Hei teille kaikille:)
Käyn tosi usein lukemassa täällä kyseisestö sairaudesta joka piinaa myös itseäni!
Olen lääkityksessä joten pärjään mutta kaikista viesteistä eniten minua häiritsee lukea: paniikkihäiriöstä voi parantua???
Minä olen kokeillut mielestäni kaikki mitä voi:
jutellut asiantuntijan kanssa,
hypnoosihoito,
luontaistuotteet,
rentoutus...yms....
lääkkeitä.....
Oletteko oikeasti sitä mieltä että tästä joskus voi parantua??
Minulla oireet vahvat ilman lääkitystä, toki välillä olen ollut ilman mutta uusi muutos ja aina oireet palaavat!!
tiedän että minulla kaikki johtuu alunperin lapsuudesta mutta ei auttanut vaikka sekin alue käsitelty monessa paikassa!
nykyisin elämäni turvallista ihanaa ja olen onnellinen ... kumma etten kuitenkaan pärjää arkielämässä ilman lääkitystä?
kertokaa mielipiteitänne, onko muita kuin minä jolla vain ei ota jäädäkseen taakse nuo oireet!
toivon kaikille panikoijille oikein hyvää pääsiäistä:)
Käyn tosi usein lukemassa täällä kyseisestö sairaudesta joka piinaa myös itseäni!
Olen lääkityksessä joten pärjään mutta kaikista viesteistä eniten minua häiritsee lukea: paniikkihäiriöstä voi parantua???
Minä olen kokeillut mielestäni kaikki mitä voi:
jutellut asiantuntijan kanssa,
hypnoosihoito,
luontaistuotteet,
rentoutus...yms....
lääkkeitä.....
Oletteko oikeasti sitä mieltä että tästä joskus voi parantua??
Minulla oireet vahvat ilman lääkitystä, toki välillä olen ollut ilman mutta uusi muutos ja aina oireet palaavat!!
tiedän että minulla kaikki johtuu alunperin lapsuudesta mutta ei auttanut vaikka sekin alue käsitelty monessa paikassa!
nykyisin elämäni turvallista ihanaa ja olen onnellinen ... kumma etten kuitenkaan pärjää arkielämässä ilman lääkitystä?
kertokaa mielipiteitänne, onko muita kuin minä jolla vain ei ota jäädäkseen taakse nuo oireet!
toivon kaikille panikoijille oikein hyvää pääsiäistä:)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Moi, täällä varmaankin yksi kohtalotoverisi. Minulla diagnosoitiin 14 vuotta sitten paniikkihäiriö. Ns. keskusteluissa kävin miltei kaksi vuotta oireiden puhkeamisen jälkeen, ei oikeastaan mitään apua. Rupesi oikeastaan vaan rassaamaan enemmän, kun piti keksimällä keksiä sieltä lapsuudesta jotakin syytä (mitä ei löytynyt). Nyt on lekuri suositellut toisenlaista lähestymistapaa ei siis tuota freudilaista, joka muutenkin jo kyseenalaistetaan monen lääkärin toimesta. Päivät on erilaisia, joskus helpompaa, joskus vaikeampaa. Mutta esim. ulkom.matkat olen joutunut jättämään väliin, kaupat valitaan koon ja jonojen perusteella, konsertteihin ym. yleisötilaisuuksiin joudun oikein valmistautumaan eli ekstempore ei voi lähteä. Onneksi on joitakin harrastuksia, joita voin harrastaa. Mutta kuitenkin, lääkkeitä joudun oireisiini syömään, vaikka en haluaisikaan. Välistä tuntuu, etteivät asiasta tietävät muutamat hlöt ymmärrä koko asiaa ja saattava sanoa, että sen kun päätät vaan olla "panikoimatta". Jos se siitä olisi kiinni, varmasti olisin sen jo tehnyt.
Iloista pääsiäistä kuitenkin kaikille
Minä kuulun myös tuohon joukkoon ja olen aina innoissani kun syön lääkkeitä ja ei tule paniikkia, sitten teen aina saman virheen ,kerta kerran jälkeen lopetan lääkkeiden syönnin ja ajattelen että nyt kun on kaikki niin hyvin niin ei tässä tarvita mitään lääkkeitä. Joskus on mennyt hyvin kokonainen vuosi ja sitten on paniikki tullut takaisin niin että kai niitä lääkkeitä sitten pitää aina syödä halusi tai ei. On se kummaa kun siitä ei pääse kokonaan.Hyvää pääsiäistä teille
Hei!
Mä kans meinasin että lopetan lääkityksen kun tuntuu
että tää määrä mitä syön on yhtä tyhjän kanssa 10mg.
päivässä sepramia.Koska syön myös epilepsiaan lääkettä, joka vähentää jo entisestään sepramin vaikutusta. Eikä siinä kaikki nyt todettiin seronegatiivinen nivelreuma ja siihen lääkitys.
aloitin sepramia syömään joka toinen päivä mutta en tiedä oireita alkoi heti tulemaan. tuntuu kai ettei paniikkihäiriöstä pääse eroon, mulla se on ollut kolme vuotta ja sanovat sen johtuvan lapsuuden ajan tapahtumista.Onko tää tosiaan vain kiinni omasta päästä. Suututtavaa.
