Menkää

kokeiltu on, ja huonoksi havaittu kohdallani. Ehkä se joillekin auttaa!

terapiassa tuli käytyä melko kauan mutta ne ihmiset olivat niin ärsyttäviä ja puhuivat kuin jollekin sairaalle ja kaikkea, että sieltä lähtiessäni aina ketutti niin paljon, että ahmin enemmän kuin yleensä. auttoi hieman kun lopetin siellä käynnin

vaan paheni kirjoitti:

terapiassa tuli käytyä melko kauan mutta ne ihmiset olivat niin ärsyttäviä ja puhuivat kuin jollekin sairaalle ja kaikkea, että sieltä lähtiessäni aina ketutti niin paljon, että ahmin enemmän kuin yleensä. auttoi hieman kun lopetin siellä käynnin

lisäsi ahdistusta aina etukäteen sinne meno, siellä olo ja sieltä poispääsystä toipuminen vei aikansa.. Ärsyttäviä terapeutit, jotka luulevat tietävänsä kaikesta kaiken!

mulla kans kirjoitti:

lisäsi ahdistusta aina etukäteen sinne meno, siellä olo ja sieltä poispääsystä toipuminen vei aikansa.. Ärsyttäviä terapeutit, jotka luulevat tietävänsä kaikesta kaiken!

käyn tällä hetkellä terapiassa... Olen käynyt kaksi kertaa ja ens tiistaina taas.
Jotenkin se on sellaista... hetkellistä helpotusta? Tai siis kun oikeasti siellä huoneessa tulee hyvä olo kun saa puhua sille tyypille ja näin. Aina oon lähteny iloisin ja positiivisin ajatuksin pois sieltä.
Sit kuitenkin aina vaan jatkuu tää sairaus. Ihan vituilleen menee heti samana iltana ku terapiasta pääsee kotiin. En tiedä, katotaan nyt vielä vähän aikaa jos se rupeis auttamaan... :

myöskin kirjoitti:

käyn tällä hetkellä terapiassa... Olen käynyt kaksi kertaa ja ens tiistaina taas.
Jotenkin se on sellaista... hetkellistä helpotusta? Tai siis kun oikeasti siellä huoneessa tulee hyvä olo kun saa puhua sille tyypille ja näin. Aina oon lähteny iloisin ja positiivisin ajatuksin pois sieltä.
Sit kuitenkin aina vaan jatkuu tää sairaus. Ihan vituilleen menee heti samana iltana ku terapiasta pääsee kotiin. En tiedä, katotaan nyt vielä vähän aikaa jos se rupeis auttamaan... :

Oon sairastanut bulimiaan taittavaa anoreksiaa jo 4vuotta. Viime syksynä alotin terapiakäynnit. Siellä tulee kyllä esiin vaikeita asioita mutta koko syömishäiriö on ollut vaan taustalla. Ei olla paljon siitä puhuttu. vain mainittu ja puhuttu muita asioita. Nyt koko tän vuoden on sairastelu vaan mennyt huonommaksi. Oon ollut paastolla ja nyt oksensin ja se tuntui _hyvältä_ ja se on karseinta. Että alkaa nauttia taas siitä et voi syödä ja sit oksentaa kaikki ulos. Vaikka tiedän mihin se vie lopulta.
Oon maininnut kanssa lääkärille et syömishäiriö pahenee mut se kysyy vain mitä painat.
Pitää vissii aina vetää ranteet auki että oikeesti saa apua. Se on naurettavaa!

lula kirjoitti:

Oon sairastanut bulimiaan taittavaa anoreksiaa jo 4vuotta. Viime syksynä alotin terapiakäynnit. Siellä tulee kyllä esiin vaikeita asioita mutta koko syömishäiriö on ollut vaan taustalla. Ei olla paljon siitä puhuttu. vain mainittu ja puhuttu muita asioita. Nyt koko tän vuoden on sairastelu vaan mennyt huonommaksi. Oon ollut paastolla ja nyt oksensin ja se tuntui _hyvältä_ ja se on karseinta. Että alkaa nauttia taas siitä et voi syödä ja sit oksentaa kaikki ulos. Vaikka tiedän mihin se vie lopulta.
Oon maininnut kanssa lääkärille et syömishäiriö pahenee mut se kysyy vain mitä painat.
Pitää vissii aina vetää ranteet auki että oikeesti saa apua. Se on naurettavaa!

yrität kontrolloida sisäistä ahdistustasi syömisillä. Terapeutti varmaan yrittää saada selville, että mikä ahdistaa.

Ei terapia itsessään teitä paranna, vaan oma halu parantua, motivaatio tehdä helvetisti töitä sen eteen. Jos kemiat ei terapeutin kanssa mee kohilleen, niin vaihtakaa, älkääkä valittako.

Ei se terapeutti teitä pysty parantaa, vaan te itse itsenne. Se ihminen vaan kulkee mukana tukemassa ja takomassa järkeä päähän, mikä meillä kaikilla on enemmän tai vähemmän vääristynyt.