Onko juuri niin, että tanssin taitajat, sitä intohimoisesti harrastavat, varsinkin miehet, ovat kykenemättömiä pysyviin parisuhteisiin? Voiko nuoret tanssitytöt todellakin olla niin houkutteleva kohde, että hetken huumasta on valmis riskeeraamaan parisuhteensa? Siinäkö syy, että monet lavoilla kiertävät ovat ikisinkkuja tai vaihtoehtoisesti jotkut todella hyvät tanssijat jotka ovat löytäneet toisensa, eivät juurikaan lavoilla tanssi muiden kuin oman parinsa kanssa? Onko joku onnistunut viemään läpi seuraavan yhtälön: tanssitaito omaan sukupolveen kuuluva tanssipari= hyvä, onnellinen parisuhde. Olen seuraillut menoa nyt muutaman vuoden ajan ja havainnut ilmiön, joka vetää hiukan totiseksi, varsinkin, kun itse havahduin huomaamaan sen, että kumppanini on niin'ikään kovin "vietävissä". En epäile etteikö hän tavallaan rakasta minua, sitä hän pyrkii osoittamaankin monella tapaa. Mutta... Voisin tietty tehdä saman, sillä tiedän olevani suosittu parketillakin. Huolimatta puolen vuosisadan iästnäni kerään miesten katseita ja saan kuulla niin kohteliaisuuksia, kuin ehdotuksiakin. Haluaisin kuitenkin niin kovasti, että tässä vaiheessa elämää olisi jo joku, jolle ihan oikeasti saisin kuulua, jolle jakaa/saada sitä minkä elämä on opettanut: rakkaus, luottamus, no, kaikin puolin tyydyttävä parisuhde. Oli mielessäni sekin vaihtoehto, että antaisin poloisen kerätä itseluottamustaan sivusuhteilla, mutta kun minulle alettiin huomautella hymyni sammumisesta ja minulle ominaisen elämäniloni laantumisesta, oli pakko alkaa miettiä ja asetella asioita tärkeysjärjestykseen. Onkohan tässä siis mitään toivoa?!
Tanssin varjopuoliko...?
Let's dance
174170
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kyllä se näin on kuin arveletkin, juuri kaikkein aktiivisimmilla on kaikkein vähiten pysyviä parisuhteita, aiheuttaako tanssi parisuhdeongelmat vai ongelmaisuus aiheuttaa pakoa maaniseen tanssiharrastukseen.
"Onko joku onnistunut viemään läpi seuraavan yhtälön: tanssitaito omaan sukupolveen kuuluva tanssipari= hyvä, onnellinen parisuhde."
Täältä yksi ilmoittautuu. Ja tiedän, ettemme ole ainoat laatuamme.
Niin, miksi ette tanssi yhdessä? Eikö kannattaisi nauttia siitä omasta parista, kun sellaisen on hankkinut? Itse toimin niin, ja meillä on kyllä kivaa. Joskus tulee kyllä sinkuilta ikäviä katseita,
mutta mitäs siitä. Pariskuntana tanssimista ei ole vielä kielletty.
...ehkä se olisi yksi ratkaisu. Olen tähän asti ajatellut, että on hyväksi tanssia muidenkin kanssa tanssitaidon kehittymistä ajatellen. Olen myös aina ollut sitä mieltä, että toista ei voi omistaa, että kanssani ollaan omasta vapaasta tahdosta. No, jaa. Olisiko tästä nyt pääteltävä, että se vapaa tahto on puhunut!? Jotkut ihmiset taitavat olla heikkoja... =(
Oli kiva saada yksi kommentti, jossa tanssiva parisuhde ON onnistunut. Kiitos Päivi ja onnea!
Milloin parisuhteesta voi sanoa, että se on onnistunut? Minusta sitten kun kuolema heidät erottaa. Sitä ennen se voi karahtaa karille milloin tahansa.
Olemme tanssineet yhdessä 25 vuotta, ja jonkun kerran vuodessa erikseen. Itse miehenä pidän sitä hakuhommaa aika stressaavana, menee vähän jahkailuksi. Tanssikurssitkin olemme käyneet yhdessä, ja vieläpä sellaisissa paikoissa joissa voi opetella oman parin kanssa. Ilmeisesti tanssitaito riittää, kun on muillakin mukavaa ollut. Toista ei voi omistaa, mutta kiinni voi pitää.
:)
Noin vanhalla daamilla on MarkkinaArvo finaalissa.. Tyydyppäs kohtaloosi ja poistu kauniiden nuorten jaloista
...johon kalikka kalahtaa. :))) Onneksi ei sitä tunnetta ole että markkina-arvo olisi alhaalla-pikemminkin päinvastoin. Mutta hyvää pääsiäistä sinullekin! Hih!
Et kelpaat vielä nuorten harjoittelupariksi,, kyl ne lavoilla sit sut viimeisenä oljenkortena näkevät??? hiiii pääsiäistä vaan
...että eilenkin hakivat viimeisen kortensa etukäteen!!!Mie kyllä kysäsin tuon puheenvuorosi vuoksi, että oliko milloin viimeksi käynyt optikolla. Oletko muuten kuullut sitä juttua papista, joka meni väärään taloon? Toisessa oli kuollut mummo, perheelle piti siis mennä lausumaan lohdun sanat. Tuli kuitenkin mentyä väärään taloon, siihen mistä edellisviikolla oli varastettu polkupyörä. Isäntä kuunteli papin sanoja aikansa tuumatensitten, että "Kiitos vaan, olihan se vanha ja kitisevä, mutta kyllä sillä vielä pikkupojat kummasti harjoittelivat...!