Hei!
En oo ikänä kokenu moista samanlaista, mutta ystäväpiiriini kuuluu lukematon määrä ihmisiä, jotka puhuvat sillon tällön kokeneensa samanmoisia tuntemuksia esim. kauppajonossa. Varmaan kamala tunne. Niinkuin sanoit, sitä tunnetta ei voi sanoin kuvata. Tässä vielä ns. terveenä ihmisenä koetan kannustaa teitä, joilla kyseisiä vaivoja on, että niistä saa huojennusta kääntymällä lääkärin puoleen ja monenmoiset terapiat ovat äärimmäisen hieno asia. Rentoutus, jooga, luontaistuotteet ym. Jaksamista teille :)
...tänään, kunnes katsoin dosettiani ja siellähän se kellui vaaleasinisenä unelmana: Xanorini :-)Hyvää pääsiäistä
silloin kun minulla oli lääkityksenä Xanor sen väri oli valkoinen:)
Nykyään en sillä toimeen tulisi joten olen jo kaksi vuotta syönyt muuta lääkettä jolla pärjään!
mutta...palatakseni asiaan niin yhtään ainutta kirjoitusta ja ohjetta millä eroon tästä pääsisi ei ole tullut, eiks aika kumma?
muille vastaillaan kyllä tästä eroon pääsee, kun minä kirjoitin että kaikki kokeiltuna ja aina vaan panikointi vahvasti päällä ei kukaan mulle tyrkytä mitään:)
Aikasta hassua:)
Minä olen sellainen kertakäyttö panikoija. Saattaa olla pitkiä aikoja ettei mitään ja kuitenkin saattaa iskeä milloin tahansa ja vielä aivan rauhallisessa tilanteessa esim. ruokaa laittaessa vapaapäivänä ja se ruuanlaitto on kyllä siirrettävä toiselle välittömästi.
Joskus iskenyt niin, että sairaalaan tukkaputkella kun verenpaineet huitelevat taivaissa ja hyperventilointi siinä yhteydessä tekee jotenkin elimistön kuivaksi, että sokeriarvot nousevat ja tulee nestehukkaa.
Minulla ei ole jatkuvaa lääkitystä vaan ns lääkkeet varalla joita otan kun tarvetta tulee ja ne on aina laukussa mukanani.
Sanoisin, että kyllä siitäkin voi eroon päästä, kun oppii tunnistamaan sen tilanteen heti ensi merkeistä tai ei nyt ihan eroon mutta harventamaan tapauksia.
Minulla se alkaa sillä, että tuntuu kuin sydän heittäisi voltin ja siitä se sitten lähtee, välittömästi nappi huuleen ja jos mahdollista niin hetkeksi aikaa lepäämään.
Silloin kun tuo tilanne alkaa: heti ajatus päälle, tämähän on nyt taas vain sitä paniikkia, yritähän nyt rauhoittua ja muistaa ettei tämä ole vaarallista, sen kuin vain lepäilet ja otat rennosti, eli ikään kuin toruisin itseäni, senkin höpsö yritähän nyt ottaa rauhallisesti. On muuten aika hyvin tehonnut minulla, ei välttämättä onnistu kaikilla. Kaikkea mahdollisesti stressaavaa yritän välttää ja ajatella asioista positiivisesti, ei sekään aina onnistu, mutta olen tullut sinuksi tämän paniikin kanssa.
Sellaisen kuka ei ole sitä kokenut on aika vaikea käsittää koko asiaa. Aiheesta kannattaa keskustella kavereiden kanssa ihan avoimesti ja monet kysyvätkin sitä kuinka se ilmenee ja toteavat sitten, että sehän mullekin viimeeksi kaupasssa varmaan iski, kun oli pakko jättää ostokset koriin ja lähteä ulos kaupasta.
Tuo Aika hassua:) voisi varmaan toimia myös tilanteen alussa, onpas taas aika hassua kun isku tuo paniikki, eli vähän niin kuin itsesuggestiota. Auttaako edes himpun vaihtant väriä? nimimerkkiä.
