Pikku-Elisama(nimeä ei ole muutettu) liikehti jo vauvana torpedomaisesti. Muutaman kuukauden ikäisenä pikku-Elisama ehti ryömiä kotiovestaan ulos ja piiloutua naapurin ajokoiran koppiin sillä välin, kun äiti laittoi papiljotit päähänsä. Äiti huomasi, että ulko-ovi oli raollaan ja juoksi paniikissa pihalle. Pian hän helpotuksekseen huomasi pikku-Elisaman, joka tyytyväisenä latki vettä koiran kupista. Kerran pikku-Elisama taas katosi jäljettömiin. Äiti etsi ja huhuili, mutta turhaan. Kaikki sukulaiset kutsuttiin mukaan etsintöihin, mutta pian oltiin varmoja, että pikkupiltti on päässyt luikahtamaan ovesta ulos, vaikka oviin ja ikkunoihin oli jo aikoja sitten asennettu kolminkertaiset turvalukitus-systeemit. Äiti parkui jo hervottomasti, kun yhtäkkiä jostain kuului "klkäbää-kälälä-kukikuu." Pikku-Elisama jokelteli tyytyväisenä pesukoneen rummussa.
Äiti työnteli pikku-Elisaman vaunuja juoksuaskelin pitkin kuoppaisia hiekkateitä. Tasaisella tiellä ja normaalivauhdilla mentäessä pikku-Elisama karjui niin kovaa kuin hänen yllättävänkin voimakkaat keuhkonsa sallivat. Öisin isä ajeli kaheksaakymppiä maalaisteitä pitkin vanhalla Toyotallaan, ja vesseli tuhisi
tyytyväisenä takapenkillä. Pinnasängyssään pikku-Elisama ei suostunut uinumaan.
Sitä paitsi pinnasängyn yksi pinna oli jouduttu sahaamaan poikki, sillä kerran äiti löysi kullannuppunsa pää jumittuneena pinnojen väliin. Yksi vuotta täytettyään pikku-Elisama lähti kävelemään, ja äiti sai lisää harmaita hiuksia.
Naapurin Helmi-täti oli hyvin hyvin vihainen löytäessään kaikki pihakukkansa pitkin poikin revittynä juurineen irti. "Senkin räkänokkainen riiviö", sanoi täti ja kutitti Elisamaa leuan alta, jolloin Elisama nappasi tädin etusormen pienen pienten mutta silti neulanterävien hampaiden väliin. Sormeen jouduttiin
ompelemaan kolme tikkiä.
Pikku-Elisaman äiti joutui soittelemaan neuvolaan ja myrkytyskeskukseen päivittäin. Pikku-Elisama kun pisteli poskeensa kaikkea rautanauloista kastematoihin ja kulautteli päälle Tolua tai mitä milloinkin sattui löytämään.
Kerran äiti löysi pikku-Elisaman roskalaatikosta imeskelemästä mädäntynyttä silakkaa. Pikku-Elisama ei ollut suosittu kaveri hiekkalaatikolla. Hän tunki Topin leikkiautot viemäriin. Hän sitoi Panun hyppynarulla pihakeinuun. Hän leikkasi Maijun Barbiet kaljuiksi.
Itselleen pikku-Elisama teki sanomalehdestä siivet ja päätti opetella lentämään.
Ihme kyllä, yhtäkään luuta ei katkennut kun pikku-Elisama hyppäsi talon katolta alas.
Pikku-Elisama kantoi kotiinsa sammakoita ja hämähäkkejä ja kaikkia pikkueläimiä, jotka kiinni sai. Kerran äiti löysi kenkätelineestä kuolleen päästäisen. Tästä syytettiin Killeä, ystäväperheen kattia ja pikku-Elisama hykerteli tyytyväisenä.
Eräänä sunnuntaiaamuna pikku-Elisaman äiti kiljaisi korvia huumaavasti vilkaistessaan keittiön ikkunasta ulos. Kille killui puolivälissä lipputankoa, johon se oli vedetty kaulapannastaan. Kille saatiin pelastettua ja ehjin nahoin alas, mutta ystäväperhe luuli tapausta kostoksi kuolleesta päästäisestä ja näin perheiden välit tulehtuivat pahanpäiväisesti. Äiti päätti yrittää lepytellä, hän leipoi mokkapaloja ja laittoi ne pakastimeen odottamaan. Kohta sitten kahvittelu-ilta saatiin sovittua mutta kun pikku-Elisaman äiti otti mokkapalapusseja pakastimesta, huomattiin, että kaikki mokkapalat olivat kadonneet ja tilalle oli ilmestynyt lego-palikoita.
