Mulla todettiin ylärefluksi viime syksynä. Varmaan ollut kuitenkin reilusti yli vuoden ihan mun tietämättäni. Söin zolt-lääkettä puolisen vuotta ja tuntui koko ajan, että parempaan päin ollaan menossa. Oikeastaan mitää kummallisia oireita ei ollu, ääni krahiseva. Helmikuun alusta alkoi sitten kaikenlaiset tuntemukset kurkussa ja polte tuli kaikesta ruoasta. Alkoholi on kuin jotain syövyttävää happoa, enää en pyst juomaan hörppyäkään edes siideriä. Lääkeet vaihdettiin nexiumiin (40mg) mitä oo syönyt pari viikkoa 2x päivä. Tuntuu et oireet vaan pahenee. Kurkun aluella tosi erikoisia tuntemuksia: pistelyitä ja sit mulla sykkii jokin lihas kaulan alapuolella ruokailujen jälkeen.
Äänen kanssa alkaa olemaan todellisia vaikeuksia: jo pari lausetta tuottaa vaikeuksia. Ei oo kiva kun ei pysty kuulumisiakaan vaihtamaan ilman ahdistusta. Mulla ei toimi varsinkaan normaali hiljainen ääni, hienovarainen äänen sääntely on tuskaista, tuloksena vaan kähinää ja epämääräisiä äänteitä. Ihan kuin äänessä olis joitan lukkoja. Krahinaa, narinaa säröilyä jne. Hieman voimakkaammin puhuminen just ja just luonnistaa mut rasittaa sekin ja on yleensä tosi epäkäytännöllistä. Monesti tuntuu et täytyy itsensä ikän kuin ylivirittää jokaista lausetta kohden, vaatii kohtuuttomasti keskittymistä ja energiaa. Tuloksena on tietty jännitystä ja stressiä mitkä taas omat omiaan pahentamaan refluksia. Kierre on valmis.
Täytyy tietty seurata vielä pari kuukautta toimiiko lääkkeet yhtään. Henkisest alan jo kuitenkin oleen valmis leikkaukseen. Mulla ei oo varmasti fyysisesti oireet pahimmasta päästä mut jo toi äänen menetys alkaa huolestuttamaan pidemmän päälle. Kommunikointi on todella hankalaa ja työelämäkin olis vasta edessä! Oon ukenut paljon leikkauksesta ja siihen liittyvistä riskeistä ja kokemuksista ylipäätään. Todella ikäviä noi mahdolliset negatiiviset seurukset ja ne on hyvä hakata kalloon ennen kuin puukkoon tutustuu. Aika tarkkaan 90% on ollut tyytyväisiä tuloksiin. Oksennuksen menetys ei pelottaisi (hyvä sanoo nyt) koska oksennan tosi tosi harvoin vaikka olisinkin millaset överit vetänyt.
Kiinnostais erityisesti ihmiset joiden leikkauksesta on jo useampi vuosi, miten menee? Ja onko jollekin kenties tehty korjaavaa leikkausta? Erityisesti näiden LPR-henkilöiden elämä leikkauksen jälkeen kiinnostaa. Luulenpa vaan et jos kaikki on kuosissa, niin nääkin sivut ovat vuosien saatossa voineet unohtua.
Mikäli leikkaukseen päädyn varmistan ainakin lähtökohdat parhaimmaksi mahdollisiksi, maksoi mitä maksoi. Otan vaikka lainaa jos ei muuten rahotusta löydy. Ymmärtääkseni tohon n.90% tyytyväisyyteen lukeutuu myös kokemattomammat kirurgit, eli jos mahdollisimman pätevöitynyt kirurgi on kyseessä, niin sen pitäisi entisestään nostaa onnistumistodennäköisyyttä. No joo... ehkä ei sais sortua tilastokikkailuihin liiaksi.
