Ajattelin tänne kirjoittaa jos vaikka sattuisi löytymään joku jolla sama tilanne...?!!
Minulla siis kaksi lasta.Tyttö 2v4kk ja poika 1v2kk.Tyttö on aina ollut tosi rauhallinen ja viihtyy yksin mutta poikani on aivan aivan toista maata :) Kokoajan saa vahtia mitä tekee ja mihin kiipeää!Pää on ollut mustelmilla 9-10 kk iästä lähtien.Rappusista tiputtu, pöydältä tiputtu!!Kokoajan kolauttelee jokapaikkaan ja vauhti on ihan pelottava välillä!Joskus on pakko laittaa ihan silmät kiinni kun huomaan että nyt kolahtaa!!Mitään ei usko ja ei sana ei todellakaan tehoa ainakaan vielä!Tiedän että tämä kuuluu tähän vaiheeseen mutta siis poika on välillä niin raju ja villi että huolettaa!!Olisi kiva kuulla muiden tapauksia :) Ja olisiko joillain jotain vinkkejä miten saa näin pienen lapsen vähän uskomaan ja rauhoittumaan!?Syli ei auta myöskään koska ei siinä pysy!huuto on järkyttävä ja rimpuilee niin kovasti että ei vaan voimat välillä riitä!On myös niitä hyviä päiviä jolloin on rauhallisempi..mutta harvoin!!Poika alkoi kävelemään noin 10kk ja nyt siis vauhti on tosi kova...juoksujalkaa!!Eikä vielä puhu!Itse kaipaisin myös vinkkejä että miten saisin itseni välillä rauhoitettua kun hermot on tosi kireällä!Päivisin ei siis ole muuta rauhallista hetkeä kuin päiväuniaika!En siis voi istua edes 10 min paikoillaan, ettei mitään sattuisi!!Poika on alkanut myös kiusaamaan siskoa ja toisin päin...välillä vedetään tukasta, läpsitään ja jopa myös alettu puremaan!!Olisi kiva jos tätä kautta löytyisi vähän juttelu seuraa!!Vaikka tämä kirjoittaminen kestää..kun joutuu pitämään silmällä samalla tuota "rämäpäätä" :)
Minulla siis kaksi lasta.Tyttö 2v4kk ja poika 1v2kk.Tyttö on aina ollut tosi rauhallinen ja viihtyy yksin mutta poikani on aivan aivan toista maata :) Kokoajan saa vahtia mitä tekee ja mihin kiipeää!Pää on ollut mustelmilla 9-10 kk iästä lähtien.Rappusista tiputtu, pöydältä tiputtu!!Kokoajan kolauttelee jokapaikkaan ja vauhti on ihan pelottava välillä!Joskus on pakko laittaa ihan silmät kiinni kun huomaan että nyt kolahtaa!!Mitään ei usko ja ei sana ei todellakaan tehoa ainakaan vielä!Tiedän että tämä kuuluu tähän vaiheeseen mutta siis poika on välillä niin raju ja villi että huolettaa!!Olisi kiva kuulla muiden tapauksia :) Ja olisiko joillain jotain vinkkejä miten saa näin pienen lapsen vähän uskomaan ja rauhoittumaan!?Syli ei auta myöskään koska ei siinä pysy!huuto on järkyttävä ja rimpuilee niin kovasti että ei vaan voimat välillä riitä!On myös niitä hyviä päiviä jolloin on rauhallisempi..mutta harvoin!!Poika alkoi kävelemään noin 10kk ja nyt siis vauhti on tosi kova...juoksujalkaa!!Eikä vielä puhu!Itse kaipaisin myös vinkkejä että miten saisin itseni välillä rauhoitettua kun hermot on tosi kireällä!Päivisin ei siis ole muuta rauhallista hetkeä kuin päiväuniaika!En siis voi istua edes 10 min paikoillaan, ettei mitään sattuisi!!Poika on alkanut myös kiusaamaan siskoa ja toisin päin...välillä vedetään tukasta, läpsitään ja jopa myös alettu puremaan!!Olisi kiva jos tätä kautta löytyisi vähän juttelu seuraa!!Vaikka tämä kirjoittaminen kestää..kun joutuu pitämään silmällä samalla tuota "rämäpäätä" :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Meillä samaa, poika 2v on sellainen touhutoope, että oikein hirvittää. Nytkin kahden viikon sisällä tullut kaksi aivotärähdystä, kun on tippunut päälleen kaakelilattialle...
