Lueskelin noita kirjoituksia tosta.
Näyttää olevan kova huoli, miten selviää krapulasta, tuleeko holistiksi, meneekö rahat, terveys tai elämä sekaisin.
Eipä ole tarvinnut noilla päätään vaivata enää sen jälkeen, kun päätin lopettaa ottamisen. Ja lopetin kanssa.
Suosittelen muillekin.
Näyttää olevan kova huoli, miten selviää krapulasta, tuleeko holistiksi, meneekö rahat, terveys tai elämä sekaisin.
Eipä ole tarvinnut noilla päätään vaivata enää sen jälkeen, kun päätin lopettaa ottamisen. Ja lopetin kanssa.
Suosittelen muillekin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hieno homma että porukat alkaa tajuumaan. Itse en ole ikinä edes aloittanut ottamista :-P Ja kohta jo 30v
Minä en käytä paljon alkoholia.Olen hyvin masentunut,toisinaan kaikki tuntuu yhdentekevältä;elääkkö ahdistuneena,vai vapauttaa itsensä ja muut synkkyyteni jatkuvuudesta.Minulla on kaikki hyvin,ja häpeän omaa ahdistustani.Tunnen,että itsemurha olisi todella empaattinen teko koko ihanalle perheelleni.Minä en todella tiedä mitä tehdä.Olen niin raivostuttava,ja rasittava tyyppi.Kuitenkin rakastan niin mielettömästi perhettäni.Mikä on oikein ,mikä väärin?Olen hukassa
Minäkin otin aina ensimmäisen tuopin, kun elämä tuntui silloin olevan helpompaa. Paluu arkeen ei tuntunut mukavalta, niin tuli otettua toisetkin paukut. Selvinpäin taas kaikki tuntui masentavalta. Unelmoin, että olisin jo kylliksi vanha, jotta voisin jo rauhassa kuolla. Itsemurhaajatukset olivat vahvimmillaan juopottelun jälkeisina aamuina. Kuljin ympyrää, enkä päässyt mitenkään pois. Kolmannen ulottuvuuden sain elämälleni takaisin vasta kokonaan alkoholista luopumisen jälkeen.
Sä taidat olla vähän typerä? Mitä jos yrittäisit ajatella asioita joskus muidenki ku vaan ittes kannalta..
ilmiselvästi tulevan terapeutin ainesta. Jatka. vaan.