Olen ollut elämässä suurien kysymysten edessä ennenkin. Mutten koskaan näin suuren.
Seurusteltiin, ja erottiin vastikään.
Jotain se mies minuun kuitenkin jätti, lähtemätöntä. Se oli viimeinen kerta kun olimme intiimisti kontaktissa... totuus kondomin puhkeamisesta paljastui vasta seuraavalla viikolla. Jälkiehkäisy oli myöhäistä. Nyt viikot vasta aluillaan, lääkkeellinen olisi mahdollista.
Kuitenkin ajatus, sen sydän lyö...
Olen kohta kolmekymmentä. Huolehtinut ehkäisystä. En ole hakeutunut tähän tilaan tahallisesti. En tiedä mitä tehdä.
En ole valmis yksinhuoltajaksi, enkä halua pakottaa miestä jatkamaan seurustelua lapsen takia. Tuhota hänen haaveitaan ja unelmiaan elää, harrastaa, luoda uraa.
Tekee mieli huutaa tämä on niin väärin, miksi sellaiset jotka haluavat saada lapsen eivät saa... ja minä, en halunnut ja odotan.
Elämä ei ole reilua.
Pitäisi päättää ensiviikkoon mennessä.
Vihaan kai itseäni päätämpä mitä tahansa.
Ei pitäisi ajatella mitä muut ajattelevat,
mutta jos pidän lapsen tästä syntyy vuosisadan kohu. Ja haluaisin sanoa lapselle, että sinut on suunniteltu, ei että olet vahinko. Haluaisin lapselle kummatkin vanhemmat samankaton alle.
Kyse on kuitenkin siitä mitä voi lapselle loppuelämäksi tarjota.
Miksi....
Tällä palstalla on paljon vastauksia jotka loukkaavat, herjaavat. Niitä en nyt kaipaisi.
Vaan jotain mikä selkeyttäisi pään.
Seurusteltiin, ja erottiin vastikään.
Jotain se mies minuun kuitenkin jätti, lähtemätöntä. Se oli viimeinen kerta kun olimme intiimisti kontaktissa... totuus kondomin puhkeamisesta paljastui vasta seuraavalla viikolla. Jälkiehkäisy oli myöhäistä. Nyt viikot vasta aluillaan, lääkkeellinen olisi mahdollista.
Kuitenkin ajatus, sen sydän lyö...
Olen kohta kolmekymmentä. Huolehtinut ehkäisystä. En ole hakeutunut tähän tilaan tahallisesti. En tiedä mitä tehdä.
En ole valmis yksinhuoltajaksi, enkä halua pakottaa miestä jatkamaan seurustelua lapsen takia. Tuhota hänen haaveitaan ja unelmiaan elää, harrastaa, luoda uraa.
Tekee mieli huutaa tämä on niin väärin, miksi sellaiset jotka haluavat saada lapsen eivät saa... ja minä, en halunnut ja odotan.
Elämä ei ole reilua.
Pitäisi päättää ensiviikkoon mennessä.
Vihaan kai itseäni päätämpä mitä tahansa.
Ei pitäisi ajatella mitä muut ajattelevat,
mutta jos pidän lapsen tästä syntyy vuosisadan kohu. Ja haluaisin sanoa lapselle, että sinut on suunniteltu, ei että olet vahinko. Haluaisin lapselle kummatkin vanhemmat samankaton alle.
Kyse on kuitenkin siitä mitä voi lapselle loppuelämäksi tarjota.
Miksi....
Tällä palstalla on paljon vastauksia jotka loukkaavat, herjaavat. Niitä en nyt kaipaisi.
Vaan jotain mikä selkeyttäisi pään.
Vastaukset 24
Vanhimmat
varmaan tässä maailmassa on vahinko.. anna raskauden jatkua niin sulla on ainakin useita kuukausia vielä aikaa miettiä pidätkö lapsen, kiinnytkö siihen ja voitko tarjota hänelle mitä hän tarvii. Täällä hetkellä tärkeintä on se fyysinen elintärkeä apu ja elämä jota kukaan muu ei voi antaa. Voi olla että jo muutamien viiklkojen päästä kun näet pienen ihmisen ultrakuvassa, et voi käsittää kuinka saatoit harkitakaan hänen surmaamistaan!
