hiljaisuuden vieraana
kutsuttuna rakkauden hoviin
pakenin syksyöihin
talvisin kuuntelin suruni ääntä
odotin, roudan paljastamaa maata
häntä, jonka arotuuli vei kylmään
ei tuonut omaansa takaisin
kauas vei tuulen kaipuu
kutsuttuna rakkauden hoviin
pakenin syksyöihin
talvisin kuuntelin suruni ääntä
odotin, roudan paljastamaa maata
häntä, jonka arotuuli vei kylmään
ei tuonut omaansa takaisin
kauas vei tuulen kaipuu
Vastaukset 4
Vanhimmat
sama yksinäisyyden haikea ääni on tässäkin runos-
sasi. Kaunista, kaunista.
Arotuuli ihan pisti värisemään:)
Upea!
Kiitos sanoistanne ja hyviä pääsiäisiä!
näkyy selvästi kaipuu jonka kirjoitit hyvin kauniisti.Runoistasi löytää aina jotain uutta vaikka harvoin kommentoin runojasi.
Sydämellinen kiitos kauniista runostasi.