Kirjoituksesta....

Minusta on aina kovin mielekästä jos tarina alkaa vauhdikkaasti. Sellaiset "oli kaunis kesäpäivä ja linnut lauloivat metsässä läpäläpä" alut antavat ainakin minulle todella huonon kuvan itse tarinasta, vaikka onkin aika paha tapa tuomita mitään noin äkkiseltään. Minusta tuossa ei ole mitään ongelmaa jos käyt heti käsiksi juoneen. Lukija säästyy turhilta ja yleensä varsin ikävystyttäviltä jaaritteluilta. Tietysti siinä kannattaa yrittää pitää mielessä että lukijalle tulee kuitenkin selväksi kaikki tarinan kannalta olennaiset asiat jotta tarina pysyisi kasassa.

Minulla oli aiemmin tuollainen tyssäilyvaihe, josta uskon kuitenkin jo jotenkin päässeeni eroon. Kirjoittelin aina kauhealla vimmalla enkä ajatellut lainkaan mitä oikein olin tekemässä, ajattelin että "kyllä minä vielä jotain keksin" ja sitten jossain vaiheessa vain kyllästyin kun hukkasin koko jutun pointin :]

Sitten päätin viimein suunnitella tarinani oikein perinpohjaisesti. Kirjoitin juonen päätapahtumat ja käänteet, ja suunnitelin syy&seuraus juttuja sun muuta. Siihen meni kauan, ehkä kuukausi, tosin en kirjoittanut kovin säännöllisesti (ja se oli ihan romaanikokoinen suunnitelma). Koko ajan oli kauhea hinku päästä jo kirjoittamaan itse asiaa, mutta päätin että suunnittelen nyt kunnolla niin ettei sitten jää koko homma puolitiehen. Koko suunnitelma tuossa ei tullut valmiiksi, kirjoittelin sitä vielä senkin jälkeen kun olin jo aloittanut varsinaisen tarinan kirjoittamisen. Lisäilin ja muutelin joitain juttuja vielä parin kuukauden ajan kunnes viimein alkoi todella tuntua että nyt on hyvä. Tuo juttujen jälkeenpäin muutteleminen on muuten aika inhaa, pitää koko ajan olla varuillaan ettei kirjoita jotain sekavuuksia sinne :|

Siitä suunnitelmasta vielä. Kirjoitin sen koneelle ranskalaisilla viivoilla, lukuja en suunnitellut lainkaan, ajattelin että ne saa muodostettua sitten kirjoitusvaiheessa sopivan kokosiksi. Kirjoitin ensin vaikka että "Jaakko menee kauppaan" ja sitten seuraavalle riville sisennettynä syitä miksi Jaakko meni kauppaan, mitä hän halusi tehdä siellä, miksi, miten kauppaan mentiin, ketä hän tapasi jnejne. sellasia pikku juttuja mitkä vaan saattoi olla jotenkin oleellisia sen tarinan kannalta :)

Ajattelin ensin että suunnittelin liian pikkutarkasti, mutta kirjoitusvaiheessa huomasin että oli silti riittävästi tilaa mielikuvitukselle. Minua tuo suunnitelma auttoi ihan kauhean paljon, aikaisemmin tuppasin jättämään vähänkin laajemmat tarinani kesken, mutta nyt on sujunut oikein mainiosti. Tarinani ei ole vieläkään valmis mutta olen kirjoittanut jo 300 sivua ja edelleen sujuu hyvin :)

Sitten loppuun vielä huomautus etten ole kirjailija, enkä ole ikinä kirjoittanut kirjaa, enkä itse asiassa taida edes olla kovin kummoinen kirjoittaja jnejne. Luulen että tälläkin palstalla on paljon parempia auttajia, mutta ajattelin kantaa korteni kekoon :) Ja toivottavasti jaarittelustani oli edes pikkiriikkisen apua.

Kiitti maiju, tosta oli paljon apua! olen aloittelija kirjoittamisessa, mutta minussa on kyllä ainesta kirjailijaksi. Tästä lähtien aion suunnitella perinpohjin, mitä aion kirjoittaa... minulla on ollut mielessä jo ainakin viisi kuukautta, millainen tarinasta voisi tulla mutta en ole kirjoittanut siitä suunnitelmia paperille.

Sinänsä on hyvä mennä suoraan asiaan. Mistäköhän luin - kai jotain lukiokirjoja - että etenkin kotimaiset suosivat heti jämäkkää, asian esittelevää aloitusta. Muualla jaaritellaan enemmän, pohjustetaan. (Eipä sikäli, minusta itsestäni ei jaarittelua saa kitkettyä vaikka mikä olisi.)

Kai onnen avaimet ovat pikkiriikkisessä suunnittelussa. Minusta idea on siinä, että kirjoittaa vain yksittäisiä sanoja, ei pyrikään selittämään omaa kuningasajatustaan itselleen läpikotaisin paperilla. Silloin leipääntyy jo ennen kuin tarina on edes alkanut.

Ja tuosta jämähtämisestä. Jossain teoksessa mainittiin muuan kotimainen suurnimi, joka aina päivän aluksi kopio Raamattua niin pitkään, että pääsi omaan kirjoittamisvauhtiinsa. Että näin. Ei kun piplia kouraan ja naputtelemaan...