Haluat ymmärrettävästi miehen tueksesi mutta yksinhuoltajuus ei ole ikuista, voit saada miehen myöhemminkin. Toisaalta vaikka sulla nyt olisikin mies niin mikään ei takaa etteikö ero vois tulla lapsen synnyttyäkin. Miehiä ehkä tulee ja menee mutta lapsi on jotakin joka on elämässäsi pysyvää, rakastaa sua ehdoitta,.. anna tälle ihmiselle nyt tämä ainutkertainen mahdollisuus, joka on hänellä vain tän kerran, ei koskaan toiste enää.
Kirjoitat useita kuukausia aikaa miettiä pidätkö...
Mielestäni vaihtoehtoja ei ole kuin kaksi.
Perääntyä nyt mahdollisimman pian, tai sitten ei laisinkaan. Adoptiota en edes harkitse.
Inhottava tilanne, kun kaikki on peruuttamatonta.
Abortti on se peruuttamaton vaihtoehto. Sen voit vielä välttää!!
Itselläni on vähän samanlainen tilanne päällä, tosin ehkä vaikeampi. Minulla on kaksi lasta (1- ja 2-v), olen yksinhuoltaja ja odotan kaksosia rv 8 5. Olen varannut ajan keskeytykseen, mutta epäröin. Kaikilla lapsilla on sama isä, joka käyttää isolla kädellä päihteitä, minkä takia olemme eronneet. Ei maksa elatusmaksuja jne. En kehtaa puhua asiasta kellekään. Tuntuu, että teen kamalan virheen kummassakin tapauksessa.
..haluatko antaa sisälläsi kasvaville lapsille elämän?
Olet antanut jo kahdelle, miksi et antaisi myös näille pienille jotka sitä odottavat sisälläsi?
Jos päätät heidän elämän ja muut lapsesi saavat tietää siitä niin riittääkö heillä ymmärrystä?
Mutta jos pidät lapset ja elätte välillä vähän ankeastikin niin silloin lapset tietävät että se jotui siitä että rakastit ja halusit pitää heidät kaikki.
Ja jos sinusta tuntuu että et voi pitää kaksosia mutta haluat antaa heille elämän, niin varmasti moni adoptioperhe ottaisi heidät perheenjäsenikseen.
Sekin on rakkautta että rakastaa lapsiian niin paljon että antaa heille elämän muuala jos ei voi itse siitä huolehtia. Ja uskon että muutkin lapsesi sen aikanaan ymmärtää kun kerrot missä tilanteessa jouduit tekemään valinnan.
Abortti katkaisee kaksosten elämän.
Adoptiossa voit saada vaikka säännöllisesti kuvia lapsistasi.
Elämä ei ole aina helppoa ja sinä olet nyt vaikeassa tilanteessa. Toivon että saisit silti tehtyä ratkaisun jota kadut vähiten vuosien päästä.
Voimia sinulle vaikeaan tilanteeseen!
4 pikkuipanaa,niin tee abortti.
miten jaksaisit hoitaa 4 pientä lasta yhtäaikaa.et todennäköisesti pysty nukkumaan juuri ollenkaan.ei ole omaa aikaa juuri mitään.tekemisesi on vain 4 ilkikurisen kakaran ympärillä,eli elämässä ei olis muuta sisältöä.
ai,että jotkut väittää että sinulla olisi myöhemmin mahdollisuus saada mies..toki haluat rakkautta mieheltä tässä iässäkin??
ois ihan kamalaa,jos muutenki ois 2 noin pientä lasta,eikä sais elatusmaksuja.
na kaksosetki rääkyy kokoajan,kun ovat niin idiootteja ettei osaa suutansa pitää kii välillä.levittää paskanhajua kokoajan,kukapa sitä haluaisi haistella.että ei kannate pitää,kaksosista o hirveä riesakin,kun on ennestään lapsia.kaksoset ei tajuu,et äiti ei jaksa niitä aina.ne väsyttävät äidin loputtomiin,eikä voi tajuta,et niiden rääkymisellä äitin saa vielä entistä väsyneemmäksi.ällöttäs olla paskanhajussa kokoajan ja pestä perseitä.Hyi iljetys!
