Käynnistys???

Mulla oli jo toosi pehmentyny kohdunkaula kun alettin käynnisteleen. Oli ollu jo moonta viikkoa!! Sormelle auki koko ajan! Mutta kun yritettiin koko ajan niiin luonnollista synnytystä, joten ei tippaa sillon heti! Että kyllä se oksitoni tippa laitetaan vasta sitten, jos kalvojen puhkaisu ei tuota omia supistuksia kahteen tuntiin!

Luonnollista synnytystä siis yritetään viimeseen asti ja tosi pienillä murusilla cytotecia alotetaan, jos kalvojen puhkaisua ei voida turvallisesti tehä!

Syntyi 42+4 kirjoitti:

Mulla oli jo toosi pehmentyny kohdunkaula kun alettin käynnisteleen. Oli ollu jo moonta viikkoa!! Sormelle auki koko ajan! Mutta kun yritettiin koko ajan niiin luonnollista synnytystä, joten ei tippaa sillon heti! Että kyllä se oksitoni tippa laitetaan vasta sitten, jos kalvojen puhkaisu ei tuota omia supistuksia kahteen tuntiin!

Luonnollista synnytystä siis yritetään viimeseen asti ja tosi pienillä murusilla cytotecia alotetaan, jos kalvojen puhkaisua ei voida turvallisesti tehä!

Lue lisää

Kahdella sukulaisellani käynnistettiin laittamalla suoraan oksitosiinitippa. Kohdunsuut olivat kuulemma auki ja pehmeät. Sitten vasta myöhemmässä vaiheessa revittiin kalvot, kun eivät muuten itsekseen puhjenneet.

Näinkin voidaan toimia.

et synnytys ei lähdekään luomusti käyntiin..vaikka mulla vasta maanantaina laskettu aika.
Oli niin kamala kokemus käynnistäminen kun tyttäreni syntyi! Synnytys kesti puolitoista vrk, ja koko ajan supisteli mutta eivät avanneet tarpeeksi,joten toimitus venyi.. Aloitettiin tabulla ja sitten laitettiin oksitosiini tippaan ja puhkaistiin kalvot..
Uskon että synnytys on Paljon helpompi jos ei tarvi käynnistää!
Mutta toivon sulle onnea ja että kaikki sujuu hyvin.

Elikkä sinullako ei tarvinnut käyttää oksitosiinia??

Sitä ainetta tässä lähinnä kammoan, kun olen kuullut kauhukertomuksia sen aiheuttamasta valtavasta jälkiverenvuodosta... eikä kuulemma tehoa kovin hyvin muutenkaan. Lähinnä vain aiheuttaa kovia supistuksia, jotka eivät johda mihinkään.

Ekassa synnytyksessä (ihan luomuna käynnistyi) sitä annettiin loppuvaiheessa supistusten voimistamiseksi, mutta ei tehonnut minulla. Synnytys kesti muutenkin vain n. 6h, alkoi lapsiveden menolla ja siitä etenikin nopeasti.

Hirvittää vaan, kun en haluaisi muutenkaan notkua sairaalassa montaa päivää, ensin käynnistyksen takia (voi mennä montakin päivää) ja sitten synnytyksen jälkeenkin pitää vielä olla vähintään pari päivää... mielestäni KAIKKEIN rasittavinta edellisessä synnytyksessä oli juuri se, ettei päässyt kotiin toipumaan vaan piti pakolla olla sairaalassa, vaikka vauva oli ihan OK, imetys sujui helposti ja itsekin olin ihan hyvässä kunnossa. Tosin kotiuduin jo toisena päivänä synnytyksestä, kun taoin nyrkkiä pöytään, että pakko päästä kotiin lepäämään... yhtään yötä en ollut saanut sairaalassa nukutuksi. Kotona kaikki menikin ihan hienosti, kun sai olla omassa rauhassa ja tutustua lapseen :)

Toista kertaa raskaana kirjoitti:

Elikkä sinullako ei tarvinnut käyttää oksitosiinia??

