Äitiyslomani loppui reilu 2 vuotta sitten ja olen siitä saakka etsinyt töitä tunnollisesti mutta huonolla menestyksellä.
Ennen lasta olin määräaikaisissa työsuhteissa ja pisin työttömyysaikani oli noin puoli vuotta. Nyt lapsensaannin jälkeen olen hakenut ihan vastaaviin töihin kuin mistä minulla on jo kokemusta ja koulutusta mutta ei.....
Ilmeisesti pitäisi olla vakipaikka ennenkuin tekee lapsia!
Ennen lasta olin määräaikaisissa työsuhteissa ja pisin työttömyysaikani oli noin puoli vuotta. Nyt lapsensaannin jälkeen olen hakenut ihan vastaaviin töihin kuin mistä minulla on jo kokemusta ja koulutusta mutta ei.....
Ilmeisesti pitäisi olla vakipaikka ennenkuin tekee lapsia!
Vastaukset 15
Vanhimmat
vaan paskaduunia :(
Kyllä se vaan niin on että lapsellisia syrjitään!
Tiedän erään joka joutui vannomaan työtä hakiessa ettei tee lapsia moneen vuoteen!!!
Minä onneksi pääsin siihen työhön, mistä olin jo monta vuotta haaveillutkin :) Vaikka 2 lasta... Nuorempi oli silloin 1½-vuotias. Mutta sitä ennen muihin paikkoihin hakiessani kyseltiin just näitä, etkai meinaa tehä lähiaikoina lisää lapsia jne. Ja myöhemmin kuulinkin, ettei mua palkattu koska olen yh.
Omat kokemuksesi on sieltä työnantajan puolelta, tosin olen mies valtaisella alalla, mutta olen muutamia äitejä haastatellut ja yhden olen ottanut tänne meille töiihin.
Äitiys on näissä tapauksissa ollut sivuseikka, samat asiat olen kysynyt miehiltäkin, esim. miten on lasten hoito järjestelty. Sille asialle ei ollut suurin osa äideistä suonut ajustakaan. Yksi kompastus kivi on myös ollut kulkeminen, moni ei tienyt miten senkään järjestäsi.
Mutta se mikä asian todella ratkaisee on työkokemus ja koulutus. Se on vaan se julma totuus, että työkokemusta on vähän ennen lasta ja sitten tosiaan oltu kotona, ilman, että on ylläpidetty omaa ammattitaitoaan. Se mikä meillä lopullisesti ratkaisee on se, miten valmis on työn ohessa kouluttamaan itseään, jos tähän ei ole valmiutta, niin se ei vakuuta meitä työnantajana.
Se mitä en ole koskaan kysynyt enkä tulekkaan kysymään on, että aikooko hakija tehdä niitä lapsia, se on täysin asiaton kysymys. Jota ei tulisi kenenkään kuulla työpaikka haastallelussa.
Itselläni ei ole ollut tuollaista ongelmaa. Tosin vasta kolmannen jälkeen olen täysipäiväistä edes etsinyt, kun aiemmin tein vain keikkaa, koska oli opintoja ja muita hoidettavana. Työ löytyikin suhteellisen helposti ottaen huomioon, että minulla oli työnsuhteen aika tarkat vaatimukset itsellänikin.
Mutta tilanne saattaisi olla huomattavasti huonompi, jos olisin yh. Nyt, kun puoliso on auttamassa mm. lasten sairastamistapauksissa, ei tarvitse olla pois juurikaan.
Tuntuu ihan hullulta, kun olen saanut koulun loppuun, ja minulla on lapsi, en pääsekkään edes sellaisiin töihin joita tein opiskeluaikana!
Vähän mietityttää, mitä sitä oikein tekisi, toisen lapsenko? Vai olenko vaan täällä kotona ja jatkan töiden etsimistä? Mutta mistä ja miten niitä töitä ikinä saa??? Olen jopa valmis muuttamaan työn perässä, lähtemään koulutukseen, tekemään millaista vuoroa tahansa, mutta ei vaan silti töitä ole! Minulla siis jo ikää 30v, eikä paljoakaan työkokemusta, mutta sen sijaan kaksi ammattia ja kotona hoidettu lapsi...