Eräästä keskustelusta luin, että taitava kirurgi osaa sitoa mansetin sopivalle kireydelle jolloin oksentaminenkin olis jossai määrin mahdollista:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=37&t=111689
(Huom! kolme sivua)
Tässä nyt hieman ehkä ennenaikastakin vuodatusta. Jos vaivat tällaisina jatkuvat, niin muutosta täytyy tulla. Leikkausta olen valmis vaatimaan jos lääkäri ei sitä suosittele.
Hyvää pääsiäsitä vaikka suklaamunia ei herkutellakaan!:)
Äänen kanssa alkaa olemaan todellisia vaikeuksia: jo pari lausetta tuottaa vaikeuksia. Ei oo kiva kun ei pysty kuulumisiakaan vaihtamaan ilman ahdistusta. Mulla ei toimi varsinkaan normaali hiljainen ääni, hienovarainen äänen sääntely on tuskaista, tuloksena vaan kähinää ja epämääräisiä äänteitä. Ihan kuin äänessä olis joitan lukkoja. Krahinaa, narinaa säröilyä jne. Hieman voimakkaammin puhuminen just ja just luonnistaa mut rasittaa sekin ja on yleensä tosi epäkäytännöllistä. Monesti tuntuu et täytyy itsensä ikän kuin ylivirittää jokaista lausetta kohden, vaatii kohtuuttomasti keskittymistä ja energiaa. Tuloksena on tietty jännitystä ja stressiä mitkä taas omat omiaan pahentamaan refluksia. Kierre on valmis.
Täytyy tietty seurata vielä pari kuukautta toimiiko lääkkeet yhtään. Henkisest alan jo kuitenkin oleen valmis leikkaukseen. Mulla ei oo varmasti fyysisesti oireet pahimmasta päästä mut jo toi äänen menetys alkaa huolestuttamaan pidemmän päälle. Kommunikointi on todella hankalaa ja työelämäkin olis vasta edessä! Oon ukenut paljon leikkauksesta ja siihen liittyvistä riskeistä ja kokemuksista ylipäätään. Todella ikäviä noi mahdolliset negatiiviset seurukset ja ne on hyvä hakata kalloon ennen kuin puukkoon tutustuu. Aika tarkkaan 90% on ollut tyytyväisiä tuloksiin. Oksennuksen menetys ei pelottaisi (hyvä sanoo nyt) koska oksennan tosi tosi harvoin vaikka olisinkin millaset överit vetänyt.
Kiinnostais erityisesti ihmiset joiden leikkauksesta on jo useampi vuosi, miten menee? Ja onko jollekin kenties tehty korjaavaa leikkausta? Erityisesti näiden LPR-henkilöiden elämä leikkauksen jälkeen kiinnostaa. Luulenpa vaan et jos kaikki on kuosissa, niin nääkin sivut ovat vuosien saatossa voineet unohtua.
Mikäli leikkaukseen päädyn varmistan ainakin lähtökohdat parhaimmaksi mahdollisiksi, maksoi mitä maksoi. Otan vaikka lainaa jos ei muuten rahotusta löydy. Ymmärtääkseni tohon n.90% tyytyväisyyteen lukeutuu myös kokemattomammat kirurgit, eli jos mahdollisimman pätevöitynyt kirurgi on kyseessä, niin sen pitäisi entisestään nostaa onnistumistodennäköisyyttä. No joo... ehkä ei sais sortua tilastokikkailuihin liiaksi.
Eräästä keskustelusta luin, että taitava kirurgi osaa sitoa mansetin sopivalle kireydelle jolloin oksentaminenkin olis jossai määrin mahdollista:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=37&t=111689
(Huom! kolme sivua)
Tässä nyt hieman ehkä ennenaikastakin vuodatusta. Jos vaivat tällaisina jatkuvat, niin muutosta täytyy tulla. Leikkausta olen valmis vaatimaan jos lääkäri ei sitä suosittele.
Hyvää pääsiäsitä vaikka suklaamunia ei herkutellakaan!:)
Vastaukset 18
Vanhimmat
Oletko tiukentanut ruokavaliotasi yhtään
sitten viimeisestä? Eikö ne ääniharjoitukset
yhtään auta :-(? Harmi kuulla että tilasi
on huonontunut!