Ihan kamalaahan tämä on, kun joka käänteessä satuttaa itsensä! Mustelmilla on jatkuvasti, eikä perässä pysy vaikka miten yrittää. Hyvin vaativa ja kärttyisä lapsi on, enimmän osan aikaa kirkuu ja riehuu. Sylissä ei meilläkään viihdy, heti rimpuilee pois. Ja lisäksi on tosi agressiivinen, puree, potkii lyö ym. Minun mielestäni tämä on jo ihan jotain muuta kuin että lapsi on tempperamenttinen ja vilkas, mitä neuvolassa on sanottu! Nyt olemmekin menossa neurologille tutkimuksiin. Luulen että pojalla on ainakin kipuaistimuksessa ja "itsesuojeluvaistossa" jotain vialla. Saattaisi olla ADHD:kin. Tätä on tosiaan ollut aina, jo vauvana oli tosi kärttyisä ja itkuinen vauva. Ja tuntuu että tilanne vaan pahenee, kun lapsi kasvaa!
Voimia sinulla vaativan lapsen kanssa, toivotaan että teillä on vaan menossa joku vaikeampi vaihe. Mutta jos tilanne on teilläkin ihan mahdoton, eikä helpota ajan myötä, ehkä kannattaisi harkita vähän vanhempana neurologisia tutkimuksia?
No kiva kun on muitakin...Meillä myös poika on aika kiukkuinen suurimman osan ajasta!Ei tietysti silloin jos jaksais itse kokoajan touhuta/ riehua hänen kanssa!Tuntuu aika tyhmältä että pitäisi enemmän vaan riehua lapsen kanssa mutta se vaatii sitä!!ei kelpaa mitkään rauhalliset leikit!!Poika on niin iloinen kun äiti juoksee perässä ja ottaa kiinni tai säikyttää oikein kunnolla nurkantakaa!!Nyt olen yrittänyt jättää noita leikkejä väliin mutta ei auta!sitten kiukutaan kun on tylsää...Välillä myös mietin että on varmaan joku adhd mutta siis uskon kuitenkin että on ihan normaali lapsi mutta vain vaativampi..Äh...palaan myöhemmin :)
Ei sun pojallasi mitään adhd:ta ole, ihan vaan vilkas ja huomionkipeä lapsi!
Mulla on vuoden ikäinen samanlainen vilperi. Koska olen itse äkkipikainen, vilkas yms., poika vaistoaa sen ja on seurassani samanlainen.
Isänsä seurassa paljon rauhallisempi eikä odota kokoaikaista leikittäjää, kuten kanssani.
Samoin mummunsa kanssa poika rauhoittuu syliin ja kuuntelee satuja, tutkii kirjan kuvia yms. On tosi kiva, kun mummu ehtii viettää esim. pari päivää aikaa pojan kanssa (3-4 tuntia päivässä riittää) niin poika jaksaa näiden päivien jälkeen rauhoittua vähän minunkin kanssa.
Voisiko teillä auttaa joku samanlainen jippo?
Sorrun itsekin toistuvasti tuollaisiin "villimpiin leikkeihin" ja siitäkös poika tykkää, mutta niillä leikeillä on myös haittapuolensa... ei musta tullutkaan niin johdonmukaista äitiä, kuin piti, harmi:/
Meillä kyllä kielletään johdonmukaisesti tiettyihin paikkoihin koskeminen, kiipeily ym. Joa poika ei tottele "ei"-sanaa, haen hänet pois. Pureminen on kova ongelma, puree minua eikä siihen auta kiellot (nauraa), itku (alkaa itsekin itkeä, mutta puree silti), takaisin pureminen (nauraa - oli typerä yritys) eikä mikään!
Pelkään, että alkaa purra muita lapsia. Puree minua varmaan, koska imetän vielä (pureminen liittyy aina väsymykseen). No joo..
Mutta ei ne kaikki lapset mitään neurologeja ja adhd/ mbd-diagnooseja kaipaa. Kukaan ei enää taida ymmärtää, että toiset vaan on rauhallisempia ja toiset villimpiä. Itse ihmettelin usein vauvoja, jotka katselivat vain kattoa tunnista toiseen - aneemista...
Sinun lapsesi vain kaipaa paljon virikkeitä ja olet niitä hyvin tarjonnut (niinpä hän kaipaa lisää, koska se on kivaa). Mutta olishan se kiva joskus levätäkin..