Eipä ole itselläkään ollut vakipaikkaa ja jännityksellä odotan tulevaisuutta...Kun valmistuin (sillon 25v) jätettiin ehkäisy ja katottiin kumpi ehtii ensin, työ vai vauva. Vauva ehti edelle ja työnhaku jäi. Silläkin uhalla päätettiin toivottaa vauva tervetulleeksi, että eihän sitä tiedä miten pitkään sitä on mahdollisuus saada lapsia. Lähipiirissä tapauksia, et eipä enää yli 30v onnaakaan niin helpolla, jos ollenkaan. No vauva kasvoi ja mietittiin taas kumpi, mulle työ vai toinen lapsi...Lapseen päädyttiin, sillä ei haluta kovin pitkää ikäeroa heille. Sitä paitsi asutaan paikkakunnalla, jossa oman alani töitä TOSI vähän. Nyt siis toinen tulossa ja kotiäitinä jatkan niin pitkään kuin mahdollista.
Luultavasti olen saanut itseni pahaan loukkuun näiden päätöksien takia, sillä työkokemusta ei liiemmin ole ja valmistumisesta alkaa olemaan pitkä aika, sit kun kakkonen hoitoonlaitto iässä. Saa nähä pitääkö sit kolmikymppisenä lähtee vielä koulun penkille, et joskus sais taas töitä...Mut en valita, enkä kadu. Ennen olen työtön köyhä perheellinen, kun töissäkäyvä perheetön...
alasta tai paikkakunnasta tai jostain. Itselläni ei ole ollut mitään vaikeuksia, vaikka kolme suhteellisen pientä lasta onkin.
Nykyinen työnantajani kysyi haastattelussa, että vieläkö aion tehdä lisää lapsia, johon vastasin, että en tiedä. Juuri nyt ei ole työn alla, mutta ei ole sterilisaatiotakaan tehty. Hän sanoi myös olevansa hieman huolissaan minun tulevista poissaoloista lasten takia, mihin vastasin, että en voi ennustaa tulevaa, joten en tiedä paljonko joudun heidän sairauksiensa takia olemaan poissa. Sain työpaikan.
Kuinka ollakaan, tulin raskaaksi melko pian työn aloitettuani (mikä ei ollut tarkoitus), mutta nyt olen sitten äitiyslomalla ja sitä ennen pitkällä sairauslomalla. Eli oikeasti vähän harmittaa työnantajan puolesta. Näin siinä nyt kuitenkin kävi. Saa nähdä, olenko viimeinen lisääntymisikäinen nainen, jonka hän töihin ottaa.
Vertailun vuoksi, mieheni työnantaja on todella kiukkuinen, kun mieheni on muutaman kerran jäänyt sairaan lapsen kanssa kotiin ja nyt sitten vielä isyyslomalle ("onko se nyt ihan PAKKO pitää").
Kyllä! hankalaa oli saada töitä, mutta sitten sain yötyön ja 100 km/suunta työmatka :)
Olen palvelualalla, kaksi lasta, 3v. ja 6v. opiskelin raskausajat, oli työelämässä ihan omalla alallakin mutta sitten kun menin miehen perässä muuttamaan niin huonosti kävi. Olin 4kk ilman töitä, sitten sain extrapaikan,tosin se oli ihan muuta kuin se mitä olin koskaan tehnyt!
Kunnes toiselta paikkakunnalta sain töitä, ihanan työpaikan ja mahtavan työnantajan.
Kävin ainakin 20 työhaastattelussa,joissa jokaisessa kyseenalaistettiin työkykyni lasten takia: miten pystyn olemaan töissä viikonloppuisin? entä klo 20 asti? kuka hoitaa?
Yksi haastattelija oli itse hyvin kyllästynyt hoitamaan miniänsä lapsia ja valitti siitä minulle...
Mitään ongelmaa nykyisessä yötyössä ei ole ja olen onnelline´n ollut jo 2 vuotta!
Itsellä on kaveripiirissä näitä vähän vajaa 30 v. lapsettomia naisia, jotka ovat korkeasti koulutettuja. Ei se heille ole sen helpompaa. Kuka haluaa palkata ihmisen, jonka koulutat työhön ja kohta se on sitten äippälomalla ja saat kouluttaa uuden samaseen hommaan? Ei kukaan. Miehet vie kaikki paikat... Niin tai näin niin tämä työelämä on AINA vaikeampaa naisille ellei jotain keksitä tämän asian "tasaamiseksi".
Osittain se on itsestään kiinni, tuo työllistyminen.