Muille lukijoille, joille engl.kiel. lyhenteet
LPR ja GERD eivät ole tuttuja (jälkimmäistä
käytetään suomessa aktiivisesti, ensimmäistä
ei niinkään):
LPR = laryngofaryngeaalinen refluksi, hiljainen
refluksi, "maallikkotermit": kurkkurefluksi,
ylärefluksi
(= alaportin lisäksi yläporttikin vuotaa,
joten ruokaaines ei ehdi aiheuttamaan
ruokatorvessa tapahtuvaa närästyksen
tunnetta vaan nousee kurkun alueelle, jossa
kudos huomattavasti herkempää)
GERD = gastroefageaalinen refluksi,
maallikkotermejä: alarefluksi, perinteinen
refluksi
Lyhenteet kannattaa muistaa, koska niillä löytyy
paljon tietoa englantilaisilta sivustoilta.
Ruokavalioni on ollut kohtalaisen tiukka. En jaksa uskoa että ihan äärimmäisyyksiin menemällä saavuttaisin paljon parempaa tulosta. Pahimmat poltteet olen välttänyt viime päivinä mut kaikenlaisia muita kivun tuntemuksia kurkussa. Reagoiko kellään hermo kaulan alueella refluksiin? Mulla rupee sykkimään (voi verrata elohiireen). Limaisuus on kans tyypillinen rasite.
Kyllä noi jutut kestäis, mut äänihän eniten huolettaa. Äänen väsyminen tuottaa myös psyykkisen väsymisen. Kaikki rykijät varmasti ymmärtävät. Olen ollut jonossa julkiseen puheterapiaan 2kk ja nyt käännyn yksityisen puoleen kun ei tiedä kuinka monta kuukautta vielä menis... Ääniharjoitteet on varmasti paikallaan, mut tulehdustahan se ei kurkusta poista. Jatkuva turvotus kurkussa huolettaa, ei hyvä juttu pitkällä aikavälillä. Kitakielekkeen ympärilläkin on selvästi punertava alue ollut viikkoja vaikka nexiumia 2per päivä syönyt (40mg). Luulis et nexium olis jo näyttänyt toimimisen merkkejä jos on toimiakseen. Ongelma on varmasti se, että happojen lisäks kaikki muukin ruokaneste yms. siellä tuhoaan tekee.
Meen ens torstaina vatsatähystykseen. Varmaan aika mielenkiintoinen kokemus sekin... Mut kaikki uusi tieto on saatava. Ja vatsalääkäri voi tuoda asiaan uutta valaistusta muutenkin, hyvä sitten verrata foniatrin käsityksiin. Suolanen hinta kyllä yksityisellä: n. 150e (sisältää kela-korvauksen).
Leikkaukseen on yleisesti enemmän halukkaita kuin on mahdollisuuksia leikata. Joku taisi kertoa, että kirurgit tekevät n. 30 leikkausta vuodessa. Eli selkeästi vain pahimmat tapaukset otettaan pöydälle. Hyvä toisaalta ettei suinpäinkään ketään leikata. Oliskohan yksityisellä sitten hieman maltillisemmat kriteerit, vaikea sanoa. Maalaisjärjellä ajateltuna, jos krooniset kurkkuoireet on refluksista todettu aiheutuvan, niin kyllä leikkauksen siihen pitäisi purra. Haluaisin hoitaa asian mahdollisimman aikaisin, ettei pysyviä vaurioita pääse syntymään. Nuori ikä ja lääkeiden kyseenalainen hyöty kallistavat leikkaukseen. On jotenkin ikävää ajatella, jos pitäsi odottaa siihen asti, että oireet ovat sietämättömät. Kai se on potilaan oikeus itse loppupäässä päättä mitä tehdään? Onkohan joku turvautunut potilasasiamieheen?
Mut jäitä pitää vielä pistää hattuun.