Moi.
niinkuin sanoin kaikkia olen kokeillut, myös tuota itsejuttua...ei vaan auta...olen jutellut ystävieni kanssa tästä, sukulaisteni...siis kaikkien...
tiedän että tämä varmaan suurelta osin ns. päästä kiinni... mutta..mutta... en vaan sitä poiskaan saa..
minulla se ilmeni päivittäin ja monesti..juuri noin että kaupasta tuli hirviö paikka, kassajonossa oleminen mahdotonta, ei minnekään yleisille paikoille, pankit yäks.. jopa vierailujen yhteydessä kahvipöytäkin oli kauhistus!
nyt kun lääkkeet hyvät olen kuin ei mitään ei tule paniikki eikä mikään voin siis olla normaalisti:)
Olenkin jo ajatellut että lääkkeet ovat osa minua lopunelämän!
onneksi minulla on lääkkeet jotka eivät tee minusta eri ihmistä, en siis ole zombie, ei ole masis, ei kadonnut halut ja tunnen kuin ennenkin eli olen onnellinen ja nautin elämästä kaikesta huolimatta:)
tsemppiä kaikille!
Mikä lääkitys?
että cymbalta lääkitys ei todellakaan vie haluja:):)
Jep, kyseessä on 0,5 mg:n depottabletti! Mulla on loppunu panikointi, oon tullu suorastaan seuralliseksi, kun lekuri määräsi kahden indikaation perusteella mulle masis/paniikki/kipulääkkeeksi Cymbaltan! Liputan vahvasti sen puolesta. Valitettavaa on ainoastaan hinta n. 30e/28 kpl 30 mg kapselit! geneerisiä valmisteita ei vielä ole, koska lääkkeellä on vielä patenttioikeudet Lillyllä!
Moro!
Saako kysyä, mitä lääkettä käytät? Itselläni on 20 mg Sepram ja tuntuu, ettei se aina oikein riitä. Esim. hyperventilointia ja hikoilua on siitä huolimatta.
.....................
syön cymbalta nimistä lääkettä ja oireita ei todellakaan ole. 60 mg/vrk ja aamuisin huitaisen napin naamaan aina.
lääkitystä en voi lopettaa koska oireet palaavat aina takaisin!
tsemppiä sinullekin, meitä on monta:)
No terve vaan!
Itse menin ainakin tuulettamaan liian aikaisin että paniikkihäiriöstä voi parantua. Olen paininut sairauden kanssa yhteensä noin 10 vuotta ja viimeisen vuoden ajan olen pärjännyt ilman varsinaista lääkitystä itse sairauteen. Unettomuuteen ja masennukseen olen joutunut nappeja kuitenkin napsimaan ajoittain.
Parina viime viikkona kohtaukset ovat tulleet takaisin aivan tyhjästä ja olen TAAS P#¤%&LE työkyvytön. En itse asiassa pääse edes kauppaan sisälle ilman että meinaan pyörtyä jo liukuovilla. Joudun heti huomen aamusta aloittamaan koko paranemis prosessin taas alusta (terapiat, lääkkeet, sairaslomat pälä pälä) ja olo on tällä hetkellä niin nolla että en tiedä jaksanko enää toista kertaa käydä läpi kaikkea sitä p***aa josta luulin jo kerran selvinneeni.
Jotta ei mene täysin avautumiseksi niin juttuni pointti on se, että jos tiedät että sinulla on tai on ollut paniikkihäiriö, älä lopeta hoitoprosessia liian varhain koska se kostautuu tuplasti pahempana pitkällä aika välillä.
Ja alkuperäisen viestin kirjoittajalle kiitoksia. En oikein tiedä että miksi mutta tuli parempi olo kun jäin miettimään näitä asioita.
että kun luulet että olet selättänyt tämän tulevat oireet tyhjästä takaisin?
minä olen ollut monesti ilman lääkkeitä ja kas kas....sieltähän ne oireet tulevat aina uudestaan, olenkin ajatellut että tämä on elämänikuinen sairaus:)
aina kuitenkin lääkärin valvonnassa purettu ja aloitettu uusiksi!
loppujen lopuksi kun mietin että olen aina oleva lääkityksessä..niin..mitä siitä sitten?
minulla on kuitenkin sairaus johon lääkkeet auttavat ei sairaus joka veisi minut ennenaikaisesti hautaan eli silla lailla parantumaton kuten esim. syöpä jota ei ehkä paranneta ja lääkkeetkin vain antavat lisävuosia.
olen siis positiivinen kuitenkin, olkaa muutkin meitä on paljon, yhdessä olemme vahvempia:):)
Minullakin on lääkitys ollut jo vuosia.
Kerran kysyin oma lääkäriltäni kun tunsin oloni hyväksi, loma edessä jne josko pudotettaisiin annos puoleen.
Hän vastasi siihen: "Kun olo on hyvä älä ajattelekaan pilata lomaasi lääkkeen vähennyksellä kun olet päässyt tasapainoon, pysyttele vaan siinä."
Ja tottahan se oli, sattui kaiken huipuksi ikävä tapaus tuon loman aikana, entä jos olisin vähentänyt lääkkeitä huh, huh.
Ehdottomasti kannatan ajatustasi:
"olen siis positiivinen kuitenkin, olkaa muutkin meitä on paljon, yhdessä olemme vahvempia:):) :D :D "