Sitä ainetta tässä lähinnä kammoan, kun olen kuullut kauhukertomuksia sen aiheuttamasta valtavasta jälkiverenvuodosta... eikä kuulemma tehoa kovin hyvin muutenkaan. Lähinnä vain aiheuttaa kovia supistuksia, jotka eivät johda mihinkään.

Ekassa synnytyksessä (ihan luomuna käynnistyi) sitä annettiin loppuvaiheessa supistusten voimistamiseksi, mutta ei tehonnut minulla. Synnytys kesti muutenkin vain n. 6h, alkoi lapsiveden menolla ja siitä etenikin nopeasti.

Hirvittää vaan, kun en haluaisi muutenkaan notkua sairaalassa montaa päivää, ensin käynnistyksen takia (voi mennä montakin päivää) ja sitten synnytyksen jälkeenkin pitää vielä olla vähintään pari päivää... mielestäni KAIKKEIN rasittavinta edellisessä synnytyksessä oli juuri se, ettei päässyt kotiin toipumaan vaan piti pakolla olla sairaalassa, vaikka vauva oli ihan OK, imetys sujui helposti ja itsekin olin ihan hyvässä kunnossa. Tosin kotiuduin jo toisena päivänä synnytyksestä, kun taoin nyrkkiä pöytään, että pakko päästä kotiin lepäämään... yhtään yötä en ollut saanut sairaalassa nukutuksi. Kotona kaikki menikin ihan hienosti, kun sai olla omassa rauhassa ja tutustua lapseen :)

Lue lisää

Mä kanssa pidin koko synnytyksen ikävimpänä asiana sitä sairaalassa olemista. En myöskään saanut öitä nukuttua siellä.
Pääsimme onneksi nopeasti kotiin, su aamuna synnytys ja ti aamuna kotiin.
Mulla tosiaan lähti sitten hyvin synnytys käyntiin ja nopeasti ohi, kun nyt sitten vihdosta viimein suostui käynnistyyn!
Oksitosiinia muistaakseni laitettiin ihan synnytyksen loppumetreilä, kun supparit meinas hiipua.
Mutta ei mulle siitä mitään tullut, en edes huomioinut sen laittoa mitenkään, enkä meinannut edes muistaa koko asiaa!
Synnytys ei ollut mitenkään kipeä eikä raju, eikä mitään eritys jälkiverenvuotoa tullut.
Jäi kyllä tosi hyvä fiilis!

joulumamma.... kirjoitti:

Mä kanssa pidin koko synnytyksen ikävimpänä asiana sitä sairaalassa olemista. En myöskään saanut öitä nukuttua siellä.
Pääsimme onneksi nopeasti kotiin, su aamuna synnytys ja ti aamuna kotiin.
Mulla tosiaan lähti sitten hyvin synnytys käyntiin ja nopeasti ohi, kun nyt sitten vihdosta viimein suostui käynnistyyn!
Oksitosiinia muistaakseni laitettiin ihan synnytyksen loppumetreilä, kun supparit meinas hiipua.
Mutta ei mulle siitä mitään tullut, en edes huomioinut sen laittoa mitenkään, enkä meinannut edes muistaa koko asiaa!
Synnytys ei ollut mitenkään kipeä eikä raju, eikä mitään eritys jälkiverenvuotoa tullut.
Jäi kyllä tosi hyvä fiilis!

Lue lisää

Kiitos!

