Matkustin joku aika sitten Kampista Itäkeskukseen
metrolla ja seurasin vanhempaa pariskuntaa,joka
suukotteli ja tunnelma ylipäätään oli hyvin
rakatunut.Laitoin merkille monet paheksuvat katseet ja erä nuori nainen lausui heidän ohi mennessää paljon puhuvan "yäk"lausahduksen.
Onko ikäihmisillä oikeus olla rakastunut ja näyttää se myös.?Vai toimiiko siinäkin asiassa ikärasismi?
Onko iän myötä määriteltävä uudelleen itsensä ja tekemisensä, myös tunteiden ilmaisun suhteen?
Minusta mikään ikä ei saa rajoittaa hellyyden tarvetta ja tunteiden ilmaisu siten,kun
tuntee itse tarvetta.Ja jos sellainen asenne on,
että ikäihmisten on suukoteltava piilossa ja
ositettava hellyys jossain salassa,minusta se on epäinhimillinen asenne.
Enemmän minusta pitää kannustaa ihmisiä
ikääntymisestä huolimatta säilyttämään mielessä ja kehossa hellimisen halut ja tarpeet.Moni
masennuslaake jää nauttimatta,kun on joku joka koskettaa ja tuntee.Moni itku itkemättä ja suru surematta, kun joku antaa ennalta ehkäiseviä
suukkoja.
Palstalaiset,nyt on lauantai,jospa halitaan
toisiamme ihan vaan ystävinä.Ja jos hyvältä
tuntuu,useammankin kerran.Eihän sitä koskaan tiedä.
metrolla ja seurasin vanhempaa pariskuntaa,joka
suukotteli ja tunnelma ylipäätään oli hyvin
rakatunut.Laitoin merkille monet paheksuvat katseet ja erä nuori nainen lausui heidän ohi mennessää paljon puhuvan "yäk"lausahduksen.
Onko ikäihmisillä oikeus olla rakastunut ja näyttää se myös.?Vai toimiiko siinäkin asiassa ikärasismi?
Onko iän myötä määriteltävä uudelleen itsensä ja tekemisensä, myös tunteiden ilmaisun suhteen?
Minusta mikään ikä ei saa rajoittaa hellyyden tarvetta ja tunteiden ilmaisu siten,kun
tuntee itse tarvetta.Ja jos sellainen asenne on,
että ikäihmisten on suukoteltava piilossa ja
ositettava hellyys jossain salassa,minusta se on epäinhimillinen asenne.
Enemmän minusta pitää kannustaa ihmisiä
ikääntymisestä huolimatta säilyttämään mielessä ja kehossa hellimisen halut ja tarpeet.Moni
masennuslaake jää nauttimatta,kun on joku joka koskettaa ja tuntee.Moni itku itkemättä ja suru surematta, kun joku antaa ennalta ehkäiseviä
suukkoja.
Palstalaiset,nyt on lauantai,jospa halitaan
toisiamme ihan vaan ystävinä.Ja jos hyvältä
tuntuu,useammankin kerran.Eihän sitä koskaan tiedä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
minun tai sinun ole pakko tehdä aloitusta jokaikinenpäivä ?!
Täällä on henkilöitä,jotka haluaa kovasti määritellä mitä ja miten kukin saa kirjoittaa.
Nyt sinä haluat määritellä miten usein ihmiset
saavat laittaa aloituksia?
Jos joku nyt laittaa vaikka viisi aloitusta päivässä,onko se sinun rahapussista pois?
Voi vallan hyvin itse määritellä,mitä luet ja mitä et.
Mikäs sen mukavampaa kuin nähdä onnellisia ihmisiä vauvasta vaariin. Kunhan ei ihan lääppimään ruveta julkisilla paikoilla, mutta juuri nuo pienet pusut ja muut ok.