Saman tilanteen kanssa painii varmaan moni
täällä. Oliko se niin, että leikkaukseen tarvitaan
myös se ph-mittaus? Onko kukaan kuullut mitkä julkisen puolen leikkausvalintakriteerit ovat - ovatko esim. Barretin ruokatorven kehitttäneet etusijalla (luulisi ainakin)? Joku mainitsi leikkauksen maksavan yksityisellä n. 2000-3000e (hammaslääkärihintoihin verraten "edullista" - ainoastaan YKSI hammaimplantti maksaa n. 2000e).
Toivottavasti tutkimusarvosi ovat sellaiset, että lääkäri laittaa sinut julkisen puolen leikkausjonoon.
Itselläni rykiminen laski selvästi
n. 3-4 kk kohdalla lääkityksen (Nexium 40 mg/pvä)
tiukan ruokavalion ansiosta (kaikki listoilla mainitut pois paitsi rasvaton maito ja juusto). Samalla myös kurkun reagointiherkkyys laski. Käytän ääntä työssäni päivittäin (äänenvahvistin käytössä jo lähes 2 vuotta). Ääni murtuu nykyään silloin tällöin :-( mutta tällä hetkellä ei aiheuta kipua.
Osaatko sanoa kuinka paljon ryit (5,10 ... min välein)? Taisit jo kirjoittaakin aikaisemmin mutta uudestaan kysymys kuinka monta kuukautta/vuotta olitkaan syönyt eri refluksilääkkeitä? Minulla se punertava alue
kitakielekkeen lähellä on ollut jo kauan ennen
refluksin puhkeamista - sen väri ei minulla
liity oireiden pahenemiseen. Minkä alueen
foniatri sanoi olevan kurkussasi turvoksissa?
Itselläni ei vielä 4 kk sitten ollut turvotusta
kurkun puolella (punoitusta ja limakalvomuutosta kylläkin) - pitäisi taas kohta mennä, joten
saapa nähdä onko tilanne huonontunut.
Mulle on syntynyt sellanen käsitys, että potilaan tulee monesti "vaatia" leikkausta. Lääkärit eivät useinkaan tiedosta millainen rasite refluksi voi kaikkineneen yksilölle olla, vaan asiaa tarkastellaan usein yliolkaisesti siitä vinkkelistä, onko potillaalla pahimmat oireilut kyseessä vai ei. Tämä on kärjistys, mutta monissa kirjoituksissa ilmennyt. Elämänlaadun kannalta se, että en kykene tasapainoiseen keskusteluun riittää mulle perusteeksi järeämpiin toimenpiteisiin.
Mun ymmärtääkseni ph-mittaus on vaadittu leikkaukselle. Mut tossa tarvis huomioida se, että anturit eivät mittaa sitä, kuinka paljon nieluun virtaa, sitähän ei paljon sinne tarvitse päästä! Ainakaan Turussa ei ole sellaista katetria, mikä mittaisi alhaalta ja ylhäältä.
Aloitin syömään viime elokuussa zoltia (30mg) 2per päivä. Kun sain lääkehoidon en tuntenut mitään erityistä kurkussa, vaan hakeuduin äänen takia lääkärille. N. 2kk jälkeen tuntui että äänikin alkaa palautua entiselleen. Mitään ongelmia ei ollut ruokailun kanssa: kaikki meni ja alkoholiakin pystyi huoletta kittaamaan. Vältin ainoastaan kofeiinipitoisia (foniatrin neuvo ei puhunut muista tuotteista kuin välttävästi). Helmikuun alussa paukahti sitten kaikenlaiset oireet ja ääni meni nopeasti huonoksi. Nexiumia oon nyt syönyt kolmisen viikkoa. Toi punaisuus kitakielekkeen ympärilläkin tuli silloin kun kaikki muutkin oireet helmikuussa ilmeni. Kenties sulkijalihakset ovat entisestään väsyneet, eivätkä pidätä sitä, mitä pitivät vielä syksyllä.