Kerrot, että olet kohta 30v... Eikö kannattaisi pitää tämä lapsi?? Myös abortti voi jättää sinuun jotain lähtemätöntä... Ainakin tuskan ja katumuksen tai mahdollisuuden, ettet tule enää koskaan raskaaksi... Lapset ovat elämän lahja, älä heitä sitä hukkaan, kun sinulle ja tälle lapselle on suotu se mahdollisuus! Ei ole väliä, onko vanhempia yksi vai kaksi, kunhan lapsella on rakastava koti! Ei lapselle tarvitse kertoa, onko hän toivottu vai ei, kunhan rakastat häntä sellaisena kun hän on!
Salli lapsen jatkaa jo alkanutta elämäänsä.
Olet lapsen äiti. Sinun ensisijainen velvollisuutesi puolustaa lapsesi elämää ja etua kuten kaikki ovat lapsiaan puolustaneet elämän alkuhämärästä lukien.
Kaikki ymmärtävät asemasi ja tukevat sitä.
Kaikki muut asiat järjestyvät, kunhan sallit lapsesi elää. Sinun ei tarvitse tehdä "päätöstä" lapsesi hengestä ja elämästä kuten aborttiväki täällä epävarmoja maanittelee. Anna yksinkertaisesti elämän kulkea luonnollista rataansa. Ole rohkea. Palkkiosi on suuri, kun vietät elämääsi lapsesi kanssa. Ei ole ketään, joka toivoisi lastaan olemattomaksi. Sen sijaan on paljon niitä, jotka kaipaavat katkerasti kuollutta lastaan.
Älä valitse kuolemaa ja kuoleman surua, joka lankeaa mustana abortin hetkellä.
Valitse elämä. Valitset silloin oman ja lapsesi elämän.
Olen vakaasti sillä kannalla, et jos yhtään pitää tykkää nappuloista, ja vaikka vältisti ei muiden "muksuista" niin pitäisikään... Oma on aina lahja. :) Omaa lastaan ei voi katua.
Abortti on yhtä suuri asia, se on Fakta kuten myös synnytetty lapsi joka kestää sinussa läpi elämän. Teko joka on aina sinussa. Äitiys vaan on minusta inhimillisempää kuin abortti koskaan, mut meitähän löytyy joka junaan. Aika on kortilla ja toivottavasti päädyt oikeaan ratkaisuun. Kuuntele sisintäsi.
että tämä voi olla viimeinen tilaisuutesi saada lapsi. Voit jäädä loppuiäksesi lapsettomaksi. Ei lapsille sovi puhua mistään suunnitteluista tms. Vanhemmat eivät ole tilivelvollisia (aikuisillekaan) lapsilleen omasta elämästään.
Ihmisen elämää ei tee arvokkaammaksi se, että hän on ollut vanhempiensa "suunnittelema", sillä jokainen ihminen syntyy Jumalan tahdosta, Hänen suunnittelemanaan.
Älä lue noita eipäs - juupas väittelyitä tältä palstalta. Ne eivät ole tarkoitettu herkässä tilanteessa oleville.
... sitä kolmattakin vaihtoehtoa, adoptiota. miksi ei? silloin saisit lisäaikaa miettiä ja jos et kykene itse pitämään, saa vauvan joku pariskunta joka sitä on pitkään niin kovasti toivonut. suomessa on paljon pareja, jotka eivät voi saada lasta, vaikka antaisivat kaikkensa lapsen eteen, nyt sinä voisit antaa maailman arvokkaimman lahjan jollekkin tälläiselle pariskunnalle.
ja voihan olla myös, että raskaus aikana sinulle ja vauvallesi tulee side, jota et välttämättä enää taho katkaista. ainakaan et ole tällöin tehnyt mitään peruuttamatonta, niin kuin abortti olisi.
mietit, ettet halua "vahinko"- lasta. minä itse olen ollut vahinko, ja elänyt äitini kanssa lapsuuteni, isäni ei ole ollut kanssani tekemisissä kuin vasta aikuisiällä. ei tämä minua haittaa, ei lainkaan. minulle riitti koti, jossa oli rakastava äiti. ja tämä on parempi kuin monessa suhteessa koti jossa on molemmat vanhemmat vain lapsen takia tms. en ole koskaan kokenut että minulta olisi puuttunut mitään!
mieti siis vielä kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja. mitä tahansa päätätkin, on se varmasti oikein. onnea ja tsemppiä tulevaisuuteen!!!