Iloista ilmettä ihmiset ja muutenkin nautitaan tästä elämästä, koska vain käymässä täällä ollaan. Otetaan ilo irti joka päivästä ja tehdaan siitä muistojen historiaan taas yksi mukava päivä lisää. :)
...PUSU;)
aina kun vanhuksella on välipäätä hourion lomassa,pitää lujasti hellustella ja pusutella.
ja aika. Ei kait kyky tuntea "huumaavaa" rakkautta katoa jossain nuoruuden ja keski-iän välissä. Siitä vaan täyttä hönkää....
muistakaa mitä siellä toisessa päässä on,mämmiä.
pusumuiskista: smack, smack, pusi pusi :D
..kun itse olin nuori, se tuntui hassulta..ei ollut elämänkokemusta, sitä ajatteli ettei se halipusuttelu kuulu enää ikäihmisille. Mutta: nyt kun on itse ikääntynyt, ymmärtää että hellyys ja sen näyttäminen ei katoa, muuttaa muotoaan, on jotenkin aidompaa ja ymmärtää mitä se merkitsee. Nuorena usein ajattelee että "kuuluu tehdä niin tai näin" vaikka ei aina haluttaiskaan. =)
Itse halin paljon, vieraani kaappaan syliin ja halitan, se on osoitus että vieras on tevetullut ja toivottu, pidetty.
Ei kun *halitellaan ja pusutellaan* kellä siihen mahdollisuus!
Ehkä sitä nuorena paljon teki asioita toisen
mieliksi.Ikää kun tulee ,niin tulee
positiivista itsekkyyttä ja uskaltaa tehdä
asioita mikä itseltä hyvältä tuntuu.Ja se
tekeminenkin on sitten aitoa ja sponttaania.
Asuin neljä vuotta nuoruudessa Saksassa ja kyllä se keski ja eteläeurooppalainen kulttuuri on paljon enemmän halailevampaa perheen,suvun,ystävien
ja tuttujen kesken. Mutta mikä meitä Suomalaisia
estää oppimasta.?
Kivaa iltaa sinulle ja halit.
..se haliminen on sisäsyntyistä kuitenkin...osataan me halia, mutta jokin "kasvojen menettämisen" pelko usein estää. Emme ole ehkä kotonamme nähneet halittelua, kenties vanhempamme on paheksuneet ääneen nähdessään sellaista, ne vaan jättää jonkun mielikuvan mieleen.
Meillä kotona ei halittu ja hellitty....vasta kun olin yli 40 vuotias, rohkenin halata ensin isääni, myöhemmin vasta äitiäni, kun menin luonaan käymään. Siitä se halimisen opettelu alkoi..........ja jatkuu. =)
Minä pussailen julkisesti silloin kun haluan. Ja en välitä tippaakaan siitä mitä muut ovat siitä mieltä.
imutteleva pariskunta on naimisissa, harvemmin vain toistensa kanssa - sanoo havainnoija.
siinä oli taas hyvä esimerkki siitä, kuinka yhteiskuntaan kelpuutetaan vain nuorekkaat ja terveet yksilöt. Vanhat ja vammaiset tulee piilottaa pois näkyviltä eikä heillä saa olla oikeutta onneen. Ikävää, mutta totta.
Muistan itse nähneeni erään iäkkään pariskunnan juhlistaneen kihlaustaan ravintolassa. Se oli kaunista katsottavaa, kun käsi kosketti toista, ja saattoipa siinä joku suukkokin vaihtua.
Taisi olla sama reissu, kun eräs nuorempi nainen (en minä) iski miehen, ja vähältä piti etteivät he tehneet "sitä itseään" tanssiparketilla. En pitänyt näkemästäni lainkaan.
Siis on ero käyttäytymisellä ja käyttäytymisellä.
sekavaan kirjoitukseesi pyytäisin sinua "suomentamaan" seuraavan lauseesi:
"Minusta mikään ikä ei saa rajoittaa hellyyden tarvetta ja tunteiden ilmaisu siten,kun tuntee itse tarvetta."
Valitettavasti sanomasi ei minulle auennut useammankaan lukemisen jälkeen.
siten, että kaikenikäisillä ihmisillä on olemassa tarve hellyyteen, eikä ikä saa olla este omien tunteiden ilmaisuun. Siis halata ja pussata saa, kun itsestä siltä tuntuu.
että ikä rajoittaisi minkään tunteen tarvetta.