Vähän hellittää jo paniikki, kun kuulee että käynnistys voi sujua myös HYVIN :)

Kivut eivät sinänsä pelota yhtään, eka synnytys oli todella raju, eikä kivunlievitystä ehtinyt antaa (paitsi ilokaasua vartin verran), joten nyt kauhuna on ainoastaan juuri se sairaalassaolon "pitkittyminen" ja oksitosiinin aiheuttama kolmannen vaiheen verenvuoto. Esikoinenkin sai sitten juuri tähän hätään yskän ja kovan kuumeen, hirvittää lähteä pois kotoa moneksi päivää, kun tähän mennessä käytännössä kukaan muu ei ole oikeastaan hoitanut tenavaa kokopäiväisesti. On muutenkin sellainen "äidin sylissä viihtyvä". Nooh... kai tuo nukahtaa illalla, jahka on tarpeeksi väsynyt :)

Huomasin tuossa juuri, että taisi limatulppa irrota (sen verran paksua mömmöä tullut pari päivää), elikkä pidän edelleen peukkuja, ettei tarttis käynnistää... voipi olla, että vitkutan käynnistystä ehkä vielä yhdellä päivällä yli, vaikka kuinka neuvolasta passittaisivat jo maanantaiksi. Ihan yhtä hyvä päivä se on tiistaikin ;)

Minun kohdallani ilmaantui äkillinen raskausmyrkytys joka johti helpp-syndroomaan. Vauva otettiin sektiolla, koska ainoa hoito oli ns.raskaudenkeskeyttäminen ja koska viikkoja oli jo noin paljon ei vauvalla ollut hätää selviytyä.
Itselläni tosin meni viikkoja ennenkuin veriarvot ym.saatiin normaaleiksi. Noin pahoja tilanteita kuin juuri tuo helpp-syndrooma on Suomessa kuitenkin vain muutama vuodessa.
Poika oli täysin terve ja nyt jo 10-vuotias.

santra kirjoitti:

Minun kohdallani ilmaantui äkillinen raskausmyrkytys joka johti helpp-syndroomaan. Vauva otettiin sektiolla, koska ainoa hoito oli ns.raskaudenkeskeyttäminen ja koska viikkoja oli jo noin paljon ei vauvalla ollut hätää selviytyä.
Itselläni tosin meni viikkoja ennenkuin veriarvot ym.saatiin normaaleiksi. Noin pahoja tilanteita kuin juuri tuo helpp-syndrooma on Suomessa kuitenkin vain muutama vuodessa.
Poika oli täysin terve ja nyt jo 10-vuotias.

Lue lisää

tietävät mitä tekevät, sama juttu kuin Sinulle, santra. Hyvää jatkoa elämäänne ! terv. vaari

santra kirjoitti:

Minun kohdallani ilmaantui äkillinen raskausmyrkytys joka johti helpp-syndroomaan. Vauva otettiin sektiolla, koska ainoa hoito oli ns.raskaudenkeskeyttäminen ja koska viikkoja oli jo noin paljon ei vauvalla ollut hätää selviytyä.
Itselläni tosin meni viikkoja ennenkuin veriarvot ym.saatiin normaaleiksi. Noin pahoja tilanteita kuin juuri tuo helpp-syndrooma on Suomessa kuitenkin vain muutama vuodessa.
Poika oli täysin terve ja nyt jo 10-vuotias.

Lue lisää

Hei!
Olipas mielenkiintoista, että jollakin muullakin on ollut tuo Hellp-syndrooma! Sairastin sen esikoiseni raskaudesta 2005. Hoitona minut kiidätettiin tyksiin, jossa kiireellinen sectio. Ymmärsin, että tuo on aika harvinainen tila kaiken kaikkiaan. Sectio tehtiin rv 39 4. Olin jo ennen tätä kauan kipeä, mutta eivät ottaneet sairaalassa tosissaan, vaan väittivät minulla olevan mahataudin... Lopulta kaikki verikokeet otettiin, ja ne oli ihan sekaisin. Johan tuli kiire! Loppu hyvin kaikki hyvin! Oletko harkinnut uutta raskautta? Meillä mennään rv 32 ja toistaiseksi kaikki hyvin. Ps. mulla osasyy helppiin on fosfolipidivasta-ainesyndrooma.