Olisi fiksua ymmärtää vastaanottamaan muitakin töitä, kuin se, mihin on kouluttautunut. Enkä sano tätä millään pahalla...
Tässä meikäläisen lyhyt työhistoria (jos nyt joku jaksaa loppuun asti lukea), ennen ja jälkeen lapsen.
Ammattikoulusta valmistuin leipuriksi, (olin 18v.), suoraan en leipomoon pääsyt, joten menin kahvilatyötekijäksi, jossa työskentelin n.2v.
Sieltä seikkailu jatkui marketin kassaksi, 6 kk ja meni hermot....ei enää ikinä=)
Seuraavaksi suunta ulkomaille 4kk, baarimikoksi.
Kotiinpalu Suomeen, jossa työpaikkana Nokia. Teh das duunarina, tarkastin näyttöjä. Tässä työssä viihdyin noin 10kk.
Ja siitä sitten taas, ulkomaille puoleksi vuodeksi... baarimikoksi.
Tuolta reissultani palattuani, olin "kortistossa" tasan kaksi viikkoa ja elektroniikkatehdas oli taas työnantajani, ei kylläkään Nokia.
Siellä sitä leipuri/kassa/baarimikko, latoi komponenttejä piirilevyyn, viidessä vuorossa. Tämän työnantajan alaisuudessa ollessani ehdin: rakastumaan, jäämään äityyslomalle, synnyttämään (luonnollisesti =)), eroamaan, jäämään yh:ksi ja toteamaan ettei tämä ole mun "juttu". Vuorotyö ja yh, ei mikään ihanne yhdistelmä.
Ah, ja pelastus saapui YT-neuvotteluiden myötä, pääsin "uudelleen kouluttautumaan", eli takaisin koulunpenkille.
Alana tällä kertaa, tietotekniikka.
Kolme vuotta porskuteltiin lapsen kanssa, opiskelija elämää. Vanhempien, ystävien ja liiton tukien voimalla...luojan kiitos!=)
Viimeisen työssäoppimisjakson tuloksena, oli työpaikka (osa-aikainen), kodinkone liikkeessä. Myin kaikkea tietotekniikkaan ja gsm-puhelimiin liittyvää, sekä paikkaisin "pc-korjaajaa" isyysloman ajan. Oli todellakin vain, osa-aikainen duuni (täyspäiväinen isyysloman ajan), joten yh ei sillä palkalla pahemmin kaikkea maksele.;)
Siinä samalla, kun kodinkoneliikkeesä työskentelin, oli haku koko ajan päällä. Ala kuin ala, mutta ei mielellään vuorotyötä vain pelkästään täyspäiväistä, yh kun olin.
Noh, elektronikka-alalta löytyi taas duunia, onneksi "vastuulisempaa". Täyspäiväistä, "laatuvastaavana" ja päiväduuni. Ei kuitenkaan, mitään tekemistä kummankaan suorittamani tutkinnon kanssa.=)
Vastaanotin paikan ja niissä hommissa viihdyin pari vuotta. Ja haku päällä koko ajan, "oman alan duuneihin".
Eräänä kauniina päivänä, sain työpaikan "oman alan"-firmasta.
Duunipaikan vahto kirveli aikalailla, ihanat työkaverit jäi ja täydet lomat siinä sivussa..:( Mutta, mutta..."omanalan duuni ja palkkaus, lämmitti mieltä. ;)" Siellä nyt viihtynyt, nyt jo kolmisen vuotta. Pikkuhiljaa "ylenen" ja tähtäin on : johtajan paikalle...;)
Olen siis,lapsellisena naisenakin eli yh:na, päässyt jokaiseen hakemaani paikkaan. Lapsi ei ole este työllistymiselle.
Pitää vaan tehdä myönnytyksiä työpaikan suhteen. Näyttää, että ns. "mikätahansa" duuni on mulle ok., ei vain se mihin mut on "koulutettu".
Työnantaja arvostaa "työntekijää", ei papereita. Työnantaja arvostaa "työntekjää", joka sanoo: "oon tehnyt muita töitä, odotellessani juuri tätä "oikeaa" työpaikkaan.
