Hiljaisuus

Se särkyi,rakkaus nimittäin,
meni rikki.
Kai se oli se aamu kun kasasit kaikki virheeni kiviseksi muuriksi väliimme,
muistutit kaikista lupauksista joita en voinut pitää.
Mittasit rakkauteni määrää sanoilla ja teoilla,
ja niitä oli sinusta liian vähän,
aina liian vähän ja vääriä.
Ehkä juuri silloin minä tiesin etten enää jaksaisi,
tai etten enää edes halua jaksaa.

Hiljaisuus vallitsee tyhjän makuuhuoneen nurkissa,
jossa villakoirat jahtaavat toisiaan.
Olet vienyt tavarasi pois,
ja kaikki on niin avaraa.
Sinun tuoksusi vielä leijuu ympärilläni kuin menneisyyden aave,
kohta sekin haihtuu.

Jossakin odottaa jo päivä,
jolloin kaipaan sinua,
ja kadun kaikkia ratkaisujani.
Mutta juuri nyt hiljaisuus tuntuu liian hyvältä,
ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tunnen jotakin johon voisi liittää sanan "onni".