Haluaisin kertoa mun äiti-suhteesta. Tää ei nyt varsinaisesti kuulu välttämättä tähän palstaan mutta kuitenkin...
olen jo ikä-ihminen ja niin äitinikin. mulla on yksi lapsi jolle äitini on mummo. Hän passaisi ja huolehtisi ittensä hengiltään yleensäkin toisten vuoksi ja varsin...lapsenlapsensa.
Ylleensäkin valitettavasti mun äiti on kuitenkin huomattavan negatiivin ihminen...eli hän syyllistää!!! Ihan hirveesti ja moittii ja huomaa kaikki huonot asiat. Ja nyt varsinkin lapsenlapsensa kautta. Esimerkki-tilanne: Lapseni hammaslääkärissäkäynti. Ihan hyvät hampaat mutta harjaamalla paremmin korjaantuu pienet "tahrat" pois. Mummo sanoo että, no sehän on vanhempien asia se. Siis vastuu hampaiden hoidosta. Tottahan se on, mutta tämä oli vain yksi tilanne. Kaikki mikä liittyy lapsenlapseen, on vanhempiensa syy...ja seuraus. No jos lapseni kasvaisi mummon kanssa, hänestä tulisi ennenkaikkea hirveän lellitty ja passattu ja huolehdittu ym. En tiiä. No, ihmettelen miksi minä olen minä ylipäätään...miksi olen tämän huomannut ja miksei minusta tullut sitte ylilellittyä aikoinaan..???Osaisko joku sanoa..
Mulla on kyllä kolme sisarusta. Itse olen vanhin. Mutta mistä tää hirveä syyllisyys-haku minua kohtaan ja moittiminen ja huonontaminen ylipäänsä?
Tunnen välillä itteni ihan paskaksi.mutta silti huolehdin lapseni ja hoidan asiani. Sitten on tää, etten sais lähteä lapseni kans minnekään kauemmas esim. muutto. Se ois kauheeta. Mutta silti on valitus siitä kun käyn (väliin liian usein,väliin liian harvoin) voi helevetti!!!Tunne siitä, että mua ei tarttis ollakaan, paitsi lastani varten, kun ei isovanhemmatkaan aina jaksa, on vahva!!! Ja se on kauheeta.
Sitten se että, äitini on ikäänku joskus mustasukkanen jostakin...ja väliin on jopa puhunut että hän on muka "äiti" lapsenlapselleen..muka leikkisästi..
Onko tähän mitään selitystä.
olen jo ikä-ihminen ja niin äitinikin. mulla on yksi lapsi jolle äitini on mummo. Hän passaisi ja huolehtisi ittensä hengiltään yleensäkin toisten vuoksi ja varsin...lapsenlapsensa.
Ylleensäkin valitettavasti mun äiti on kuitenkin huomattavan negatiivin ihminen...eli hän syyllistää!!! Ihan hirveesti ja moittii ja huomaa kaikki huonot asiat. Ja nyt varsinkin lapsenlapsensa kautta. Esimerkki-tilanne: Lapseni hammaslääkärissäkäynti. Ihan hyvät hampaat mutta harjaamalla paremmin korjaantuu pienet "tahrat" pois. Mummo sanoo että, no sehän on vanhempien asia se. Siis vastuu hampaiden hoidosta. Tottahan se on, mutta tämä oli vain yksi tilanne. Kaikki mikä liittyy lapsenlapseen, on vanhempiensa syy...ja seuraus. No jos lapseni kasvaisi mummon kanssa, hänestä tulisi ennenkaikkea hirveän lellitty ja passattu ja huolehdittu ym. En tiiä. No, ihmettelen miksi minä olen minä ylipäätään...miksi olen tämän huomannut ja miksei minusta tullut sitte ylilellittyä aikoinaan..???Osaisko joku sanoa..
Mulla on kyllä kolme sisarusta. Itse olen vanhin. Mutta mistä tää hirveä syyllisyys-haku minua kohtaan ja moittiminen ja huonontaminen ylipäänsä?
Tunnen välillä itteni ihan paskaksi.mutta silti huolehdin lapseni ja hoidan asiani. Sitten on tää, etten sais lähteä lapseni kans minnekään kauemmas esim. muutto. Se ois kauheeta. Mutta silti on valitus siitä kun käyn (väliin liian usein,väliin liian harvoin) voi helevetti!!!Tunne siitä, että mua ei tarttis ollakaan, paitsi lastani varten, kun ei isovanhemmatkaan aina jaksa, on vahva!!! Ja se on kauheeta.
Sitten se että, äitini on ikäänku joskus mustasukkanen jostakin...ja väliin on jopa puhunut että hän on muka "äiti" lapsenlapselleen..muka leikkisästi..
Onko tähän mitään selitystä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.