Kertomuksesi on varmaankin mietteitä omasta sisäisestä ajattelusta ja vertailun vuoksi noinkin ehkä pitkänkin suhteen arvionniksi tulisi olla toisen osapuolenkin näkemys ,ajattelu,arvailu.
No sen te teette varmaankin keskenään?
Tanssiminen, niinkuin itsekkin kerroit on mukavaa ja ehkä kehittävääkin muiden kanssa, jota käsittääkseni olet itse harrastanut. Silloin toinen osapuoli myös varmuudella ajattelemassa tanssia muiden kanssa ja mikäli suhteen perusteet ovat kunnossa on yhtälö aivan selvä sillä itse yleensä kertoo omalla toiminnalla mitä katsoo suhteen kestävän ja mihin itse on valmis ja myös kestää sen vaikutukset niin itseen kuin toiseenkin.
"Heikkoja" on kaikki ja ei tarvitse olla edes kyynikko kun sen toteaa jokainen.
Mikäli miehet eivät ole sinua vieneet eikäkä tunteitasi mieheesi niin samoin ei kukaan daami vie miehesi tunteita luulisin?
Vai onko naiset niin paljon etevämpiä viemään miesten tunteet itselleen ja omistamaan noin vain yllättäen toisen vaikka tansseissa?
Jaahas, voihan se näinkin olla, mutta eihän ihmiset ole kaikki samanlaisia. Joissain tapauksissa se vaan näyttää tältä.
Kun vaan löytäis jonkun, jonka kanssa muodostaa parisuhde, jonka rikkoa :-)
Älä usko niitä Pidä miehestä kiini -tyylisiä neuvoja. Sääliksi käy mustasukkaisia akkoja jotka koko ajan vahtivat miehiään. Heidän miehet ovat kuitenkin muiden naisten perään, heti kun pienikin tilaisuus tarjoutuu.
Jos pariskunnan osapuolet luottavat toisiinsa sen verran että uskaltavat tanssia erikseen ja jopa käydä yksin tansseissa ja kursseilla, keskinäinen luottamuus vain vahvistuu. Itse olen ollut paljon tyytyväisempi sen jälkeen kun mieheni lopetti tanssiharrastuksen. Olemme molemmat hyvin mustasukkaisia ja omistushaluisia, tuli aina vain turhia riitoja, monet tanssit ja tanssikurssit menivät pieleen. Koko ajan yhdessäkään ei voitu tanssia, kun tanssitaito oli niin erilainen.
Nyt, kun mies lopetti tanssimisen, parisuhde kukoistaa, ja tanssiharrastuksesta saan paljon enemmän iloa kuin ennen. Miehen kanssa aloitimme uuden yhteisen harrastuksen, jonka parissa mustasukkaisuudelle ei ole niin paljon tilaa, harrastamme yhdistystoimintaa.
Luota itseesi, niin kuin olet tähän asti luottanut. Jatkat parisuhdetta tai et, olet joka tapauksessa hieno vahva ihminen, toisin kun ne säälittävät takertujat.
Tuntui hyvältä saada asiasta kaikenlaista palautetta. Tuo viimeisin listalla oli kovin kannustava ja helpottaa myös minua ratkaisussani. Kuten tiedämme , ketään toista ihmistä ei voi muuttaa, ainoastaan itseään! Nostan katseeni eteenpäin, jatkan omaa elämääni toivoen, että hiukan kadoksissa oleva elämänilo palaa takaisin. Onhan minulla ystäväni, tanssin lisäksi paljon muitakin harrastuksia, mielenkiintoinen haastava työ,terve hyväkuntoinen fysiikka ja kiva koti!
minua. Kiitos, että jaoit ajatuksiasi ja tuntemuksiasi kipeästä ja arasta asiasta.
Sinä olet vahvoilla, kun uskallat kohdata omat toiveesi toimivasta pitkäaikaisesta parisuhteesta sekä pettymyksen tunteesi, jotka liittyvät myös tanssiharrastuksen tuomiin riskeihin parisuhteessa - vaikkakin niistä usein vaietaan tai niitä vähätellään.
Toivon, että löydät tilanteeseesi itsesi näköisen ratkaisun, jonka kanssa voit elää jatkossa. Huonot ratkaisut kuolettavat elämänilon - ja sen myötä tanssinilon. Älä siis kadota itseäsi.
Olen tosiaan siinä mielessä onnekas, että olen elämän koulussa joutunut vahvistumaan niin paljon, ettei minua kyseinen tilanne lannista. Kulunut viikonloppu toi ratkaisun tullessaan ja totesin, että VAIN MINÄ ITSE olenoman onneni seppä. Oli hyvä huomata, etten edes itkenyt ratkaisun tehtyäni hänen nähtensä, tunsin itseni suorastaan ulkopuoliseksi tarkkailijaksi. Ei se nyt hitto soikoon niinkään voi olla, että kaikki ihmiset muuttuvat "ihmissuhdepoukkoilijoiksi" tanssiparketilla!!! Päätin edelleen nauttia tanssista, tavata ystäviäni, harrastaa harrastuksiani ja olla se nainen, joka aina olen ollut. HYVÄ te kaikki miehet ja naiset, jotka itsenne tästä tunnistatte ja hyvä MINÄ myös!! =)
On se kummallista ihmissuhteissa tuo toisen omistamisen halu.Tutustuin tosi hyvin tanssivaan mieheen,jonka kanssa aloimme seurustella.Hän tykkäsi käydä usein yksin "vaintansimassa",mutta samaa hän ei sallinut minulle mustasukkaisuuden takia.Yhteinen harrastus ei riittänyt sitomaan meitä suhteeseen.