Hei!
johon, vastausken tiedät ja löydät vain itse.
tilanteesi ei varmasti ole niitä mukavimpia ja helpoimpia uudelle vanhemmuudelle. Olet kuitenkin jo 30, joten sinulla monilta osin varmasti edellytykset kunnossa lapsen tuloon.
Toisaalta jos se tärkein, eli halu saada lapsi ja rakastaa sitä vuorotta puuttuu, puuttuu aika paljon. Tosin lasta voi oppi rakastamaan raskauden edetessä vaikkei heti siltä tuntuisikaan
ASiaa voidaan pyöritellä täällä vaikka kuinka paljon, mutta se tuskin sinua auttaa oikeasti päätöksessäsi. Eikä se ole edes tarpeenkaan.
Olet jo aikuinen ja tiedät kyllä itse miten sinun pitää toimia, mikä on oikein itsesi kannalta. Vain sinä tiedät omat lahtökohtasi, niin että kykenet harkitsemaan jatkosta.
Sen haluan kuitekin sanoa, että toivottavasti et päädy aborttiin jonkun muun mielipiteen mukaan; miesystäväsi, sukulaisten jne...
Käytä omaa järkeäsi ja tunteitasi tehdessäsi elämäsi ehkä isointa päätöstä!! ;D
Sinulla on vielä kymmenen, tai enemmänkin, aikaa tehdä lapsia. Mieti siis tarkoin, mitä haluat. Pahempaa on se, että synnytät, ja sitten masentuneena hoidat lasta, kuin se, että abortoit (se ei ole mikään lapsi vielä, vasta alkio! ei sitä muuten saisi lääkkeillä keskeyttää) ja teet lapsia sitten kun ihan oikeasti tuntuu siltä.
Itsekästä on synnyttää lapsi maailmaan, oli elämäntilanne mikä tahansa. Ja heissan, tämä on vain minun mielipiteeni. Jonkun toisen mielestä abortti on itsekäs.
Itse tein abortin n. vuosi sitten, lääkkeillä, olen sitä toki miettinyt, mutta KERTAAKAAN en ole katunut. Olin 25 kun tein tämän. Ja kyllä, minäkin huolehdin ehkäisystä.
Lääkkeellinen raskaudenkeskeytys ei vaikuta myöhempään lapsen saantiin mitenkään. Tietenkään kukaan ei voi tietää, tuletko/tulenko myöhemmin raskaaksi muista abortista riippumattomista syistä, mutta..
Sinun elämäsi, sinun päätöksesi. Kerrothan, mihin päätökseen tulit?
Vai lapsen takia masentuisi?
Pah, kyllä se on yhtälön summa, eikä syntyneen vauvan syy. Katsos masennus saattaa johtua ihan vain aivoista, eli ilman ulkopuolista ärsykettä.
Sinä teet päätöksen. Sinun ei tarvitse puollustella tai selitellä. Ja kyllä, nyt sinun pitää olla itsekäs. Teet juuri niin kuin itsestäsi tuntuu parhaalta.
Jos uskot rakastavasi ja nauttivasi niin pidä lapsi.
Jos haluat vielä elää vapaana niin tee abortti.
Lapsilla on oikeus rakastavaan perheeseen.
Mieti ja tee niinkuin itse parhaaksi näet. Me täällä voimme neuvoa mutta tässä on kyse sinun elämästäsi, ei meidän elämänkatsomuksestamme!
Voimia ja rohkeutta!
Onko kolmekymppisellä välttämättä 10 tai useampia vuosia aikaa tehdä lapsia? Ehkä, mutta ei se enää tuon ikäsenä mikään varma juttu ole!
hedelmällisyys alkaa laskea vuosi vuodelta 30 jälkeen ja radikaalisti 35 vuodesta. Ei se oo enää mikään itsestäänselvyys tossakaan iässä, eikä oikeestaan koskaan..
Todella, lääkkeellisestäkin voi tulla tulehdus, saatetaan joutua kaapimaan kuitenkin ja kohtu voi arpeutua, niin ettei tosiaan enää tuu raskaaks.
