Mikä sinut on raittiuteen "johtanut"?
Ajattelin vain pari vaihtoehtoa.
Rakastuminen, usko tai järkytys alkohilin seurauksena.
Minä olin muutaman kuukauden-80 alulla AA:n avulla raittiina, sit -88 kesäkuussa tulin uskoon ja siihen jäi viinat ja tupakat ja olen siitä kiitollinen.
Kveri Suomesta taas jätti viinan, kun heille syntyi "melkien kuollut" lapsi, se oli hänelle "pysähdys".
Eräs ystäväni taas rakastui silmittömästi ja sen seurauksena jäi alkoholi.
Tosin ystäviä tarvitaan ja työkin on mahtava terapia, kunhan ei työ-narkomaaniksi tule.
Vaan tosi hyvää Pääsiäistä teille kaikille, raittuiden eteen kannattaa hiukan itsestäänkin uhrata, onhan tää sentään raittiina, elämisen arvoista elämää.
Ajattelin vain pari vaihtoehtoa.
Rakastuminen, usko tai järkytys alkohilin seurauksena.
Minä olin muutaman kuukauden-80 alulla AA:n avulla raittiina, sit -88 kesäkuussa tulin uskoon ja siihen jäi viinat ja tupakat ja olen siitä kiitollinen.
Kveri Suomesta taas jätti viinan, kun heille syntyi "melkien kuollut" lapsi, se oli hänelle "pysähdys".
Eräs ystäväni taas rakastui silmittömästi ja sen seurauksena jäi alkoholi.
Tosin ystäviä tarvitaan ja työkin on mahtava terapia, kunhan ei työ-narkomaaniksi tule.
Vaan tosi hyvää Pääsiäistä teille kaikille, raittuiden eteen kannattaa hiukan itsestäänkin uhrata, onhan tää sentään raittiina, elämisen arvoista elämää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minut ajoi juuri nuo oheisongelmat, mitä alkoholiin liittyy; häätöuhka mökän takia, jatkuvasti humalaa tai siitä toipumista, mursin käteni, vedin läheistä ihmistä avarilla (olen nainen), koulu kärsi (krapulapoissaoloja), koira jäi vaille kunnon lenkitystä, maksaan sattuo, maksa-arvot koholla, rahapula, vaatteet, astiat, huonekalut pilalla,paskanen kämppä, porttikieltoja, putkareissuja, itkua ja hammasten kiristystä, sukulaiset karttaa ja säälii, kaljamaha kasvaa ja kasvot turvoksissa, suunnattomia ahdistustiloja krapulassa ja parin päivän masennus juomisen jälkeen......tuossahan noita syitä. Raittiina tajuaa.
Aikanani juonut niin paljon, että nyt kun alkoi taas ote lipsumaan, niin päätin omasta halustani yrittää lopettaa ennen alkuakaan.
Usein tuumin itselleni:
"Tästä minua ei pelasta kuin Jumala tai Kuolema" Se jää nähtäväksi kumpako ehtii ekana.
Elämää olisi paljon edessä, mutta välillä väsymys tuntuu voittavan.
Eli oisko se niinkin yksinkertaista kuin Elämänhalu! Se saa minut yrittämään raittiuta =)
Muistan sen verran hyvin, ajan jolloin tenu-ukkona elin, vaikken niin iäkäs ollutkaan, ei minua elämän puute vaivannu, vaikka sydänkin joskus uusiks käynistettiin.
Eli onhan holistillakin elämän halu, varsinkin, kun hyvää viina saumaan eksyy.
Tietenkin morkis sit muutti mielialaa, mut viikossa sekin yleensä pahimmiltaan ohitettiin.
Minä yritin, niin omin voimin, kuin dibsaanit ja antabukset syöden, sekä torkit kierrellen, mut pidempää raittiutta ei minulle niistä löytynyt, ehkä olin niin heikko, etten kyennyt itse selviämään.