Rykiminen on epäsäännöllistä ja riippu puheen luonteesta, mut alle 5minuuttiakin voi riittää. Mulle on siis vaikeaa pitää ääni sellaisella tasolla kun yleensä keskustellaan. Tuntuu et "äänikäytävä" olis tukossa ja äänihuulet eivät toimisi oikella herkyydellä vaan turvotus estää sen(Kuiskaaminenhan rasittaa äänihuulia myös todella paljon). Sen sijaan esim. taustamelu ei haittaa vaan päinvastoin, kovempaa puhuminen kuulostaa selkeältä mut rasitustahan se teettää ja kovaa puhumisesta siirtyminen hiljaiseen puhumiseen on todella vaikeaa.
Turvotus perustuu tällä hetkel mun omaan tuntemukseen,eikä foniatri tainnut tarkemmin sanoa missä kohtaa (kurkunpää?), mut kuitenkin äänihuulten haittana.
Millaisia ääniharjoitteita teet itsenäisesti ja koetko et auttaa? Sulla voi kyllä olla eri ohjeet mitä mulle tarvis, jos sulla kovempaa puhuminen tuottaa hankaluuksia.
tsemppiä sulle kans!
Minulle tähystyksen tehnyt lääkäri ehdotti leikkausta. Ruokatorvi oli niin pahassa kunnossa. Hän puhui syöpävaarasta. Leikkaukseen meno on itse ratkaistava, koska riskejä on. Tapasin prosessini aikana neljä lääkäriä. Kysyin heistä kahdelta, menisivätkö itse leikkaukseen. Kumpikin sanoi, etteivät menisi. Päätä siinä sitten.
Minulla leikkaus onnistui ja elämänlaatu parani tosi paljon. Tyttärelläni - 35 v - on myös refluksitauti.
Sen verran noista korjausleikkauksista että niitä tehdään ilmeisen paljon kun olen pari kertaa käynyt kokeneella vatsakirurgilla, niin hän kertoi että niitä tehdään paljon niille jotka ovat päätyneet leikkauksiin.
Mun refluksini (koputan puuta!!!) on mennyt parempaan suuntaan, todennäköisesti lääkitys on alkanut puremaan, vasta viime viikkoina. Leikkausta en silti ole kovin paljon harkinnut eikä sitä tämä vatsakirurgikaan ole ehdottanut, päinvastoin on kieltäytynyt leikkaamasta lievien oireideni vuoksi ja sen vuoksi kun on varma ettei pysty leikkauksella poistamaan mun ajoittaista kurkkukipua ja hengenahdistusta.
Ja kuten tuossa jo kerroitkin niin stressi ja kiire pahentaa tuntuvasti refluksioireita, sen olen itsestäni huomannut.
Mun muistaakseni olen joistakin (tieteellisistä) artikkeleista lukenut, että uusintaleikkauksia joudutaan tekemään n. 2-3 % leikatuista. Niin en sitten tiedä että onko tuo paljon.
Onnistumisprosenteissa on se ärsyttävä juttu, että vaikka leikkaus onnistuisi suurimmalla osalla ei se silti paljoa lohduta jos omalla kohdalla menee pieleen.
Onko kukaan kuullut/lukenut uusintaleikkauksista
seuraavaa:
- uusintaleikkaus on teknisesti kuulemma vaativampi - onko se aina avoleikkaus?
-jos oireet leikkauksen jälkeen pahenevat
(eli leikkausta ei olisi pitänyt tehdä ehkä
alunperinkään), voidaanko mansetti purkaa ja
palauttaa edes jonkinlainen (vanha) elämänlaatu
potilaalle?
- jos ylipäätänsä mansettien on arvioitu kestävän
hyvässä tapauksessa 10-20 vuotta, niin eikö
silloin uusintaleikkausten tarve tule kasvamaan
tulevaisuudessa merkittävästi kun leikattujen määrä kasvaa?
- tehdäänkö kaikille, joilla mansetti on nyt
osittain tai täysin höltynyt vuosien myötä, uusintaleikkaus nykyään
suht automaattisesti vai ...? Kuinka kauan
uusintaleikkausta joutuu odottamaan - ehdotetaanko sitä?
- mikä on esim. tänä vuonna näiden uusintaleikkausten onnistumisprosentti?
