Argh siis harmittaa kun hyva motivaatio hairiintyy pahasti kun porukka ostaa suklaata kotiin ja munkkeja jne. ja viela sanotaan et naa on sulle! Sitten on kauhea taistelu ettei menis syomaan niita koska tiedan aivan liiankin hyvin etten pysty vaan syomaan muutamaa suklaata tai yhta munkkia, vaan niiden jalkeen tulee aina oksennus kohtaus. En halua enaa oksentaa vaan pitaa vahakalorisen dieetin ilman sita oksentelua!
Miten te muut parhaiten saatte pidettya motivaation ylla ja suklaat poissa suusta jos niita tuodaan nokan eteen? Sillon kun asui yksin oli paljon helponpaa kun ei vaan ostanut kaupasta muutaku ananasta ja tonnikalaa.
Eli vinkkeja kaipaisin jos kellaan on :/
Miten te muut parhaiten saatte pidettya motivaation ylla ja suklaat poissa suusta jos niita tuodaan nokan eteen? Sillon kun asui yksin oli paljon helponpaa kun ei vaan ostanut kaupasta muutaku ananasta ja tonnikalaa.
Eli vinkkeja kaipaisin jos kellaan on :/
Vastaukset 17
Vanhimmat
miksi näin?
ja hanen vanhemmat usein tuo naita herkkuja myos :(
Vaikeeta se on! Pyrin siihen, etten ole yksin kotona niin ei tule ahmittua. Toisena keinona on ääretön touhuaminen ja jumppaaminen. Aina ei näinkään onnistu...
Jostakin luin, että joku syö herkkuja ainoastaan alasti peilin edessä. Sekin voisi olla hyvä kikka, ainakin minulle.
En voi sanoa muuta, kuin ettei tee mieli mitään lihottavaa, ei siis niin mitään suklaata, sipsejä, pullaa, keksejä. Olen täysin vieroittunut kaikesta, mutta yksi herkku vielä minulla on, eli oliivit, mutta syön niitäkin kohtuudella.
tuota peilin edessä syömistä, ehkä sitten tulisi jotain järkeä tähän touhuun... menis ruokahalu.
Senverran sanon, että suklaa ja muut kaloripitoiset herkut lihottaa ja aiheuttaa finnejä, reikiä hampaisiin. Joten parempi jättää väliin.
Mä pidän viikonloppuisin herkuttelupäiviä (pe-la) otan ligh siduja ym. karkkia.. Mutta, olen syönyt päivällä vähemmän/liikkunut enemmän. Eli ei tule ainakaan turhia kaloreita. Silloin kun herkuttelet, et syö mitään muuta niin paljon/tai ainakin lähdet vaikka lenkille/muuta vastaavaa.. :))
Tää nyt on aika kamala neuvo mutta tuhoa ne herkut. Siis tee niistä syömäkelvottomia ja heitä roskiin. Itse kannan koko ajan taskussa pientä lakkapulloa - heti kun avaan vaikka suklaalevyn suihkutan silmänräpäyksessä (ennenkun mässäilyn himo ottaa vallan) sen päälle lakkaa. Sitten ns. "haudon" sitä, otan sen mukaani huoneeseeni ja vessaan kun menen mukamas harjaamaan hiuksiani ja heitän paloja roskiin. Ja lakkakerroksen takia en voi syödä sitä muutenkaan, joten on helppo säilyttää sitä pitempiäkin aikoja itsellään ilman mässäilyn pelkoa.
Joskus tunnen syyllisyyttä siitä että haaskaan ruokaa, mutta toisaalta, sama kohtalo sillä olisi muutenkin.. jos söisin sen joko oksentaisin sen tai ulostaisin, mitä eroa. Roskiin heittämällä en ainakaan inhoa itseäni jälkeenpäin.
on kokki. et sellasta.. :o/ aina ei kyl naurata.
olen kokki,ettei sekään aina naurata :P
Tuntuu että syömishäiriöisillä sen lisäksi että on itse sairaalloisen kiinnostunut ruuasta, niin myös ympärillämme on kokousihmisiä. Minun mieheni rakastaa ruuanlaittoa... revi siitä!
ihan sikahyvä, pitää kokeilla kyl tota, ei varmasti sit tee enää mieli herkkui ku niis hirvee lakkakerros päällä. kiitti neuvosta!!!
pilata ruuat sellasella yleispuhdistussuihkeella tai tiskiaineella ja sitten pois silmistä. ei ainakaan tuu syötyä. mut tota lakkapulloa vois kantaa mukanakin...
Vinkki ruoantuhoamisesta on hyvä, mutta minusta ei ole oikein hyväksymään että ongelmajätteitä käytetään tähän tarkoitukseen, mm. hiuslakkaa tai pesuaineita. Jos onnistuisi tehdä ruoka syömäkelvottomaksi jotenkin muuten, kannattaisin ajatusta paremmin.. Itse olen joskus nakannut mahdollisuuksien mukaan herkkuja suoraan biojätteiden tai tavallisten jätteiden joukkoon, eikä ole tällöinkään tehnyt kauheasti mieli onkia niitä sieltä pois.
Mä en tiä miten pystyn siihen! :o Ei vaan enää tee mieli mitään sellaisia.
Mä koitan pitää itsekuria yllä järkkäilemällä itelleni paljon kaikkea puuhaa, ettei ehtis ajatella niin paljoa syömistä. Jos iskee kauhee herkkuhimo, niin lähen toosi pitkälle lenkille, jostain syystä mulla katoo aina pitkällä lenkillä ollessa herkkuhimo. Jos meillä on kannettu ruokakaappiin paljon kaikkee hyvää ja erehdyn avaamaan sen, niin katon herkkujen kaloriarvoja ja mietin, miten helkkarin paljon niissä on kaloreita, miten ällö olo niistä tulee ja miten ne lihottaa.
Tiedän kuinka ahdistavaa tuo on, itse käyn välillä moikkaamassa omia vanhempiani tai isovanhempiani tai jos en käy he tulevat käymään minun luonani ja siellä on aina kaikkea hyvää(isovanhempani tuovat kaikkea herkkuja).
Itselläni on lempibiisi josta on tehty thinspo ja muistan ne kuvat melkein ulkoa. Jos ajattelenkin että voin yhden ottaa niin alan miettiä tuota laulua ja niitä tyttöjä ja sen jälkeen itseäni.
Vanhempieni luona on onneksi aina anananasta, herkkusieniä, tonnikalaa, oliveja, tomaatteja ja muita vaihtoehtoisia kevyitä juttuja joita voi syödä jos alkaa tekemään mieli jotain herkkuja.