Työnantaja ei todellakaan katso hyvällä hakijaa, joka sanoo: "en oo ollu missään töissä vuosiin, kun en oo päässyt/ei oo ollut, alan paikkoja johon oon opiskellu"
Loppu kaneettina (jos joku tänne asti jaksaa lukea) Pitkästä aikaa mulla "iltavapaa" niin lapsestani kuin nykyisestä avopuolisostani....;) Viiniä nautiskellen tätä stooria kirjoittelin, kaikki on faktaa, mutta "kiroitus vihreet" menee viinin piikkiin..=)
...oon hakenu töitä myös muiltakii aloilta, laidasta laitaan mut ei vaan tärppäää...
Se tosiaan voi kyl kans olla osa syy, että asustellaan itä-suomessa ja täällä työllisyystilanne on TOOOOOSI HUONO!!!!
Asun myös itä-suomessa. Siis olen tuo joka kirjoitti että olen saman huomannut! Täällä ei todellakaan löydy mitään töitä, minäkin olen hakenut huoltamotyöntekijäksi, tehtaan liukuhihnalle, siivoojaksi, yliopistolle tutkijaksi ja kaikkea siltä väliltä. Minulla on alkujaan ammattikoulu käytynä ja nyt olen akateemisesti koulutettu... Että pitäsköhän tässä alkaa asuinpaikan vaihtoa herkita, vai mitähän sitä tekisi... Lähtisinkin kyllä jos jostain vakipaikka luvattaisiin!
samoin.... ikää reilu 30v....
2 ammattii opiskeltu....
Kyllä on myös paikkakunnan vaihto käynyt mielessä mutta hirvittää kun kaikki sukulaiset ja kaverit täällä ni tuntuis kurjalta lähtee. Tietty oon jo vakavasti pohtinu sitä kolmatta ammattia....
mut täällähän se työllistymine on helppoa.. kun on toi nokiakin joka palkkaa väkee jatkuvasti,ja sitä mukaa potkii porukkaa ulos..
olen asunut salon seudulla 2 vuotta. siittä vuoden äitiyslomalla ja sain heti duunia kun vain lähdin hakeen, ammatiltani kokki, ja töissä ihan eri alalla,en kummiskaan nokialla.
edellisellä paikkakunnalla asuin yli 20 vuotta,töitä tein enenpi tai vähempi mutta vasta nyt olen ekaa kertaa elämässäni saanut vakipaikan,ei siis mitään määräaikaista.ja olen kummiskin kolmekymppinen.
onhan se tosiasia, että lapset tuppaa sairastelemaan ja useimmiten niitä jää hoitamaan äiti. Ja sitten se seuraus; me muut äidit tehdään sen kotiin jääneen työt!
Meillä on töissä nyt kaksi sijaista joila molemmilla pienet lapset ja poissaoloja on ihan hervottomasti. Kyllä ihan oikeasti ottaa päähän kun ei sijaista niille saa vaikka voisi ottaa eli silloin me muut tehdään ylitöitä. No, mitäs meidän perheet, nehän on jo tottuneet että työvuoro ei aina pääty niin kuin listassa lukee...
Joskus ottaa päähän se, että vielä moni hehkuttaa kuinka mies hoitaa lapsia jne. Hoitais sitten piruvie joskus kipeenäkin, mokomakin superiskä! Meillä mies ei ole mikään vuoden isä, mutta tässä asiassa se kantaa kortensa kekoon kunnialla..
Eli kyllä tämä on sitä elämän raadollisuutta. Toisena puolena on sekin, että jos on runsaasti taipumusta poissaoloihin niin on iso riski ottaa ihminen töihin vuodeksi noin vain. Siinä pirun monta kertaa 3-4 vrk saikkua... Nyt siirryin siis puhumaan niistä joilla tauti on ennemmin lorvikatarri tms kuin oikea tauti. Pärstäkertoimellahan ei voi tietää koskaan kumpaa sorttia on. Paras apu töiden saantiin on puskaradio joka kertoo hyvästä työntekijästä ainakin täälläpäin helposti ja sillä töitä sitten piisaa yleensä ihan kiitettävästi.
Yritä vaan niin kyllä se joskus tärppää ja tee ne pienemmät pätkät hyvin niin kyllä se huhu luultavasti kulkee sielläkin päin. Ja kun saat jalan ovenrakoon pienellä pätkällä niin seuraava voi olla jo iso. Aloillahan on vielä omat heittelynsä ja toisessa vaiheessa ei vakitöitä ole ja sitten taas on pulaa ja kaikki kelpaa. Toisaalta sekin on positiivinen viesti työnantajalle että on tehnyt jotakin työtä vaikka ei omaansa sen sijaan, että on kotona odottamassa..