Ja kyse on kyllä ensisijasesti LAPSEN eli alkioikäisen IHMISEN koko elämästä, ei (itsekkään ja mukavuudenhaluisen) naisen, selitteli nuo jokkut tekonsa puolustelijat mitä tahansa!
Kyllä nyt on kyse ihan sinun omasta päätöksestäsi ja sinun tulevaisuudestasi. Jos olet valmis rakastamaan lastasi niin onnittelen sinua ihanasta perheenlisäyksestä. Maailmasi muuttuu ja tulet saamaan suuren vastuun ja roppakaupalla rakkautta. Jos et halua lasta niin älä taivu painostukseen äläkä synnytä lasta vain kantaaksesi vastuun teoistasi. Lapset ovat niin arvokkaita että ne ansaitsevat syntyä toivottuina. Ja muista että olet jokatapauksessa hyvä ihminen! Olipa päätöksesi mikä tahansa niin se ei tee sinua paremmaksi tai huonommaksi. Toivottavasti sinulla on läheisiä ihmisiä joiden kanssa voit puhua tästä. Täältä löytyy enemmän haukkuja kuin kannustusta!
Voimia vaikeaan päätökseen!
Abortti-asiamiesten epävarmaan äitiin kohdistama manipulaatio etenee toistuvasti saman kaavan mukaan.
1. Lapsen ihmisarvo ja elämä esitetään riippuvaksi mielipiteestä ja oikusta. (Tässä tapauksessa korostetaan erikseen vastuun välttämistä)
2. Abortti-asiamies pyrkii vahvistamaan epävarman odottavan äidin itsekkyyttä.
3. Abortti-asiamies esittää väärää päättelyä. Kun lapsi on arvokas ja ansaitsee syntyä toivottuna, on häntä toivotttava - ei surmattava.
4. Abortti-asiamies haluaa että epävarma äiti alistaa lapsensa jo alkaneen elämän "päätökseen". Uhri ei huomaa, ettei tällainen päätös ole lainkaan tarpeellista.
5. Lopuksi abortti-asiamies manaa mystisiä ja tuntemattomia "voimia" edistämään kohtien 1-4 toteuttamista. Tätä maagista päälle kaadettua manausta on syytä jokaisen äidin kavahtaa.
"...äläkä synnytä lasta vain kantaaksesi vastuun teoistasi..." VAIN? Eikös jokaisen aikuisen pitäisi osata kantaa vastuunsa teoistaan ihan automaattisesti, oli kyse mistä tahansa?
Uskomatonta roskaa TAAS kerran.
Ainoa kirjoittaja joka tällä palstalla epätoivon vimmalla yrittää ketään manipuloida olet Sinä.
Tämä on väärä paikka hakea tuohon apua ja jos miehesi teitäisi tästä,,varmasti repii housunsa...:)Ja jos sinä todella rakastat miestäsi vaikka olettekin eronnu,,se on aina teidän yhteinen päätös,,ei sinun vaikka niin sanotaan koska molempia asia koskee ja abortin teko ei ole niin paha miltä se kuulostaa ja sinulla on vielä elämää edessä ja varmasti uskon että teille on tarkoitettu yhteinen elämä ja lapsi elämään..Mutta ehkä nyt ei vielä ole sen aika teille mistä on sit teille mahtanut ero tulla????Ja yksin huoltajan elämä ei ole mitään kivaa ja tapella sit koska lapsi on minäkin viikonloppuna kumman luona...En sano että menet aborttinn mutta jos ei teillä ole paluuta suhteeseen,,ettekä halua tai sinä sopia asoita,tätäkin yhdessä exäsi kanssa,,niin abortti on ainut mahollisuus mutta miehen on asiasta tiedettävä ja sitä ei kannata jättää yksin koska abortti koskee myös miestä ja suru on sekin käydä läpi mutta yhdessä se on helpompaa kuin yksin..
en pitänyt.
Elämä on liian iso asia aloitettavaksi näistä lähtötilanteista.
Teit päätöksesi eikä se ole ollut helppoa. Toivon että sinulla olisi ystävä jonka kanssa saisit puhua rauhassa asiasta. Älä lue liikaa näitä sivuja, siitä tulee vain paha mieli. Toivon ihan oikeasti sinulle kaikkea hyvää. Vaikka nyt tuntuu pahalta voit olla varma että vielä aurinkokin paistaa.