Kahvipöydässä

Vanhat kanat istuivat kahvipöydässä ja rupattelivat niitä näitä. Sitten tuli hiljaista ja sitten yhtäkkiä hiljaisuudesta kuului pierun ääni. Tuo ääni näytti kuuluvan erään helvetin ruman kääkän aunuksesta ja hetken päästä haju alkoi kukkia ilmassa, ja se pisti jokaisen pöydässä olijan hajuhermoon... Eräs kahvipöydässä istuskeleva pervo alkoi yht äkkiä kuvailemaan tuon pierun piirteitä. Se oli paksua, siinnä oli ripaus kanan munaa, sekä hikeä, myöskin lihapullan tuoksua, haju oli myöskin hieman hiostava, se oli oikea pieru, hän totesi ja merkkasi kuvauksensa pierusta vanhaan päiväkirjaansa, jonka hän oli jostakin syystä unohtanut taskuunsa. Ennen merkitsemistä hänen piti suoristella ruttuista päiväkirjaansa, oiii että! hän totesi innosta sekavana ja tihrusti merkinnän kirjaan. Lopulta hän ei tehnyt muuta kuin kävi vain nukkumaan.