Mikä on

...helteinen heinäkuinen lauantai-ilta joitakin vuosia sitten.

Aamuöinen puhelinsoitto sairaalasta herätti siihen päivään.
Se oli surun malja, joka sitten täyttyi myöhään samana iltana.

Kaunis ja lämmin suvilauantai oli muuttunut kärsimyksen päiväksi.
Se vei silloisen elämäni suureen tyhjyyteen…ei pimeään mutta yksinäiseen tyhjyyteen.

Ennen tuota päivää kaikki oli niin hyvin.
Ei meille mitään pahaa voi sattua. Ja sitten sattuikin.

Jouduin luopumaan sellaisesta mistä en olisi halunnut luopua, ei minun tahtoa silloin kyselty.
Tuntui, että elämä meni monessa suhteessa pieniksi palasiksi.
Pala palalta sai kokoamisen aloittaa, niin käytännön arkielämässä kuin sielunsa sopukoissa.
Ja se työ jatkuu yhä…
nyt tosin jo valoisin mielin tulevaisuuteen luottaen.

En halua sitä muistella ja toivoisin että se unohtuisi joskus.

kärsimysten päiviä, niitä päiviä on tähän elettyyn mahtunut monta.
Viime vuodestakin olis saanu puolet hulppeasti poistaa.
Odotan saavani kirkkaan kruunun. ;-P

Kasa pulloja nurkassa kuivin suin. Päivästä tullee sangen pitkä ja mietteliäs....

siitä lähtien monta, kun lapseni (iso mies) joutui/pääsi mielenterveydestään hoitoon. Rankkaa se aika oli ennen sitä, mutta nyt se on ollut toisella tavalla syövää. Vaikka päivät ovat pitkiä, niiden ajattelu jälkeenpäin tuntuu liki mahdottomalta, niin ne ovat olleet samankaltaisia kaikki. Jaksoa teille, ihmiset MM

Silloin ymmärsin mitä Pitkäperjantain tarkoittaa. Heräsin kesken unen ja yhtäkkiä ajatukset selkiytyivät ja ymmärsin, että tuo Pitkäperjantain sanoma koskee myös minua.
Ajatus: "Miksi on Pääsiäinen?"
Ajattelin: "No silloinhan Jeesus kuoli siellä ristillä ja sovitti ihmisten synnit".
Ajatus: "Jos minä kerran Pääsiäisenä sovitin ihmisten synnit, niin eikö se koske sinuakin, rakas lapseni?" (en kuullut enkä nähnyt mitään ihmeellisistä)
Ajattelin: "Niin tietenkin. Eihän se koske vain niitä huivipäisiä mummoja siellä kirkossa, vaan ihan jokaista - myös minua".
Tulin uskoon tai olisiko parempi sanoa "usko tuli minuun". Otin vastaan tuon armon ja anteeksiannon ja ymmärsin, että Jeesus kuoli minunkin puolestani. Hän nousi kuolleista kolmantena päivänä.



·Tunnetuin lause Raamatussa on pienoisevankeliumiksikin kutsuttu:
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Joh. 3:16

·Jeesus meni vapaaehtoisesti sinne Golgatan keskimmäiselle ristille:
"Mutta ennen pääsiäisjuhlaa, kun Jeesus tiesi hetkensä tulleen, että hän oli siirtyvä tästä maailmasta Isän tykö, niin hän, joka oli rakastanut omiansa, jotka maailmassa olivat, osoitti heille rakkautta loppuun asti". Joh 13:1.

· Jumala on halunnut, että juuri sinä synnyt. Et sinä ole vahinko.
"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta." Joh. 1:12-13

"…sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa. Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää. Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä. Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut". Psalmi 139:13-16



Aarre saviastiassa
»Tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.» 2 Kor. 4: 7.
Kertomus savenvalajan työhuoneesta: Savi oli vaivattava

Savenvalajan työhuoneen yhdellä seinämällä oli pino määräkokoisia «möykkyjä«, savipaakkuja, jotka odottivat siinä vuoroaan. Vuorotellen tuli kunkin möhkäleen osaksi joutua savenvalajan käsien vaivattavaksi. Olin monesti ihaillut valajamme pitkiä jänteviä sormia. Nyt nuo samat kädet «tallasivat« ensin kämmenillään savipaakun leveäksi leiväksi, tämä rullattiin sitten pitkulaiseksi kääretortuksi, «nyrkkeiltiin« osa osalta pehmeäksi, jälleen «tallattiin« kämmenillä ja tehtiin pitkulaiseksi kääröksi. Aina välillä savenvalajan herkät kädet löysivät pienen kivensirun muutoin yhtenäisestä ja jo notkistuneesta savimassasta. Jos tällainen siru jää seokseen, se repii valuvaiheessa astian kyljen auki. Näin lienee myös kristityn elämässä. Juuri niinä aikoina, kun olemme Valajamme käsien vaivattavina, löytyvät hengellisen elämämme suurimmat viat. Sisimpämme syvyyksistä sukeltautuu itsekkyyden ja pyhittämättömyyden alueita, jotka muutoin olisivat jääneet salaan. Tavallisesti sydämemme on, niin kuin Ps. 119: 70 toteaa, «turta kuin ihra«, syntimme ja itsekkyytemme ei häiritse meitä oikealla tavalla. Mutta kun Jumalan käsi vaivaa meitä, toteutuu 2 Kun. 22: 19: «Koska sinun sydämesi on pehminnyt ja sinä olet nöyrtynyt Herran edessä - ja itkenyt minun edessäni, niin minäkin olen kuullut sinua, sanoo Herra.«
(lainaus päättyy) http://www.kirjasilta.net/santala/savesta/aarre.html

Ajattele: Me kristityt olemme erilaisessa kasvunvaiheessa ja näitä "kivensiruja" meissä vielä on varmaan kauan uskoontulon jälkeenkin. Kuitenkin savenvalaja puhdistaa meitä koko ajan ja on hienoa tietää, että olemme koko ajan työpöydällä Saven Valajan käsissä.


Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." (Room.8:38-39)

Taivaan Isän siunausta sinulle!