Intiaanien, yhdysvaltain värilisien, juutalaisien ja mustalaiskulttuurin välillä on se ero, ettei mustalaisilla ole keskuudessaan henkisiä johtajia, kaiketi siitä syystä, että ei tämän kulttuurin kasvatit voi hyväksyä eivätkä sietää ketään omasta väestään toista viisaammaksi, väkivalta ja ylivoima jää ainoaksi ohjauskeinoksi ja yleensä se suuntaa huonompaan, Yhtenäisyyttä lujittavien henkisten johtajien puutteessa heimo näyttää jääneeni, rimpuilevaksi ja keskinäisien riitojen repimäksi ihmis-kasautumaviaksi, ilman tietoisuutta omasta historiallisesta olemassaolostaan, jonka varaan rakentaisi kaikkia eheyttävän maailmankatsomuksen.
Ihmisryhmä ei voi olla olemassa ilman ideaa, ilman syvälisäpää tietoisuutta ja pyrkimystä lujittaa olemassaoloaan, se on mustalaisien kohdalta nähtävä lisääntyvänä kansainvälisenä boomina omaksua helluntaiuskovaisien elämänkatsomus - varauksestta ja ilman omia pyrkimyksiä.
Joidenkin, liian monien, tietoisuus rajoittuu kahteen taikka kolmeen sanaan, joilla nuo sitten julistavat tietoisuuttaan ja identiteettiään, kuten – Minä olen mustalainen, eikä minun tarvitse tietää muuta.
Tai sitten: - Minä olen herra valittu, eikä minut tarvitse tietää muuta.
Jotta tuo olisi totta, sen pitäisi kyetä määrittelemään pikkaisen tarkemmin, ja pitemmälle, sillä mikään idea, joka varaan on rakennettava maailman ja elämänkatsomus voi olla noin lyhyen ja selittämättömän julistuksen takana.
Yhdysvaltain värilliset ovat voimakkaan mustan tietoisuutensa turvin vaatineet paikkaansa ja oikeuksiaan yhteiskunnassa – ei minkään valkoisen väestönosan hyväntahtoisuuden ja humaanisuuden vuoksi, vaan sen vuoksi, että tällä ryhmällä oli ideansa ja opettajansa ja henkisesti voimakkaat johtajat.
Pohjois-Amerikan lukutaidottomien intiaanien keskuudessa on aina ollut voimakas ideaalinen henki, luonnon ja maan opit.
Näiden heimojen johtajat ovat poikkeuksetta nauttineen heimon jäsenien kunnioitusta ja kansa on seurannut johtajiaan epätoivoisille sota ja pakoretkille.
Kaikille on ollut yhteistä se että heimojen jäsenet ovat pelottomana häviön hetkilläkin pitäneet kiinni periateistia ja ideastaan olemalla tinkimättä sivelleisyydestään.
Sivelleisyys ei ole sitä, miksi mustalaiset sen yksilomaan ymmärtävät, kuten peittävä pukeutuminen, ja siveettömät puheet.
Sivelleisyys in ihmisen sisäinen voima joka antaa hänelle elämisen oikeuden, ja joka on juuttunut tapoihin ja kulttuuriin joka ohjaa ihmistä hänen jokapäiväisessä elämässään. Vaikka pohjois- Amerikan intiaaniheimot eivät tietäneet kristillisestä etiikasta mitään oli näiden keskuudessa valehteleminen anteeksiantamaton synti ja vääryys.
Juutalaiset sanovat: - meillä on lakiemme ja opettajamme. tuo toteamus sisältää paljon enemän, kuin huudahdus: – Minä olen juutalainen.
Ihmisryhmä ei voi olla olemassa ilman ideaa, ilman syvälisäpää tietoisuutta ja pyrkimystä lujittaa olemassaoloaan, se on mustalaisien kohdalta nähtävä lisääntyvänä kansainvälisenä boomina omaksua helluntaiuskovaisien elämänkatsomus - varauksestta ja ilman omia pyrkimyksiä.
Joidenkin, liian monien, tietoisuus rajoittuu kahteen taikka kolmeen sanaan, joilla nuo sitten julistavat tietoisuuttaan ja identiteettiään, kuten – Minä olen mustalainen, eikä minun tarvitse tietää muuta.
Tai sitten: - Minä olen herra valittu, eikä minut tarvitse tietää muuta.
Jotta tuo olisi totta, sen pitäisi kyetä määrittelemään pikkaisen tarkemmin, ja pitemmälle, sillä mikään idea, joka varaan on rakennettava maailman ja elämänkatsomus voi olla noin lyhyen ja selittämättömän julistuksen takana.
Yhdysvaltain värilliset ovat voimakkaan mustan tietoisuutensa turvin vaatineet paikkaansa ja oikeuksiaan yhteiskunnassa – ei minkään valkoisen väestönosan hyväntahtoisuuden ja humaanisuuden vuoksi, vaan sen vuoksi, että tällä ryhmällä oli ideansa ja opettajansa ja henkisesti voimakkaat johtajat.
Pohjois-Amerikan lukutaidottomien intiaanien keskuudessa on aina ollut voimakas ideaalinen henki, luonnon ja maan opit.