Siis ajattelinkin ettei ole mitää vakavaa...vaan muuten vilkkaampi!!Tietysti kun ensimmäinen lapsi oli ihan ylirauhallinen ja kiltti niin tottakai tällainen vilkkaampi tuntuu sitten niin ylivilkkaalta :) Olen kyllä huomannut että kun isosisko on poissa niin poika on silloin paljon rauhallisempi!!eli suurin syy taitaa olla se huomion hakeminen :) noissa tilanteissa sitä ei vain aina tajua varsinkaan silloin kun on ihan puhki ja hermo jo mennyt..... heh!!Illal kun käy läpi päivää niin silloin aina hoksaa mistä kaikki johtuu!!!
voisit koittaa alkaa antamaan kalaöljyä pojalle. meillä ainakin rauhoitti. Vaikka paras mahdollinen tulos saavutetaan vasta kun kalaöljyä puoli vuotta syöty. Nyt jos unohdan parikin päivää antaa, niin alkaa näkyä sellainen outo rauhattomuus.
Mitä jos se on todella turhautunut ja tarvitsee kavereita? Mitä jos päivähoito on ainoa vaihtoehto? Tiedän monen tapauksen, jossa juuri tällainen villi poika on rauhoittunut tarhassa ja siis itse tykkää siellä olla, ja sitä tarhaa on siis suositeltu heillä neuvolassa.
Jotenkin käy myös sääliksi tuota pikkusiskoa, joka ei saa rauhaa kiusaamiselta. Varmaan pikkusisko oppii veljeltänsä nuo puremiset ja lyömiset, saisi hänkin olla rauhassa hetken päivästä.
ööö...pikkusiskoa sääliksi??Juttuhan meni niin että minulla on 2 vuotias tyttö ja 1 vuotias poika!!!!!
jep!!meillä poika 1v3kk ja sama meno,ei sekunttiakaan paikalla,ja mielestäni ikäisekseen välillä turhankin taidokas,yrittää jopa karata ulkoovesta kun silmä välttää. Itse kpeää pinnasänkyyn ja syöttötuoliin ja jos yritän tehdä vähänkään omia hommia niin mieletön raivoaminen alkaa.Poika on tarhassa ja sielläkinovat helisemässä,meillä ei ainakaan meno hidastunut sen myötä. Hyvin nukkuu yöt joten päivällä jaksaa painattaa,ei sisaruksia ole ainakaan tällä menolla odotettavissa.
Pikkuveli kaatoi kaiuttimen jossa oli valokuvakehys päällä niin suoraan siskon päälle!!ja sairaala reissu tuli tehtyä...lasi viilsi pahasti pottuvarpaan auki!!Ei kyllä ole päivääkään että ei jotain sattuisi!!Pitäisi olla silmät selässä :)
Nyt siis on vielä enemmän hommaa kun saa vahtia että siskon varvasta ei lyödä tai muuten satuteta!!ja molempia saa kannella...Onneksi sisko on niin reipas!!Vaikka varvas on varmasti tosi kipeä niin ei jaksa valittaa ja osaa jo onneksi itse varoa ettei ainakaan hirveästi kolahtaisi!!
Mulla tosin on vasta yksi rämäpää kotona, ja hänkään ei ole kerennyt täyttää yhtä vuotta, mutta meno on ihan mahdotonta! Ei osaa vielä kävellä kunnolla, mutta aina kun ehtii muutaman askeleen ottaa, niin aina ollaan menossa tekemään jotain "väärin", konttaamalla mennään lähes yhtä lujaa. Avaa kaikki kaappien ovet ja vetää tavarat ulos, huutaa ja itkee. Tippuu portaissa koko ajan kun ei usko että sinne ei saa mennä.(Meillä on sellaiset typerät pikkurappuset parvekkeelle nousemista varten), siihen ei oikein saa mitään esteeksikään.
Meillä on tuoleja ja pöytiä ja mitä milloinkin pitkin ja poikin ympäri kämppää estämässä lasta menemästä kaikkein vaarallisimpiin paikkoihin. Jatkuvasti saa olla vahtaamassa ettei satu, mutta silti on tosi usein milloin huuli auki tai silmäkulma mustana =/ Ettö kyllä meitä täällä on!
Auttaisiko aloittajan tilanteessa reilu ulkoilu?
Laittaa lapset ulos riehumaan niin paljon kun sielu sietää? Menkää puistoon ja antaa siellä lasten remuta ja juosta niitä pahimpia höyryjä pois, voihan olla että tällä pikkupojalla on niin paljon energiaa ja hänen pitää vain saada purkaa se johonkin...Kokeilkaa edes.