Refluksileikkaus onnistuu 90 %lla ja uusintaleikkaukseen joutuu 3-5 % leikatuista.
Uusintaleikkaus on teknisesti vaikeampi.
Kaikilla leikkauksilla on riskinsä. On tietenkin tosi kurjaa,jos joutuu epäonnistuneitten 10 %n joukkoon, mutta vaikeissa oireissa tuntuu 90 % onnistuminen ihan lupaavalta. Mitä ammattitaitoisempi ja kokeneempi vatsakirurgi, sitä parempi onnistumisen %.Olen tyytyväinen leikkaukseeni.
Mistä olet kuullut tuon uusintaprosentin, kerrottiinko sinulle kun leikkausta suunniteltiin?
Ulkomaisissa lähteissä olen nähnyt tosiaan tuosta pienempää prosenttia, mutta yhdessä kotimaisessa toisaalta juuri n. 5%
Jos asia arveluttaa niin kannatta varmaan kysyä aina siltä kirurgilta jonka kanssa leikkauksesta keskustellaan, he parhaoten varmaan tietävät tilanteen oman sairaalan kohdalla.
Minun käsittääkseni uusinnatkin voidaan tehdä laparoskooppisesti.
Vastasinkin jo tuossa toisessa viestissäni että minun käsittääkseni uusintaleikkauksetkin voidaan tehdä tähystämällä. Mutta jos harkitsee leikkausta niin kannattaa kysellä kirurgilta, kyllähän heillä on asiasta parhaat tiedot.
Ei kai niitä leikkauksia automaattisesti kenellekään tehdä, eiköhän siinä pidä mennä valittamaan oireita ja käydä tutkimukset läpi, että onko syytä uusintaleikkaukseen vai ei.
Mitä tarkoitat tuolla että oireet pahenevat ja ei olisi pitänyt tehdä alunperinkään? Minua ihmetyttää se, että jos mansetti vaan puretaan, niin miten silloin käy refluksin kanssa?
Sehän se tässä(kin?) leikkauksessa on huono
puoli, että jos siihen päätyy niin ottaa
sen riskin, että leikkaus epäonnistuu ja pahimmassa
tapauksessa joutuu uusintaoperaatioihin.
Parhaassa tapauksessa pääsee inhottavista
vaivoista ja elämänlaatu paranee.
Sen takia leikkausta ei varmaan niin innolla kaikille suositella, kun tauti on kuitenkin sinänsä vaaraton.
Kertoisitko mikä on lääkityksesi?
Olitko se sinä (vai sekotanko johonkin toiseen..) joka aloitti käyttämään libraxia?
olisin utelias kuulemaan kokemuksia myös libraxin käytöstä, koska itsekin harkitsen sen käytön aloittamista,koska luulen että suurin osa refluksioireistani johtuu stressistä, joka vain tuntuu pahenevan koko ajan. Ja tietenkin tämä refluksitauti vielä lisää stressiä entisestään..
Oman prosessini aikaan tapasin yhden työterveyslääkärin, yhden kirurgin ja kaksi vatsakirurgia. Tivasin kaikilta heiltä kaikkea mahdollista. Uusinleikkauksen tarve 3-5 %lla on heidän mielipiteitään.
Oikea leikkaustarve on luultavasti valtava. Tätä ei julkinen puoli kerta kaikkiaan pysty hoitamaan taloudellisesti. Tutkimus ja tiedotus on edelleenkin retuperällä refluksista ja lekureiden tietämyksen vaihtelu on järkyttävää.
Esim. gastron puolen lääkäri ei saata olla tietoinen refluksin vaikutuksista äänihuuliin saati sitten keuhkoihin.
Miksi leikkauksia sitten ylipäätänsä suositellaan?
Barretin ruokatorven kehittyminen altistaa
syövällä. Ylärefluksi aiheuttaa n.
50-70% äänen käytön häiriöistä, joka tarkoittaa
esim. äänityöläisillä mahdollisia äänikyhmyjä
ym., joidenka takia työkyky saattaa mennä kokonaan. Astman paheneminen saattaa myös johtaa leikkaukseen.
