Nykyään on suomen kieleen vakiintunut, tai vakiintumassa joitain ilmaisuja, jotka mielestäni ovat harhaanjohtavia, ärsyttäviä ja typeriä.
Kenties kaikkein ärsyttävin on "viihdekäyttö"; ymmärrän, että jotkut ihmiset haluavat puhua "viihdekäytöstä" siksi, että "viihde" ikään kuin merkitsee harmittomuutta, mutta se on englannin kielisen ilmaisun "recreational use" käännökseksi liian suppea ja suorastaan harhaanjohtava.
"Recreation" merkitsee virkistystä, ylösrakennusta; se viittaa toimintoihin, joskus myös paikkoihin, jotka liittyvät ihmisten vapaa-aikaan työn vastapainona.
Esimerkiksi puistot, kulttuurikeskukset, teatterit, liikuntatilat, miksei myös kirkot ja muut hengelliset laitokset kuuluvat käsitteen alaan. Tuntuisi kuitenkin omituiselta viitata näihin viihteenä.
Parempi käännös olisi ennenkin käytetty "virkistyskäyttö" tai sitten ehkä neutraalimpi "vapaa-ajan käyttö" mikäli halutaan kattotermi sellaisille käyttömuodoille, jotka eivät ole ongelmakäyttöä, tai lääkinnällistä käyttöä.
Tosin vapaa-ajan käyttökin on ehkä liian suppea; onhan olemassa myös produktiivista käyttöä, esimerkiksi jos joitain aineita käytetään vaikkapa taiteellisen luomistyön inspiraation apuna; tällöin kyseessä ei olisi rekreationaalinen käyttö vaan pikemminkin "kreationaalinen" käyttö.
Samoin, jos ajatellaan sakramentaalista käyttöä, joidenkin enteogeenien käyttöä uskonnollisissa menoissa, en tiedä onko sen luokitteleminen vapaa-ajankäytöksi oikeellista; miltä muuten kuulostaisi ehtoollisen nauttimisen kuvaaminen "alkoholin viihdekäytöksi"?
Minulle tulee "viihdekäytöstä" mieleen lähinnä bilettäminen; jos ajatellaan vaikkapa alkoholin nauttimista seurassa, sille on olemassa englannissa termi "social drinking", joka siis on eri asia kuin ongelmajuominen.
Sosiaalinen käyttö voisi olla kattotermi, joka kattaisi biletyksen ohella sellaisen käytön, joka rinnastuisi vaikka kahvin juomiseeen kylässä.
KAnnabiksella on olemassa tapakäyttöä, jos vaikka joka ilta televisiota töllötellessä pössyttelee - ei sitä oikein muuksi voi kutsua, se ei kuitenkaan välttämättä ole ongelmakäyttöä.
---
on paljon muitakin termejä jotka ärsyttävät.
Esinmerkiksi "miedot" huumeet; mieto sanana viittaa pitoisuuteen, sen vastakohta on "väkevä"; kun puhutaan "miedoista" huumeista, ihmisille tulee sellainen kuva, että huumeiden erot voitaisiin rinnastaa alkoholijuomien väkevyyseroihin, mikä on erittäin harhaanjohtavaa.
"kovan" vastakohta on "pehmeä", "soft drugs".
----
sitten on termi "päihde", en oikein pidä siitäkään. Esim suomenkielisessä Wikipediassa on "psychoactive drugs" artikkeli käännetty otsikolla "päihteet" - siellä on sitten kaavio, jossa eräänä "päihteiden" lajina esiintyy antipsykoottiset lääkevalmisteet, missä ei oikein ole järkeä.
Olisi parempi puhua vain psykoaktiivisita aineista.
Itse oikeastaan toivoisin, että nimitystä "päihde" käytettäisiin ainoastaan aineista, jotka sanamukaisesti olisivat "intoksikantteja", siis aineita, joiden vaikutus ei välity minkään spesifisenn reseptorin kautta, vaan perustuu enemmänkin keskushermoston yleiseen myrkytystilaan, aineita kuten alkoholit (etanoli, metanoli), tinnerit, bensiini jne.
Kenties kaikkein ärsyttävin on "viihdekäyttö"; ymmärrän, että jotkut ihmiset haluavat puhua "viihdekäytöstä" siksi, että "viihde" ikään kuin merkitsee harmittomuutta, mutta se on englannin kielisen ilmaisun "recreational use" käännökseksi liian suppea ja suorastaan harhaanjohtava.
"Recreation" merkitsee virkistystä, ylösrakennusta; se viittaa toimintoihin, joskus myös paikkoihin, jotka liittyvät ihmisten vapaa-aikaan työn vastapainona.
