ainainen yksinäisyys, alkaa jo aika rankasti vituttaa, sitä vaan on tuomittu elämään ilman omaa rakasta...........
ei tosin voi kauhalla vaatia ku on lusikalla annettu
ei tosin voi kauhalla vaatia ku on lusikalla annettu
kyllä osaa sitten
tympiä tämä
5600
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mutta mitä. Kotiakaan ei tuu ja turpa rullalla ei onnistu. Kannattaisi varmaan mennä ihmisten ilmoille positiivisin mielin ja hyväksyä muitakin kuin itsensä. Helppoa se on neuvoa, mutta jokainenhan se luo omat väylänsä ja ottaa vastaan sitä mitä luo.
me kaikki ollaan oman onnemme seppiä, toiset vain parempia......
Joka lyö vain vasaralla sormeensa....
Siihen lähinnä voi verrata sitä, että yrittää saada aikaan jotain ihmissuhdetta.
Jos olet sinkku, sulla on vielä kaikki mahdollisuudet avoinna. Ainakin sulla on kaikki väylät vapaina etsiä sitä armasta! Mutta meikä se vasta yksin on, kun aviomies on masentunut ja aivan sulkeutunut. En kestä tätä yksinäisyyttä kun sen rikkomiseksi pitäisi vissiin pettää ja jättää, ja sehän ei mun luonteeelle käy! Pallo jalassa= vankilassa, ei aina auvoinen tila...
Ymmärrän hyvin murheesi. Olet varmasti yrittänyt parhaasi löytääksesi kumppania. Mene silti ihmisten ilmoille ja ole avoin kaikelle, usen tärppää juuri silloin kun vähiten sitä aavistaa, elikkä olet luonnollisesti oma itsesi!