Ensimmäisenä koulupäivänään pikku-Elisama katseli malttamattomasti ympärilleen. Jipii! Korkealle katolle johtavat tikapuut! Kiipeilyteline! Ruusunmarjapensas(marjoista saa kutituspulveria) !Pikku-Elisama kaivoi housujen taskusta kuolleita kastematoja ja pelotteli niillä tyttöjä. Hän sai ujutettua yhden madon omasta sieraimestaan sisään. Tytöt huusivat YÄK! ja pakenivat.
Ruokatunnilla pikku-Elisama uitti hernekeittoastiassa taskussaan olleesta purkista kaivamiaan koppakuoriaisia. "IIK! sanoi opettajatar ja että nyt rauhoitutaan ja veisataan virsi. Kun ope iski kätensä polkuharmoonin näppäimistölle ja takoi kiivastuksissaan virttä, alkoi harmonin sisältä lentää näkkileivän palasia. Hä-hää sanoi pikku-Elisama ylpeänä keksinnöstään kaataa näkkileipälaatikon sisältö harmoonin sisuksiin.
Tästä syystä, ja kaikesta mitä tämän jälkeen tapahtui, oli pikku-Elisama puettu aina Kauhukara-collegeen. Pikku-Elisaman äiti oli yksinkertaisesti LIIAN väsynyt selittelemään.
Nyt kai ymmärrätte miksi minusta on tullut tällainen kun tuo lapsuus oli tuollainen.
Äiti työnteli pikku-Elisaman vaunuja juoksuaskelin pitkin kuoppaisia hiekkateitä. Tasaisella tiellä ja normaalivauhdilla mentäessä pikku-Elisama karjui niin kovaa kuin hänen yllättävänkin voimakkaat keuhkonsa sallivat. Öisin isä ajeli kaheksaakymppiä maalaisteitä pitkin vanhalla Toyotallaan, ja vesseli tuhisi
tyytyväisenä takapenkillä. Pinnasängyssään pikku-Elisama ei suostunut uinumaan.
Sitä paitsi pinnasängyn yksi pinna oli jouduttu sahaamaan poikki, sillä kerran äiti löysi kullannuppunsa pää jumittuneena pinnojen väliin. Yksi vuotta täytettyään pikku-Elisama lähti kävelemään, ja äiti sai lisää harmaita hiuksia.
Naapurin Helmi-täti oli hyvin hyvin vihainen löytäessään kaikki pihakukkansa pitkin poikin revittynä juurineen irti. "Senkin räkänokkainen riiviö", sanoi täti ja kutitti Elisamaa leuan alta, jolloin Elisama nappasi tädin etusormen pienen pienten mutta silti neulanterävien hampaiden väliin. Sormeen jouduttiin
ompelemaan kolme tikkiä.
Pikku-Elisaman äiti joutui soittelemaan neuvolaan ja myrkytyskeskukseen päivittäin. Pikku-Elisama kun pisteli poskeensa kaikkea rautanauloista kastematoihin ja kulautteli päälle Tolua tai mitä milloinkin sattui löytämään.
Kerran äiti löysi pikku-Elisaman roskalaatikosta imeskelemästä mädäntynyttä silakkaa. Pikku-Elisama ei ollut suosittu kaveri hiekkalaatikolla. Hän tunki Topin leikkiautot viemäriin. Hän sitoi Panun hyppynarulla pihakeinuun. Hän leikkasi Maijun Barbiet kaljuiksi.
Itselleen pikku-Elisama teki sanomalehdestä siivet ja päätti opetella lentämään.
Ihme kyllä, yhtäkään luuta ei katkennut kun pikku-Elisama hyppäsi talon katolta alas.
Pikku-Elisama kantoi kotiinsa sammakoita ja hämähäkkejä ja kaikkia pikkueläimiä, jotka kiinni sai. Kerran äiti löysi kenkätelineestä kuolleen päästäisen. Tästä syytettiin Killeä, ystäväperheen kattia ja pikku-Elisama hykerteli tyytyväisenä.