Esimerkiksi puistot, kulttuurikeskukset, teatterit, liikuntatilat, miksei myös kirkot ja muut hengelliset laitokset kuuluvat käsitteen alaan. Tuntuisi kuitenkin omituiselta viitata näihin viihteenä.
Parempi käännös olisi ennenkin käytetty "virkistyskäyttö" tai sitten ehkä neutraalimpi "vapaa-ajan käyttö" mikäli halutaan kattotermi sellaisille käyttömuodoille, jotka eivät ole ongelmakäyttöä, tai lääkinnällistä käyttöä.
Tosin vapaa-ajan käyttökin on ehkä liian suppea; onhan olemassa myös produktiivista käyttöä, esimerkiksi jos joitain aineita käytetään vaikkapa taiteellisen luomistyön inspiraation apuna; tällöin kyseessä ei olisi rekreationaalinen käyttö vaan pikemminkin "kreationaalinen" käyttö.
Samoin, jos ajatellaan sakramentaalista käyttöä, joidenkin enteogeenien käyttöä uskonnollisissa menoissa, en tiedä onko sen luokitteleminen vapaa-ajankäytöksi oikeellista; miltä muuten kuulostaisi ehtoollisen nauttimisen kuvaaminen "alkoholin viihdekäytöksi"?
Minulle tulee "viihdekäytöstä" mieleen lähinnä bilettäminen; jos ajatellaan vaikkapa alkoholin nauttimista seurassa, sille on olemassa englannissa termi "social drinking", joka siis on eri asia kuin ongelmajuominen.
Sosiaalinen käyttö voisi olla kattotermi, joka kattaisi biletyksen ohella sellaisen käytön, joka rinnastuisi vaikka kahvin juomiseeen kylässä.
KAnnabiksella on olemassa tapakäyttöä, jos vaikka joka ilta televisiota töllötellessä pössyttelee - ei sitä oikein muuksi voi kutsua, se ei kuitenkaan välttämättä ole ongelmakäyttöä.
---
on paljon muitakin termejä jotka ärsyttävät.
Esinmerkiksi "miedot" huumeet; mieto sanana viittaa pitoisuuteen, sen vastakohta on "väkevä"; kun puhutaan "miedoista" huumeista, ihmisille tulee sellainen kuva, että huumeiden erot voitaisiin rinnastaa alkoholijuomien väkevyyseroihin, mikä on erittäin harhaanjohtavaa.
"kovan" vastakohta on "pehmeä", "soft drugs".
----
sitten on termi "päihde", en oikein pidä siitäkään. Esim suomenkielisessä Wikipediassa on "psychoactive drugs" artikkeli käännetty otsikolla "päihteet" - siellä on sitten kaavio, jossa eräänä "päihteiden" lajina esiintyy antipsykoottiset lääkevalmisteet, missä ei oikein ole järkeä.
Olisi parempi puhua vain psykoaktiivisita aineista.
Itse oikeastaan toivoisin, että nimitystä "päihde" käytettäisiin ainoastaan aineista, jotka sanamukaisesti olisivat "intoksikantteja", siis aineita, joiden vaikutus ei välity minkään spesifisenn reseptorin kautta, vaan perustuu enemmänkin keskushermoston yleiseen myrkytystilaan, aineita kuten alkoholit (etanoli, metanoli), tinnerit, bensiini jne.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eihän sekään ole englanniksi "mercy murder".
Englannista se on kuitenkin väännetty suomeksi yleiseen käyttöön, ja mielestäni aivan väärin sisällöltään.
niin, sanamukaisestihan eutanasia olisi "hyvä kuolema";
vierasperäinen (kreikasta) sana on omiaan luomaan kliinistä etäisyyttä asiaan ...
murhan on rikos ... voidaan sanoa että passiivinen eutanasia on hyväksytty, vallitseva käytäntö.
Neurologi Jorma Palon muistan kertoneen luennolla, että "passiivista eutanasiaa kutsutaan Suomessa perushoidoksi" - kyse ei kaiketi ollut vitsi.
Idea siis on se, että pidättäydytään sellaisista hoitotoimenpiteistä, jotka pitkittäisivät kuolevan, usein tiedottoman potilaan tilaa.
En tiedä mikä käytäntö on nykyään. Onko esimerkiksi tapana antaa potilaiden kuivua tai nälkiintyä kuoliaaksi.
Filosofiselta kannalta omissioita,tekemättä jättämisiä, laiminlyöntejä voidaan tarkastella tietyin ehdoin tekoina; näin ollen passivisen ja aktiivisen eutanasian ero ei olisi niin merkitsevä.
Joka tapauksessa lain puitteissa tehtyjä harkittuja "lopetuksia" ei yleensä nimitetä murhiksi. Esimerkiksi kuolemaantuomitut teloitetaan, eikä murhata.