Kertokaa mitä kokemuksia teillä on mielialalääkkeen vaikutuksista vv-oireisiin. Olen lukenut ja kirjoitellutkin tänne, mutta tuo asia on jäänyt epäselväksi.
Itsestäni: 50 v., oireet alkoivat vuosi sitten, kesällä yksi hormonikuuri, josta sain migreenin, elokuussa kohtu pois (myoomia), joulukuussa taas alkoivat oireet,lähinnä tuonne korvien väliin. Loppui virta, itku herkässä, väsymys, hermostuneisuus, saamattommus, masennus ym. Sain estradot50 laastarin ja elämä maistui taas - mutta vain reilut 2 vk, jonka jälkeen tuli masennus ja migreeni. Nyt sama laastari25 ja alussa elämä taas palasi, mutta nyt makaan taas peiton alla, itken ja vain nukun. Nyt kauhulla odotan, millon se jysäri taas iskee. Tiedän, että hormonihoidot vaatii sen 2-3 kk ennenkuin auttavat tai eivät. Lisäksi gyne määräsi cipramilin rinnakkasivalmistetta ja sanoi, että se auttaa. En kuitenkaan ole uskaltanut vielä aloittaa sitä. Lisäksi hän sanoi, että jos tämäkin laastari tekee migreenin, minulle ei ole mitään hoitoa - onko totta. Olen aivan epätoivoinen. Nyt taas (liioiteltuna) tuntuu, että voi kun vaikka kuolisin. Mutta en tietenkään sitä halua, sillä minussa on kova elämänhalu, mutta on nyt taas kadoksissa aivan tyystin.
Vitamiinejä söin myös, mutta nyt vähemmän. Kertokaa kokemuksianne, mikä teille on auttanut ja lähinnä mielialalääkkeestä, mikä minua vähän epäilyttää. Tiedän, että jokainen on eri yksilönsä ja mikä auttaa toista, voi toiselle olla aivan väärä lääkitys. Ja onko teillä ollut laastarihoidon alussa näitä masennuksia ym. ja milloin lääke rupesi tehoamaan? Viikko sitten elämä loisti ja olin energiaa täynnä ja nyt olen maannut 2 vrk peiton alla enkä uskalla edes ulos lähteä. Tiedätte useampi varmaan tunteen. Auttakaa, antakaa neuvoja...Kiitos jo etukäteen :)
P.S. En vielä aio luovuttaa, sillä uskon, että kyllä jostakin apu löytyy. Mutta en jaksa odottaa, kun nyt on tälläinen mieli. Vaikka olen normaalistikin luonteeltani yhtä vuoristorataa, olen kuitenkin positiivisesti ajatteleva, että kyllä kaikki järjestyy. Mutta nyt ei tunnu siltä.
Itsestäni: 50 v., oireet alkoivat vuosi sitten, kesällä yksi hormonikuuri, josta sain migreenin, elokuussa kohtu pois (myoomia), joulukuussa taas alkoivat oireet,lähinnä tuonne korvien väliin. Loppui virta, itku herkässä, väsymys, hermostuneisuus, saamattommus, masennus ym. Sain estradot50 laastarin ja elämä maistui taas - mutta vain reilut 2 vk, jonka jälkeen tuli masennus ja migreeni. Nyt sama laastari25 ja alussa elämä taas palasi, mutta nyt makaan taas peiton alla, itken ja vain nukun. Nyt kauhulla odotan, millon se jysäri taas iskee. Tiedän, että hormonihoidot vaatii sen 2-3 kk ennenkuin auttavat tai eivät. Lisäksi gyne määräsi cipramilin rinnakkasivalmistetta ja sanoi, että se auttaa. En kuitenkaan ole uskaltanut vielä aloittaa sitä. Lisäksi hän sanoi, että jos tämäkin laastari tekee migreenin, minulle ei ole mitään hoitoa - onko totta. Olen aivan epätoivoinen. Nyt taas (liioiteltuna) tuntuu, että voi kun vaikka kuolisin. Mutta en tietenkään sitä halua, sillä minussa on kova elämänhalu, mutta on nyt taas kadoksissa aivan tyystin.