Eräänä sunnuntaiaamuna pikku-Elisaman äiti kiljaisi korvia huumaavasti vilkaistessaan keittiön ikkunasta ulos. Kille killui puolivälissä lipputankoa, johon se oli vedetty kaulapannastaan. Kille saatiin pelastettua ja ehjin nahoin alas, mutta ystäväperhe luuli tapausta kostoksi kuolleesta päästäisestä ja näin perheiden välit tulehtuivat pahanpäiväisesti. Äiti päätti yrittää lepytellä, hän leipoi mokkapaloja ja laittoi ne pakastimeen odottamaan. Kohta sitten kahvittelu-ilta saatiin sovittua mutta kun pikku-Elisaman äiti otti mokkapalapusseja pakastimesta, huomattiin, että kaikki mokkapalat olivat kadonneet ja tilalle oli ilmestynyt lego-palikoita.
Ensimmäisenä koulupäivänään pikku-Elisama katseli malttamattomasti ympärilleen. Jipii! Korkealle katolle johtavat tikapuut! Kiipeilyteline! Ruusunmarjapensas(marjoista saa kutituspulveria) !Pikku-Elisama kaivoi housujen taskusta kuolleita kastematoja ja pelotteli niillä tyttöjä. Hän sai ujutettua yhden madon omasta sieraimestaan sisään. Tytöt huusivat YÄK! ja pakenivat.
Ruokatunnilla pikku-Elisama uitti hernekeittoastiassa taskussaan olleesta purkista kaivamiaan koppakuoriaisia. "IIK! sanoi opettajatar ja että nyt rauhoitutaan ja veisataan virsi. Kun ope iski kätensä polkuharmoonin näppäimistölle ja takoi kiivastuksissaan virttä, alkoi harmonin sisältä lentää näkkileivän palasia. Hä-hää sanoi pikku-Elisama ylpeänä keksinnöstään kaataa näkkileipälaatikon sisältö harmoonin sisuksiin.
Tästä syystä, ja kaikesta mitä tämän jälkeen tapahtui, oli pikku-Elisama puettu aina Kauhukara-collegeen. Pikku-Elisaman äiti oli yksinkertaisesti LIIAN väsynyt selittelemään.
Nyt kai ymmärrätte miksi minusta on tullut tällainen kun tuo lapsuus oli tuollainen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
rupesin epäilemään,onko ennenaikojaan harmaantunut äitisi yhä elossa?Mikäli näin on,saattaa sinulla olla edessäsi sama karuselli,kun vahdit dementoitunutta äitiäsi kaikesta tuosta,mitä itse olet touhunnut:D
menneiltä ajoilta-lapsuudestani,mutta kyllä ne taitaa jäädä vertailussa toiseksi Elisaman muistelmien kanssa.Enkähän minä niitä muistakkaa-täytyisi vain luottaa siihen,mitä vanhenpani ovat minusta ja touhuiluistani kertoneet.
Nauroin kyllä "rypyt silmäkulmiini"lukiessani Elisaman lapsuudenmuisteluita.
Kuulostaa Vaahteramäen Eemelin tempuilta,tosin Eemeliki jäis toiseksi kepposteluissa.
Tekevälle sattuu ja tapahtuu. :)
voi herranjestas minkälainen lapsi oli hän.....
Vauhdikas kaveri ennättää moneen mukaan,ja kiinnostunut monesta asiasta:)
Tämä oli sellainen siloiteltu kertomus.
En uskaltanut laittaa kuin pienen osan ettei kaikki paina karkuun;;)))
Iso kiitos kun kerroit lapsuudentarinani. Enää ei tarvitse yksin pähkäillä sitä "hulluutta" mikä silloin vallitsi. Iän lisääntyessä kropan arvet loistaa entistä kirkkaammin. Ihme, että näkö (siis silmät) säilyi joten kuten.
Antoisaa Pääsiäistä kaikille tasapuolisesti.
eikö ollutkin reipasta menoa silloin.
Kyllä opet oli kevätjuhlassa kyynel simissä, en ymmärrä miksi. Olisikohan niillä ollut niin ikävä kun joutuivat kesäksi eroon meistä.
Ihan normaali terve ja reipas poikalapsihan tämä. Tällaisia me oltiin ennekuin pullamössösukupolvi marssi esiin. Tosin nämä nykynuoret eivät taida tuntea koko pullamössöä eivätkä tiedä mitä menettävät :-) .
meillä kuitenkin syötiin pullamossoa ilman ääkköspilkkuja.
ja kiva oli elisaman tarina, miten onkin ehtinyt :)
oon syönykkii sitä.Aika nuorel iäl kylläkii vaik nuorha mie oon vielkii...32v.
Kyllä sitä ehtii kun liukkaasti liikkuu.
Kouluaikaiset opettajani varmaan myös muistaa minut hyvin;;)))
Tuskimpa vanhempasi uskalsivat riskeerata....