Näiden heimojen johtajat ovat poikkeuksetta nauttineen heimon jäsenien kunnioitusta ja kansa on seurannut johtajiaan epätoivoisille sota ja pakoretkille.
Kaikille on ollut yhteistä se että heimojen jäsenet ovat pelottomana häviön hetkilläkin pitäneet kiinni periateistia ja ideastaan olemalla tinkimättä sivelleisyydestään.
Sivelleisyys ei ole sitä, miksi mustalaiset sen yksilomaan ymmärtävät, kuten peittävä pukeutuminen, ja siveettömät puheet.
Sivelleisyys in ihmisen sisäinen voima joka antaa hänelle elämisen oikeuden, ja joka on juuttunut tapoihin ja kulttuuriin joka ohjaa ihmistä hänen jokapäiväisessä elämässään. Vaikka pohjois- Amerikan intiaaniheimot eivät tietäneet kristillisestä etiikasta mitään oli näiden keskuudessa valehteleminen anteeksiantamaton synti ja vääryys.
Juutalaiset sanovat: - meillä on lakiemme ja opettajamme. tuo toteamus sisältää paljon enemän, kuin huudahdus: – Minä olen juutalainen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
olipa siinä syvää pohdiskelua ja viisautta.kunpa asian tajuai moni,ja ei vain tajuaisi vaan sisäistäisi myös.
Vahinko vain että tässä porukassa tuo ei herätä yhtälailla viisaita kommentteja tähän juuri tuolta "kohderyhmältä".
Mustalaiset ei hyväksy joukkoonsa ihmistä joka osaa kyseenalaistaa noita vanhoja esi-esi-isiensä näkemyksiä suhtautumisessa esim. valkolaisiin. Toisaalta sitten viisas ja oikeudenmukaisesti kaikkiin mustalaisiin inhimillisesti suhtautuva mustalainen ei ole heidän mielestään omaan porukkaan kelvollinen. Kun taas annat itsestäs yhtä tyhmänsuvaitsemattoman kuvan niin olet heitä.
Jos joku mustalainen on uuteruudellaan ja ahkeruudellaan saanut hyvän aseman Suomessa niin häntä hyljeksitään sen vuoksi. Voisin antaa lukuisia esimerkkejä tällaisista henkilöistä, mutta en viitsi suotta enää lisätä heidän taakkaansa. En kestäisi nähdä että heitä alettaisiin taas mollata täällä.
Tuolle kaikelle on kyllä yhteinen- helppo ja selkeä nimittäjä: KATEUS
sisäistetään tuo juttu, mutta me ei oikeesti osata muuttua.uskon ,ei osata hypätä muuttumisen junaan ja että juna vielä liikahtaiskin,jos juna seisoo asemalla niin eise matka jatku. kateus,katkeruus,vääränlainen ylpeys.
Vanhempien kasvatuksellinen ote lapsiinsa, on ollut monessa tapauksessa lasten vieraantumisen pelosta - epätoivonen ja väärä. Uusien vaikutteiden pelosta lapsille on opetettu ja kasvatettu eristenäpsyyttä, sen sijaa että olisi opetettu avointa kansakäymisttä eri ihmisien kanssa ja tervettä vuorovaikutusta.
Kaiken takana on ollut, katkera pelko siitä, että lapset kasvaisivat vanhempiensa ohi ja tällitavoin vanhemmat joutuisivat kokemaan nöyryyttävää vieraantumista, jota tosiasiassa ei ollut tapahtunut.
Toisaalta siellä on myös kaikissa asioissa mukana tuo sokea ja katkera kateus. Tällaisen eristämisen ja ulkomaailmalta sulkemisenkin saataisi ymmärtää jos sen tilalle olisi antaa järkevä ja perustellusti valtavirrasta vakaumuksellisesti poikkeava maailmankatsomus. Mutta näin ei ole. Se tilalla on vain tuo huudahdus: - Minä ainakin olen mustalainen! Joka ei kerro koko asiasta yhtään mitään, on pelkästään tehnyt valtavestön helpommaksi haukkua lapsia koulussa mustalaisiksi ja ajaa ja vahvistaa sillä tavaoin tuota eristämisen asiaa joka kaikissa tapauksissa ja piireissä, on kotoa kotoisin.
Kerro hyvä ihminen, miten tätä heimoa voisi auttaa? Minulla ei ole siihen tarvittavia rakennuspalikoita. Miten saada ihminen heräämään ja kaipaamaan jotakin muuta kuin tyhmyydessä rypemistä? Anteeksi kaikki ajattelevat ihmiset. Jos ihmistä ei kertakaikkiaan kiinnosta mikään muu kuin hän valua päivästä toiseen samoja raiteita pitkin.
Tarvitaan suurta ihmettä, että tämä heimo herää.
Mutta mitä tehdä sitä heräämistä odotellessa.
Uskon ihmeeseen, mutta sen odottelu käy kärsivällisyyden päälle.
Mitä voin tehdä tässä odotellessa?
Faktahan on, että toista ihmistä et voi muuttaa,
tai muutos ei ainakaan kestä, jos muutos ei lähde sisältä päin.
Siis ideoita?
kerrankin oikeaa asiaa