Taimikas kirjoitti:

Hei!
Olipas mielenkiintoista, että jollakin muullakin on ollut tuo Hellp-syndrooma! Sairastin sen esikoiseni raskaudesta 2005. Hoitona minut kiidätettiin tyksiin, jossa kiireellinen sectio. Ymmärsin, että tuo on aika harvinainen tila kaiken kaikkiaan. Sectio tehtiin rv 39 4. Olin jo ennen tätä kauan kipeä, mutta eivät ottaneet sairaalassa tosissaan, vaan väittivät minulla olevan mahataudin... Lopulta kaikki verikokeet otettiin, ja ne oli ihan sekaisin. Johan tuli kiire! Loppu hyvin kaikki hyvin! Oletko harkinnut uutta raskautta? Meillä mennään rv 32 ja toistaiseksi kaikki hyvin. Ps. mulla osasyy helppiin on fosfolipidivasta-ainesyndrooma.

Lue lisää

Minulla oli vuonna 1992 esikoisen syntymä vauhdikas. Myös minulla lääkärit puhui jotain ensisynnyttäjän peloista. Lopulta oli virtsassa proteiinia ja paljon, ja lopuksi se oli pelkkää verta. Kämmenet kellastuivat, ja silmien valkoinen osa oli keltainen, samoin voimakas kipu ylävatsassa (joka johtui lopulta turvonneesta maksasta, joka siirsi kudoksia edellään, ja kun sisäelimet ei tunne kipua, niin ne kudokset kyllä tunsivat) verestä väheni rajusti hyytymistekijä, jota tuotiin sitten Helsingistä helikopterilla Hämeenlinnaan. Ennen sitä ei voinut leikata, ja pian piti kuitenkin leikata. Hätäsektio tehtiin rv 34 ja olin teholla 4 päivää. Munuaiset oli huonoilla tehoilla. Poika painoi 1500 g , ja oli kuukauden kasvamassa sairaalassa. Silloin sitä jo puhuttiin Hellp syntroomana, ja että se muka on tila jossa naisen elimistö hylkii raskauden tilaa. Tai on allerginen miehensä siemennesteelle. Tosin tein vielä saman miehen kanssa kaksi lasta, jotka oli yliaikaisia ja alatiesyynnytyksiä. Tyydyttäviä sellaisia. Ja molempien raskauksien aikana soin miniaspiriinia verenpaineen hillitsemiseksi.. Poika on terve lukiolainen nyt.

Taimikas kirjoitti:

Hei!
Olipas mielenkiintoista, että jollakin muullakin on ollut tuo Hellp-syndrooma! Sairastin sen esikoiseni raskaudesta 2005. Hoitona minut kiidätettiin tyksiin, jossa kiireellinen sectio. Ymmärsin, että tuo on aika harvinainen tila kaiken kaikkiaan. Sectio tehtiin rv 39 4. Olin jo ennen tätä kauan kipeä, mutta eivät ottaneet sairaalassa tosissaan, vaan väittivät minulla olevan mahataudin... Lopulta kaikki verikokeet otettiin, ja ne oli ihan sekaisin. Johan tuli kiire! Loppu hyvin kaikki hyvin! Oletko harkinnut uutta raskautta? Meillä mennään rv 32 ja toistaiseksi kaikki hyvin. Ps. mulla osasyy helppiin on fosfolipidivasta-ainesyndrooma.

Lue lisää

Hei!

Kun sinulla oli todettu Hellp ensimmäisessä raskaudessa, niin kuinka sinua seurattiin/hoidettiin toisen raskautesi aikana?? En löydä mistään netistä tietoa asiasta. Synnytin esikoiseni rv 40 3, ja Hellp tuli minulla vasta tuolloin ilmi, kun synnytystä alettiin käynnistämään lapsiveden tihkumisen vuoksi. Otettiin siis verikokeet, ja trombosyytit alhaiset. Muuten raskauden aikana ei mitään ongelmia. Viikko ennen synnytystä ylävatsakipuja, jonka luulin olevan närästystä, ja laskettuna aikana aivan saatanan kipeä ylävatsa, ja edelleen hölmönä luulin minua närästävän...

Jännittää.. kirjoitti:

Hei!