Vitamiinejä söin myös, mutta nyt vähemmän. Kertokaa kokemuksianne, mikä teille on auttanut ja lähinnä mielialalääkkeestä, mikä minua vähän epäilyttää. Tiedän, että jokainen on eri yksilönsä ja mikä auttaa toista, voi toiselle olla aivan väärä lääkitys. Ja onko teillä ollut laastarihoidon alussa näitä masennuksia ym. ja milloin lääke rupesi tehoamaan? Viikko sitten elämä loisti ja olin energiaa täynnä ja nyt olen maannut 2 vrk peiton alla enkä uskalla edes ulos lähteä. Tiedätte useampi varmaan tunteen. Auttakaa, antakaa neuvoja...Kiitos jo etukäteen :)
P.S. En vielä aio luovuttaa, sillä uskon, että kyllä jostakin apu löytyy. Mutta en jaksa odottaa, kun nyt on tälläinen mieli. Vaikka olen normaalistikin luonteeltani yhtä vuoristorataa, olen kuitenkin positiivisesti ajatteleva, että kyllä kaikki järjestyy. Mutta nyt ei tunnu siltä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei!! mulla vaivana aivan järkyttävät PMS-oireet. Olen tietämättäni kärsinyt niistä menkkojen alkamisesta lähtien ja tehnyt aikoinaan isompia (eikä aina niin hyviä..) ratkaisuja elämässäni. Lopetin koulun kesken, irtisanouduin hyvistä työpaikoista, jopa erosin keskellä hormoonimyrskyjä! Ikää myöten olen ymmärtänyt että kamalat vaiheet tulee kausittain eikä tarvitse enää hötkyillä noin isojen asioiden suhteen. Mutta oireet ovat kamalia, viikon verran menkkojen jälkeen elän normaalisti ja vointi on hyvä. Mut sit se alkaa: hermostuneisuus, en selviä enää kunnolla töistä, unettomuus (uusi vaiva, itkuisuus, mikään ei kiinnosta, väsyttää, ahdistaa, voisin kanssa juuri tällä hetkellä kuolla, kävellä ehkä johonkin psykiatriseen sairaalaan hoitoon ym..kävin koko viime vuoden terapiassa melkein kerran viikossa, maksoi paljon euroja, eipä auttanut näihin vaivoihin vaikka kävin lapsuudenki syntymästä asti läpi....olen kokeillut varmaan kaikki luontais- ja särkylääkkeet, seronilit, ei apua. Hormoonikierukan laitoin viime syksynä ja se onneksi posti kovat lonkka, selkä ja jalkasäryt. Jotka nekin tulivat sykleittäin! Keltarauhashormooni suun kautta helpotti jumalattomasti mun oireita viime kesänä kun siirsin menkkoja ja toivon että voin ruveta niitä syömään jatkossakin tämän kierukan kanssa. Mutta kyl tämä elämä voi olla yhtä hel..näis hormooneis ja niiden puutteissa. mun parilla ystävällä hyviä kokemuksia cipramilista, joten kannattaahan sitäkin kokeilla jos vain saisit helpotusta vaikka niistä!! Aurinkoisia kevätpäiviä sulle..ja muista et oo ainut peiton alla "kuolemaa miettivä"(=elämä on kuitenkin ihanaa..)siellä peiton alla!! Meitä vuoristoratailijoita riittää...Nyt täytyy lähtee jatkaan itkuseremonioita tonne keittiöön ja valmistamaan perheelle ruokaa!!
Kun toisilla on niin kamalat vv-oireet, kun itse pääsee helpolla, tosin vitamiineja käytän hyväkseni, limakalvoihin auttaa kuten ihoonkin... ja oireisiin.
Syön kyllä Citalopramia, mutta en osaa sanoa millaiset vv-oireet olisivat ilman sitä. Olen syönyt lähes koko ajan syöpähoitojen jälkeen näitä mielialalääkkeitä. Mitään hormonejahan en saa syöda vaan päinvastoin syöpälääkkenä antiestrogeenia, koska syöpäni oli hormoni-positiivinen. Paikallisestikaan ei saa käyttää mitään vahvoja tabletteja.
Tasaahan nämä ainakin hiukan mielialaa, muuten varmaan olisin aikamoinen raivotar töissä kuumien aaltojeni ja sydänmentykytysteni kanssa.
Nyt sitten määrättiin beetasalpaajaa sydänoireisiin. Sekös vasta väsyttää, tuntuu että nukkuisin aina. Onneksi - ehkä juuri citalopramin ansiosta - minulla ei ole unettomuutta, vaan päinvastoin juurikin liikaunisuutta. Eikä öisin niitä aaltojakaan, jotain hyvääkin!
Kiitos vastauksistanne. Sinulta (ja muiltakin) kysyisin, miten pian citalopram alkoi vaikuttaa ja miten vaikutti mielialaan? Tuliko alkuun mitään pahoinvointia, väsymystä ym. Mulla kun olisi työharjoittelua vielä 3 vk, että uskallanko aloittaa, jos tulee jotain aloitusoireita. Toivottavasti työkkäri ei laita taas johonkin orjatyöhön, että saisin "lääkityksen hoidetttua kuntoon" :)
Minullakin hikipuuskia ym. oireita, mutta niiden kanssa vielä pärjäisin enkä yhtään väheksy niitä (pahin varmaan edessä). Mutta minun vaivat kohdistuu lähinnä tuonne korvien väliin eli mielialan puolelle, armotonta saamattomuutta, hermostuneisuutta, jännitystä, itkua ym. ja sitten sitä "peitonalusmasennusta", ei uskalla peiton alta kurkistaa :)
Kysyn tässä samalla, kun en viitsi uutta ketjua aloittaa, miten teillä on Livial auttanut? Gyne kun sanoi, että jos tämä laastari ei auta, niin ainut mahdollisuus on Livial. Vaikka se sisältää keltarauhashormonia, voin kuulemma syödä sitä (liekö totta, kun kohtua ei ole). Siinä on kuulemma estrogeeni eri muodossa kuin muissa tuotteissa.
Minusta siis vaikutus tuntui aika pian, muistaakseni lääkärikin sanoi olon helpottuvan parin viikon päästä. Siitä on mulla jo aika kauan niin ihan tarkkaan en muista. Pahoinvointia ei tullut, lievää huimausta kyllä. Väsymys ei päivisin lisääntynyt, mutta tuo unen saanti helpottui. Vaikka otankin siis lääkkeen aamulla. Olen vaihdellut annostusta, nyt vissiin on liiankin pieni annos. Näissä kun on yleensä yksi ikävä puoli; seksuaalinen halukkuus vähenee, joillakin katoaa kokonaan...Toivon jotenkin pääseväni näistä eroon kai. Itkuisuus on ainakin poistunut, joskus isommalla annoksella ei tullut itku vaikka miten liikuttava elokuva tuli.
Minulle muuten leikkaava kirurgi ehdotti tuota Livialia, otin sitten selvää netistä siitä ja siinähän on estrogeenia. Ihmeellinen juttu, en tietenkään sitä alkanut syömään. Varmaan Syöpiksellä olisi kielletty sekin ilman muuta.
Onko sulla hyvä lääkäri, jonka kanssa voit neuvotella tämän lääkkeen aloittamisesta?