Hyvä kun olet noin vahva tahtosikin puolesta, että kykenet itse lopettamaan juomisen, siihen minä en kyennyt, joten otin helpoimman mahdollisuuden, uskon.
että tästä välttämättä edes selviän yksin.
"Jumala tai Kuolema" molempi parempi, tänään taas vähän huonompi päivä..
Syy on itsekunnioitus ja perhe-elämä. Kumpaakaan ei olisi, jos edelleen mieheni kanssa joisimme.
Opiskeluaikana lähti mopo käsistä ja elin elämää, jota en itse arvostanut yhtään, ja siitä syystä inhosin itseäni. Lopullinen niitti 2 vuotta sitten. Nykyään tasapainista perhe-elämää. Ei enää hyviä nousuja alkoholista, mutta ei niitä aineen aiheuttamia laskujakaan. Mitä pidempään selvänä elää, sitä enemmän ihmettelee, miten sitä ennen on elänytkin juovaa elämää.
Hyvää pääsiäistä kaikille!
ei, kumpaankaan suuntaa. usko ei, vaan oman pohjan löytyminen.
kaipa sitä vois sanoo järkytykseksi vaikka ei se olo juurikaan yllätys ollu. mutta pahin mitä oon kokenu.
kun ensin alkaa putken jälkeen jo helpottamaan ja pääsee ulkoilemaan ja sitte alkaa uudestaan olot.
siihen tiukka päätös muutaman liskojen päivän/ yön ajan pyörimään nonstoppina päähän ja selvitin puhelinluettelosta ja kai netistäkin ajan ja paikan minne mennä.
jo pelkästään se päätös menemisestä helpotti elämää.
tuli tunne, että jonnekin pystyn kohta kippaamaan osan itsetehdystä paskakuormastani ja olo helpottuu, pysyn vieläpä järjissäni/ elossa.
niin toivoin ja uskoin.
niin tapahtuikin, löysin kaltaisiani.
olivat vaan siistimpiä kuin minä, kuin ihmiset konsanaan !
päätös muutoksesta ja avun hakeminen
oikeasti kyllä oli mulle yllätys .
ennen ja jälkeenkin. ilman harkinta-aikaa.
kun kuolemiseen ei rohkeus silloin riittäny nii piti nörtyä.
ja menin kans palaveriin, kun en oo puolimatkan miehiä.
eikä oo koskaan missään niin jännittäny, sormenpäistäkin valui hikilammikot lattialle.
no kun selvinpäin krapulajäänteissä menin.
olin vaan ihmisen kuori, sisus täys tuskaa.
hyvin ja ystävällisesti siellä otettiin vastaan. huomasi kyllä, että alan ihmisiä ovat senkin suhteen. tietävät mitä tulokas ajattelee. ovathan itsekin olleet tulokkaita.
ja tulokkaita tuli jo seuraavalla kerralla lisää. vain osa meistä sai jäätyä toipumaan. suurin osa vain kävi eikä tullut uudestaan, ymmärrän kyllä heitä. oli se niin paha paikka. aluksi.
niille muille se oli huonompi juttu.
kuolonviestejä sitten jossain vaiheessa, yksi kerrallaan.
se on pienestä kii.
"Myönsimme voimattomuutemme alkoholiin nähden ja että elämämme oli muodostunut sellaiseksi, ettemme omin voimin kyenneet selviytymään."
tuossa lukemisen kohdassa itkin. siinä se oli.
paljaana, nakuna, silkkaa asiaa.
ja niin, niin totta kuin voi olla.
tuon kun ymmärtää niin on jo toipuminen hyvässä vauhdissa.
loppu on historiaa, sanonta kuuluu.
mulla se on ainakin ollu raitista historiaa.
alussa päivä tai tunti tai viis minuuttia kerrallaan, nyt kuitenkin "toistaiseksi".
-kaikki on mahdollista kun itse menee asiaa puolimatkaan vastaan, vastuu siitä on yksin sinun.