Käykääpä googlaamassa tarina englantilaisesta nuoresta miehestä nimeltä Chris Leppard. Ei naurata yhtään.
Surullinen tarina
-pws-
61492
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
(tai sitten vaan en jaksanut etsiä tarpeeksi tarkkaan) Voisiko joku laittaa sen tänne?
http://www.dailymail.co.uk/pages/live/articles/news/news.html?in_article_id=455109&in_page_id=1770
sitäkin surullisempi elämä.
Toivon että syöttäjä, eli äiti ei pääsisi kuin koira veräjästä. Dailymailin artikkelissa kerrottiin että 'poju' söi vuodessa jopa 13.000e edestä sapuskaa! Tuskin ainakaan kaikki oli omilla rahoilla ostettu, eihän noin lihava voi olla työelämässäkään.
Jos syöttää tuollaista, se on moraalisesti aivan sama kuin antaisi masentuneelle aseen ja sanoisi "ammu itsesi".
Iso Briteille siitä että poika oli pari vuotta aimemmin otettu syömishäiriön vuoksi pakkohoitoon, eli toisin kuin Suomessa Briteissä oli oikeasti yritetty auttaa, eikä vain syyllistää.
Vaikka olenkin sitä mieltä että ylipaino on jokaisen oma asia, tietyn rajan jälkeen läheisten ja yhteiskunnan on kuitenkin puututtava asiaan. Ihminen ei saa tuhota itseään ilman että siihen edes yritetään puuttua. Ja kyllähän tuollainen ahmiminen täyttää kaikki itsetuhoisuuden tunnusmerkit.
Rehellisesti sanottuna, en oikein osaa olla surullinen hänen kuolemastaan, joskus kuolema voi olla pelastus turhalta kärsimykseltä.
Et taida tietää, mitä Prader-Willi on?
Se on synnynnäinen kromosomipoikkeamasta johtuva sairaus, joka aiheuttaa VALTAVAA nälkää. Siis kestämätöntä. Heistä tuntuu koko ajan siltä, kuin olisi kuolemassa nälkään. Hypotalamus lähettää jatkuvasti näläntunteesta kertoivaa signaalia. Siihen ei auta mikään tahdonvoima ja järki. Aivojen koko koneisto käskee kaikella voimalla syömään.
Se, ettei äiti kyennyt pitämään poikaansa irti ruuasta ei todellakaan ole hänen heikkouttaan. Kehtaatkin syyttää ihmisparkaa!
Prader-Willi potilaat manipuloivat, valehtelevat, varastavat, pahoinpitelevät saadakseen ruokaa - niinkuin kuka tahansa, joka olisi kuolemassa nälkään. Jo lapsina kotona joudutaan lukitsemaan keittiön kaapit ja usein joudutaan telkeämään lapsi sisään, ettei hän pääse ulos syömään ylettömästi. Aikuiset potilaat joudutaan kirjaimellisesti kahlitsemaan tuoliin, etteivät he syö itseään hengiltä. Useimmat viettävät aikuiselämänsä tällaisiin potilaisiin erikoistuneissa laitoksissa. Joitain lievempiä tapauksia voidaan lapsesta asti tiukasti kouluttamalla opettaa sietämään alati kalvavaa nälkää ja syömään vain sen, mitä keho tarvitsee. Se on hirveän raskas, mutta mahdollinen tie - ja toimii vain niillä, joilla on taudin lievempi muoto.
Usein kromosomipoikkeamaan liittyy henkisen kehityksen häiriöitä, mutta tapauksissa, joissa henkilö on normaalijärkinen on erittäin vaikeaa laillisesti estää häntä lähtemästä laitoksesta täysi-ikäistyttyään.
Tämä poika halusi yrittää asua omillaan. Se ei valitettavasti onnistunut. Näitä sattuu - monet vakavasti sairaat ihmiset haluavat kaikesta huolimatta ja kuoleman uhallakin itsenäisyyden. Se heille sallittakoon. Jos vaihtoehto on elää laitoksessa loppuikä, pitkäänkin tai sitten puoli vuotta vapaana, en tiedä kumman itse valitsisin. Toivoisin kuitenkin, että minulle se vapaus valita annettaisiin.
Kuoleeko ne jos ne ei syö? Eivät varmaankaan.
Itse, jos sairastaisin tuota, toden teolla yrittäisin syödä normaalisti. Olisin varmasti ylipainoinen, mutta ei kai nyt sentään noin paha?! Jos tekisi mieli syödä, niin söisi vaan vihanneksia yms.
Helppo kait se on nyt noin ajatella, mutta kyllä mulle oma elämä merkitsee niin paljon, että ei musta noin lihavaa ikinä tulisi.
Eivät ne kuole jos eivät syö. Mutta Prader Willi-syndroomasta kärsivät ovat yleensä myös lievästä kehitysvammaisia ja syyn ja seurauksen ymmärtämisessä on vaikeuksia. Samoin heidän kärsivällisyys on hyvin lyhyttä ja vajavaista.