Kun sinulla oli todettu Hellp ensimmäisessä raskaudessa, niin kuinka sinua seurattiin/hoidettiin toisen raskautesi aikana?? En löydä mistään netistä tietoa asiasta. Synnytin esikoiseni rv 40 3, ja Hellp tuli minulla vasta tuolloin ilmi, kun synnytystä alettiin käynnistämään lapsiveden tihkumisen vuoksi. Otettiin siis verikokeet, ja trombosyytit alhaiset. Muuten raskauden aikana ei mitään ongelmia. Viikko ennen synnytystä ylävatsakipuja, jonka luulin olevan närästystä, ja laskettuna aikana aivan saatanan kipeä ylävatsa, ja edelleen hölmönä luulin minua närästävän...

Lue lisää

enää seuraa näin vanhaa ketjua, tee uusi

fgfgfg333 kirjoitti:

enää seuraa näin vanhaa ketjua, tee uusi

tein uuden ketjun

santra kirjoitti:

Minun kohdallani ilmaantui äkillinen raskausmyrkytys joka johti helpp-syndroomaan. Vauva otettiin sektiolla, koska ainoa hoito oli ns.raskaudenkeskeyttäminen ja koska viikkoja oli jo noin paljon ei vauvalla ollut hätää selviytyä.
Itselläni tosin meni viikkoja ennenkuin veriarvot ym.saatiin normaaleiksi. Noin pahoja tilanteita kuin juuri tuo helpp-syndrooma on Suomessa kuitenkin vain muutama vuodessa.
Poika oli täysin terve ja nyt jo 10-vuotias.

Lue lisää

Olipa jännä lukea, että sinullakin on ollut tuo HELPP. Minulla eka synnytys 05 päättyi kiireelliseen sektioon tuon vuoksi ja lisäksi sain keuhkoveritulpan. Toiseen synnytykseen 08 osattiin varautua paremmin, ja helpin estämiseksi toiveestani alatiesynnytykseen käynnisteltiin rv39. Kuitenkin veriarvot meni huonoksi ja help alko uhata, ni tehtiin leikkauspäätös. Vedet meni puoltuntia ennen leikkaus salia ja itkin ja rukoilin alatiesynnytystä. Lopulta taipuivat! Pahan hyytymishäiriöni vuoksi en voinut saada epiduraalia tms ja olin hirveän kipeä. Kipu ehkä hidasti avautumista, ja leikkaukselta minut pelasti naikkarin kokenut kätilö (IHANA IHMINEN) joka auttoi lapsen helposti maailmaan ollessani vasta 7 cm auki! Toki ponnistustarve oli kova. Kolmatta harkiten...

Onnea paljon koko perheelle!

joulumamma... kirjoitti:

Onnea paljon koko perheelle!

Meidän esikoinen syntyi vuosi sitten Seinäjoella, yliaikaisuuden vuoksi käynnistetyllä synnytyksellä.

Aivan mahtava kokemus! Kun ei muusta ole kokemustakaan, toivon että seuraavakin menisi käynnistykseen. Sopisi ainakin mun luonteelle, kun ei tarttisi hermoilla etukäteen ja kaikki olisi niin kontrolloitua.

Vuosi sitten saatiin aika käynnistykseen, perjantaiaamulle klo 8. Kaikessa rauhassa kerkesi hoitaa asioita kotona monta päivää etukäteen, tiskata, pakata tavarat, tehdä kasvohoito :) ja varpaankynnetkin odotellessani lakkasin. Nukuin kunnon yöunet ja sit matkattiin pejantaina laitokselle.

Kolmatta päivää Cycotecilla käynnisteltiin suun kautta. Kaikki siis mahdollisimman järjestelmällistä; eka päivänä kuulosteltiin jos yhdellä-kahdella pillerillä saataisiin vaikka niitä supistuksia, kun ei ennestään ollut ollut ainuttakaan. Sitten miehen kanssa "hengailtiin" laitoksella, luettiin lehtiä ja kierreltiin tiloja yms.

