Onko kenelläkään kokemuksia leikkauksesta ko. sairaalassa? Mitä asioita tehdään ennen sektioita, mitä sen aikana ja jälkeen ja miten sektio yleensä on mennyt? Kiinnostaisi tämän sairaalan käytännöt..
Sektio SatKs:ssa
viinuliinu
3692
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eiköhän joka sairaalassa ole suurin piirtein samat käytännöt ennen leikkausta, sen aikana ja sen jälkeen. Miksi sinä moisia pohdit?
Minulle tehtiin kiireellinen sektio helmikuussa, joten suunnitelluista sektioista minulla ei ole kokemusta. Suunnitelluihin sektioihin isä pääsee mukaan, muihin ilmeisesti ei.
Kaikin puolin leikkauskokemus oli hyvä, leikkaussalin henkilökunta (hoitajat lähinnä) mukavia ja asiansa osaavia, lääkärit eivät niinkään minulle mitään puhuneet ?! Jos jotain kysyin lääkäreiltä, he tiuskasivat vastauksen! Eivätkä kertoneet minulle mitään; miten leikkaus meni, oliko napanuora kaulan ympärillä kuten epäiltiin tai saatiinko istukka kokonaan pois jne.
Hoito sektion jälkeen oli niin ja näin. Itse sain aika paljon kysellä, muun muassa sen, koska pääsen suihkuun ja käpöttelemään, mistä saan vaatteet ja mihin likaiset vaatteet laitetaan, saisinko tossut jalkaani jne. Makasin verisissä lakanoissa ja kipulääkkeistä sekaisin ties kuinka kauan. Kun kysyin, koska pääsen suihkuun, hoitaja kauhisteli, miksei kukaan minua ole vielä pesulle vienyt ja auttanut ylös kävelemään. Lisäksi ensimmäisen päivän olin tosiaan todella väsynyt ja sekava lääkityksen johdosta ja minun viereeni vain "viskastiin" oma vauvani aina vähän väliä. Vaikka halusinkin olla lapseni lähellä, en olisi toivonut häntä viereeni, kun en silmiäni auki saanut. Pelkäsin, että hän jää alleni, tippuu sängystä ym. Hieman tahditonta käytöstä mielestäni, jos hoitaja vaan herättää minut ja sanoo "vauva tuli nyt äidin viekkuun" ja lähti menemään. Jäin siihen sitten vauvan kanssa yksin, näin ensisynnyttäjänä muutenkin kaikki oli uutta. Jouduin tietysti soittamaan kelloa, että voisiko joku tulla ottamaan vauvani ennen kuin käännyn unissani hänen päälleen. Ja tietysti koin heti olevani huono äiti, kun en pystynyt/ "halunnut" siinä tilassa vauvaani hoitaa. Olin oikeasti niin sekaisin lääkkeistä, että...
Lisäksi minulle unohdettiin antaa leikkauksen jälkeen jalkaanpantavat "stay up"- sukat, jotka estävät mahdollisten trombien synnyn, enkä myöskään saanut verenohennuslääkkeitä, vaikka niitä melko usein ilmeisesti leikkauksen jälkeen annetaan. Tai näin ainakin hoitaja minulle sanoi, samalla kun pahoitteli, että olivat unohtaneet kyseiset asiat.
Muuten ei siis ole valittamista, pääosa hoitajista vuodeosastolla tosi mukavia (vaikkakin siis unohtelevaisia :) )ja olin oikeastaan yllättävän hyvävointinen hyvän kipulääkityksen ansiosta koko sairaalassaoloajan. Tosi paljon olin oikeastaan jalkeilla. Pidä vaan osastolla huoli, että sinut hoidetaan kunnolla, jos sinulle osuu kohdalle yhtä kiireisiä ja unohtelevaisia hoitajia. Tietysti sitä on vaikeaa vaatia, jos on ensi kertaa synnyttämässä eikä oikein edes tiedä, miten asioiden kuuluu mennä. Nyt tätä kokemusta viisaampana tiedän, miten jatkosaa hoitajien kuuluisi toimia ja osaan myös itse asioita enemmän vaatia.
Mutta siis pelätä ei tarvitse, ainakaan minun kokemukseni mukaan. SatKs:ssa on varmasti asiantuntevaa porukkaa siinä missä muuallakin. Voimia :)
Ennen sektiota hoidetaan tietysti puudutukset, desinfioinnit, vaatetukset ym. (Tosin suunnitellusta sektiosta en tiedä mitään, en siis sen käytännöistä). Sektion aikana sinulla on naamalla happinaamari ja hoitajat juttelevat sinulle oikeastaan koko ajan, sillä aikaa kun lääkäri leikkaa. Sektion jälkeen menet heräämöön muutamaksi tunniksi, vauvasi on sillä aikaa osastolla hoitajien hoidettavana. Heräämössä mahaasi painellaan, jotta kohtu tyhjenee. Kunnes sitten lopuksi siirryt itsekin osastolle. Siellä myös mahaasi painellaan sekä leikkaushaavaa tarkastellaan. Sinua lääkitään jatkuvasti, jotta kipu ei pääse valloilleen. Osastolla sitten hoitelet vauvaasi samalla tavoin kuin muitakin, aluksi hoitajat auttavat paljon ja ruoka (siis se vähä, mitä leikkauksen jälkeen saat syödä) tuodaan huoneeseen,koska et saa itse mitään kantaa etkä välttämättä niin paljon kävellä, vaikka käveleminen kannattaakin aloittaa heti. Voit olla kipulääkkeistäkin vielä niin sekaisin, ettet edes pystyisi hakemaan ruokaa. Niin ja sinulle tuodaan eri ruoka kuin muille, siksi myös luultavasti et sitä itse hae vaan se tosiaan tuodaan.