Rakas koirani jäi auton alle 18. päivä. Avomieheni halusi pennun ottaa vanhempiensa luokse. Sanoin vain, että pitää pennun hihnassa ja olikin päästänyt pennun irti ja auton ääni oli kuulunut ja pentu oli samantien juossut tielle pahoin seurauksin ( Minun kanssani aina totteli). Ei ollut tullut luokse kun avomieheni oli pyytänyt ja viheltänyt.
Miten voin selvitä tästä surusta? Koko ajan itkettää ja viha ottaa vallan avomiestäni kohtaan. Minkä takia hän piti rakasta koiraani irti? Minua pentuni totteli aina vaikka oli irrallaan.
En voinut kuvitellakaan, että jotain voi tapahtua näin lyhyen matkan varrella. =,(
Entisen koirani menetin vanhuuteen ja nykyiseni menetin kun joutui auton alle.
Rakas koirani kuoli niin nuorena, ette arvaakaan miten pahalta minusta tuntuu. =,(
Miten voin selvitä tästä surusta?? Itku vain tulee koko ajan. Onneksi pentu ei joutunut kärsimään vaan kuoli melkein heti.
En voi enää koskaan laittaa koiraa sillä niin pahalta minusta tuntuu.
Olkaa onnellisia ja pitäkää huolta koiristanne. Ette koskaan voi tietää milloin yhteinen aikanne on ohi. =,(
Miten voin selvitä tästä surusta? Koko ajan itkettää ja viha ottaa vallan avomiestäni kohtaan. Minkä takia hän piti rakasta koiraani irti? Minua pentuni totteli aina vaikka oli irrallaan.
En voinut kuvitellakaan, että jotain voi tapahtua näin lyhyen matkan varrella. =,(
Entisen koirani menetin vanhuuteen ja nykyiseni menetin kun joutui auton alle.
Rakas koirani kuoli niin nuorena, ette arvaakaan miten pahalta minusta tuntuu. =,(
Miten voin selvitä tästä surusta?? Itku vain tulee koko ajan. Onneksi pentu ei joutunut kärsimään vaan kuoli melkein heti.
En voi enää koskaan laittaa koiraa sillä niin pahalta minusta tuntuu.
Olkaa onnellisia ja pitäkää huolta koiristanne. Ette koskaan voi tietää milloin yhteinen aikanne on ohi. =,(
Vastaukset 5
Vanhimmat
äkillinen kuolema koskettaa siinä mielessä enemmän koska se on niin odottamaton ja traumaattinen.
siitäkin kyllä suru hellittää ajan myötä. ymmärrän senkin että vihaat avomiestäsi mutta ajattele realistisesti että ei varmaankaan tahallaan tehnyt.
minä myös menetin vanhan koirani kun oli 13-vuotias ja tuntui etten koskaan pääse siitä yli. vuosien päästä kun vihdoin uskalsin hankkia koiran niin tulin yllättäen sairaaksi ja minun oli luovuttava koirasta. taas vuosien päästä hankimme uuden koiran ja sen puri toinen koira kuoliaaksi :-(
(olen menettäny myös monta muuta eläintä jotka ovat olleet rakkaita ja myös ihmisiäkin).
useasti muistelen kaikkia ihmisiä/eläimiä joita olen tuntenut.
nyt meillä on kuitenkin neljä ihanaa koiraa joista iloitsen ja joita rakastan.
kyllä se suru helpottaa ajan myötä ihan varmasti. elämä on niin arvaamatonta.
sure vaan ja itke. se helpottaa.
voimia sinulle. koita jaksaa. halaus.
on se koira tai ihminen.
Itsellä eräs rakkain koirani kuoli kaksiviikkoa meni suriessa.
Lueskelin kahden viikon aikana carl hiaasen kirjaa kahdessa päivässä, se sai jotenkin surun hetkeksi unohtumaan on meinaa todella huumorilla höystettyjä kirjoja.
Touhua laula liiku ihan mitä vain, suru lievenee parissa viikossa ja ruokakin alkaa maistumaan kunnolla.
Muista suru lievenee ajan myötä muisto rakkaammasta aina jää.
Käy sytyttämässä kynttilä vaikka koirasi ja muiden menehtyneiden muistoksi.
http://toive24.fi/index
Hei!Itse menetin 14 vuotiaan koirani muutama kk sitten ja suru on vieläkin kova mutta ajattelen meidän yhteisä aikoja ja ajan myötä suru hellittää usko pois.Edellisen koirani meneti tullessani töistä se kuoli syliini sai ilmeisesti jonkun kohtauksen.Itke kun itkettää se auttaa sitä prossessia.Aika kultaa haaveet.Siinä voi aikaa kulua mutta yhteinen aika vaikkakin lyhyt,muistele ja sure ja anna itkun tulla kun on tullakseen.Voimia sinulle elämme mukana surussasi.T.Allapäin
Meidän vanha herra labukka nukkui pois korkeassa 13 v. iässä. Vieläkin kaipaan koiraamme tämän tästä, vaikka kohta 2 vuotta kulunut siitä. Suru helpottaa, mutta se karvainen ystävä ei koskaan unohdu.
Suru on yksilöllinen. Sen kanssa vain on opittava elämään. Silloin helpottaa varmasti kun muistoihin tulevat ne kaikki lämpimät muistot joita ehditte kokea.
Vahinko ei tule kello kaulassa koskaan. Toisen syyttely tapahtuneesta ei auta yhtään. Hänestä on tuntunut varmaan kauhealta elää se tapahtuma,,ja joutua vielä kertomaan asia sinulle.
Tsemppiä ja voimia sinulle.