Seuraavan päivän iltana tiesin mitä on supistukset, ja sitten alettiinkin odotella lapsivesien tuloa. Sitten kun nekin tuli, kulutettiin vielä vähän aikaa ja juteltiin miehen kanssa, kunnes lopulta kaikessa rauhassa meille tultiin sanomaan et nyt alkaa sen verran edistyä että syö lounas jos haluat, sitten mennään salia kohti.

Aivan mahtava kokemus! Kivuliaisuudesta en tiedä kun ei tosiaan muusta ole kokemusta, mutta itse ainakin siedin kivut hyvin (korkea kipukynnys kai) ja vielä saliin päästyämmekin vitsailin miehen kanssa. Ei siis mitään kauhua koko kokemuksessa, aivan mielettömän hienoa oli.

Poika tosin syntyi sit lopuksi sektiolla (vihreää lapsivettä kun oli), mutta hyvä kokemus sekin oli! Nyt meidän taapero on komea ja iloinen herra yksi-vee, ja kova vauvakuume on taas:)

käynnistetty kirjoitti:

Meidän esikoinen syntyi vuosi sitten Seinäjoella, yliaikaisuuden vuoksi käynnistetyllä synnytyksellä.

Aivan mahtava kokemus! Kun ei muusta ole kokemustakaan, toivon että seuraavakin menisi käynnistykseen. Sopisi ainakin mun luonteelle, kun ei tarttisi hermoilla etukäteen ja kaikki olisi niin kontrolloitua.

Vuosi sitten saatiin aika käynnistykseen, perjantaiaamulle klo 8. Kaikessa rauhassa kerkesi hoitaa asioita kotona monta päivää etukäteen, tiskata, pakata tavarat, tehdä kasvohoito :) ja varpaankynnetkin odotellessani lakkasin. Nukuin kunnon yöunet ja sit matkattiin pejantaina laitokselle.

Kolmatta päivää Cycotecilla käynnisteltiin suun kautta. Kaikki siis mahdollisimman järjestelmällistä; eka päivänä kuulosteltiin jos yhdellä-kahdella pillerillä saataisiin vaikka niitä supistuksia, kun ei ennestään ollut ollut ainuttakaan. Sitten miehen kanssa "hengailtiin" laitoksella, luettiin lehtiä ja kierreltiin tiloja yms.

Seuraavan päivän iltana tiesin mitä on supistukset, ja sitten alettiinkin odotella lapsivesien tuloa. Sitten kun nekin tuli, kulutettiin vielä vähän aikaa ja juteltiin miehen kanssa, kunnes lopulta kaikessa rauhassa meille tultiin sanomaan et nyt alkaa sen verran edistyä että syö lounas jos haluat, sitten mennään salia kohti.

Aivan mahtava kokemus! Kivuliaisuudesta en tiedä kun ei tosiaan muusta ole kokemusta, mutta itse ainakin siedin kivut hyvin (korkea kipukynnys kai) ja vielä saliin päästyämmekin vitsailin miehen kanssa. Ei siis mitään kauhua koko kokemuksessa, aivan mielettömän hienoa oli.

Poika tosin syntyi sit lopuksi sektiolla (vihreää lapsivettä kun oli), mutta hyvä kokemus sekin oli! Nyt meidän taapero on komea ja iloinen herra yksi-vee, ja kova vauvakuume on taas:)

Lue lisää

En huomannut lukea toista viestiäsi, onnittelut koko perheelle näin jälkikäteen!:)

käynnistetty2 kirjoitti:

En huomannut lukea toista viestiäsi, onnittelut koko perheelle näin jälkikäteen!:)

Onko ketään jolla olisi jo useampi käynnistys takana? minulla käynnistettiin synnytys ensimmäisessä raskaudessa ja näin tullaan toimimaan myös tämän toisen kohdalla... mietin vaan että kuinkahan todennäköistä on että synnytys käynnistyisi nopeampaan tämän toisen raskauden kohdalla...?