Jos refluksi (särkyineen, spasmeineen, kurkkukipuineen, oksenteluineen, nielemisvaikuksineen) on päivittäin aktiivisena vain tunteja ( + syömiset, lääkkeet ym.), sen ehkä henkisesti jaksaa seuraavat 40 vuotta mutta jos vuorokaudesta yli 20 tuntia pelkkää refluksioireiden kanssa olemista, leikkaus on ainoa keino elämän laadun parantamiseksi.
Leikkausta ei kuitenkaan nykyään suositella osalle potilaista, joilla on käsittääkseni jotain
ongelmaa mahan kanssa (sulatus hitaampaa?? hapon liikaeritys?? suolen toiminta hitaampaa??). Näitä potilaita on kaiketi
aikaisemmin (ja kai nytkin) kuitenkin leikattu,
mikä on aiheuttanut oireiden ja uusien oireiden
ilmaantumisen huonontaen elämänlaatua entisestäänkin. Näitä tapauksia pitäisi pystyä karsimaan pois heti. Miten ei-leikkaukseen soveltuvien tulisi sitten hoitaa tautiaan, onkin täysin avoinna. Kuten myös kaikkien niiden taudin hoito, joiden mansetti höltyy ajan myötä (aika tekee kuulemma tehtävänsä) - kaikkihan he eivät voi uusintaleikkaukseen mennä/päästä.
käytän myös Libraxia, joskus pidän tosin taukoa, en käytä sitä aina jatkuvasti.
Libraxin käytön aikana vatsavaivat selvästi helpottuvat. Sehän on lääke stressivatsaan. Sillä on vaikutusta myös refluksivaivoihin suotuisasti, kerron vaan kuitenkin omista kokemuksistani.
Librax tulisi ottaa puoli tuntia ennen ruokailua runsaan nesteen kanssa.
Librax-resepti on mulle kirjoitettu stressin vuoksi ja stressista vatsa oireilee välillä aika pahastikin.
Siis lääkärithän eivät yleensä pidä refluksia vakavana sairautena. Se on "toiminnallinen vaiva". Ei heitä sinänsä kiinnosta potilaan hankalat oireet vaan sanotaan että happosalpaajalääkitys on tehokas ja auttaa.
Barretin kehittyminenkin voidaan estää myös lääkityksellä eikä leikkauskaan välttämättä estä
sitä kehittymästä.
En siis väitä, etteikö refluksi olisi inhottava
sairaus potilaan kannalta. Kokemusta nimittäin on.
Osan lääkärien suhtautuminen on kyllä mielenkiintoista;-) Selvästikään osa ei tiedä refluksista paljoakaan - hämmästyttävää jos se
tapahtuu erikoislääkäreiden puolella. Toivottavasti tähän sadaan jotain muutosta seuraavan 10 vuoden aikana. Jos ei muuta, niin ainakin kunnon asiaa ajava yhdistys pystyyn.
Mulla on ollut onni kurkkulääkärin suhteen,
joka on kertonut heti alusta alkaen mitä
happosalpaajat todella tekevät - ihmisillä
on tosiaankin kummia luuloja, että ne parantaisivat refluksin - ja kun näin ei käy,
luulevat ettei happosalpaajat toimi. Tosin tutkimusta hapottoman nousun vaikutuksista ei ole vielä tihkunut ainakaan nettiin (muistaakseni viime vuonna sitä USA:ssa/Britanniassa joku ryhmä alkoi tekemään).
Ymmärsin, että refluksin minimointi ja siitä ylipäätänsä huolehtiminen on juuri Barrettin ruokatorven kehittymisen estämiseksi.
En ole kuullut muista lääkkeistä kuin happosalpaajat. Tutkimusten mukaan leikkaus
ei välttämättä estä Barretin ruokatorven muuttumista. Tosin sen kohoaminen ruokatorvea ylemmäksi pitäisi pysähtyä, jos takaisinvirtausta ei ole.
Onko täällä ketään jolla on Barretin ruokatorvimuuotsta? Voisitteko kertoa kokemuksia?