AUTTAKAA MONOLOGIN KANSSA

Huom.! Muista ettei sinun tarvitse olla samaa mieltä tämän tekstin kirjoittajan kanssa.


Menetin uskoni uskoon

Seuraavat sitaatit ovat Dan Barkerin kirjasta "Losing Faith in Faith". Joitakin lukuja on saatavilla tästä linkistä.

* En koskaan tuntenut todellista iloa, ennen kuin otin oman mieleni taas valtaani.

* Itse synnin käsite on peräisin raamatusta. Kristillisyys tarjoaa ratkaisun ongelmaan, jonka se on itse synnyttänyt! Olisitko kiitollinen henkilölle, joka viiltää sinua veitsellä voidakseen myydä sinulle siteen?

* Järkevyydessä on iloa, mielen selvyydessä onnellisuutta. Vapaa-ajattelu on jännittävää ja antoisaa — ehdottoman välttämätöntä mielenterveydelle ja onnelle.

* Kuinka onnellinen voit olla, kun kuvittelet, että jokaista tekoasi ja ajatustasi valvoo tuomitseva henkiolento?

* Minulla on jotain sanottavaa sille uskovaiselle, jonka mielestä ateisteilla ei ole koskaan mitään positiivista sanottavaa: sinä olet älykäs ihminen. Elämäsi on arvokasta sen itsensä tähden. Et ole sekundatavaraa maailmankaikkeudessa juontaen merkityksesi ja päämääräsi jostain toisesta mielestä. Et ole luonnostasi paha - olet luonnostasi inhimillinen omaten positiivisen järkevän kyvyn auttaa tekemään tästä maailmasta moraalisen, rauhan ja ilon maailman. Luota itseesi.

* Voit siteerata sataa kohtaa, jotka näyttävät kuinka raamatun Jumala on verenhimoinen tyranni, mutta jos he voivat kaivaa esille kaksi tai kolme jaetta, jotka sanovat, että "Jumala on rakkaus", väittävät he että sinä siteeraat lauseita ilman asiataustaa!

* Ei ole helppoa muuttaa maailmankatsomustaan. Uskolla on oma voimansa ja usko on mukavaa. Todellisuuden uudelleenjäsentäminen on traumaattista ja pelottavaa. Siksi monet älykkäät ihmiset jatkavat uskomista: epäusko on tuntemattomuutta.

* Kyllä minä ymmärrän, mitä rakkaus on, ja siinä on yksi syy, miksi en enää koskaan voi tulla kristityksi. Rakkaus ei ole itsensä kieltämistä. Rakkaus ei ole verta ja kärsimistä. Rakkaus ei ole vihaa tai raivoa, joka lähettää miljoonia ihmisiä ikuiseen kidutukseen, koska he ovat loukanneet egoasi tai eivät ole totelleet sääntöjäsi. Rakkaus ei ole kuuliaisuutta, sopeutuvaisuutta tai alistuvaisuutta. Rakkaus, joka on riippuvainen auktoriteetista, rangaistuksesta tai palkkiosta, on väärennettyä rakkautta. Tosi rakkaus on kunnioitusta ja ihailua, sääliä ja ystävällisyyttä, joita antaa terve ja peloton ihminen.

* Itse lyön vetoa järjen ja humanistisen ystävällisyyden puolesta. Vaikka olisinkin väärässä, olen ainakin nauttinut elämästäni, jonka olemassaolosta ei ainakaan tarvitse väitellä.

* Mitä kauemman olen ollut ateisti, sitä enemmän ihmettelen, kuinka koskaan olen voinut uskoa kristillisiin käsityksiin.

* Ajattelematta kriittisesti oletin, että "onnistuneet" rukoukset olivat todisteita siitä, että Jumala vastaa rukouksiin, kun taas epäonnistuneet olivat todisteita siitä, että minussa oli jotakin vikaa.

* [Rukoilemisesta:] Minusta ajatus, että maailmankaikkeuden valtias ehättää avukseni ja taivuttaa luonnonlakeja minun vuokseni, on ylimielisyyden huippu.

* Kulkisimmeko me ilman "Mooseksen lakia" ympäriinsä kuin pienet jumalat, varastaen, raiskaten ja verta vuodattaen millon tahansa tuntisimme turhamaisuutemme tulleen loukatuksi?

http://www.vihrearouva.net/usko/barker1.html

Riippuu sinulle sopivasta tyylilajista ja sukupuolestakin, joka ei ilmene viestistäsi. Humoristisia ovat esim. Maria Jotunin Kun on tunteet-kokoelman monologit. Mika Waltarin teoksista (esim. Sinuhesta) saisi taas hieman toisenlaisia, niissä pääosassa on mies. Ehkä ne kääntyisivät naisellekin.

Munkin pitäs keksiä max. 1min monologi... en keksi