Tuli sangen koskettava ja silmät avaava ohjelma saattohoidossa olevista ihmisistä.
Siinä jonkin sairauden takia kuolemaan valmistautuvat ihmiset kertoilivat elämästään ja siitä miltä kuolema heistä tuntuu ja mikä odottaa sen jälkeen.
Heräsi sellainen ajatus että, täällä hivenen yli nelikymppiset ovat kuin jo elämänsä eläneet, elämä on tyhjää ja mitään ei ole enää tarjolla???..mitä muuta pitäisi olla, eikö riitä että, saa elää terveesti ja seurata lasten kasvua ja nauttia pienistä hetkistä elämässä, ympärillä ystäviä ja rakkaita ihmisiä, pitääkö elämän olla täynnä jotain koko ajan, niin ettei jää tilaa rauhalliseen elämän nautiskeluun.
Ohjelmassa ihmiset olivat oikeastaan onnellisia, ja pienet asiat nousivat arvoonsa viimeisillä hetkillä, juuri ne asiat mitkä monesti arjen "kiireessä" unohtuu.
Se että, sai pidellä vielä lumipalloa käsissään ja maistaakin sitä, oli yksi näistä pienistä asioista jotka merkitsivät nyt paljon enemmän, siis jotain kaipuuta takaisin lapsuuteen.
Nelikymppisenä monilla on jo perhe, työt, talot, harrastukset yms, mutta onko oikeasti elämää, sellaista elämää että, lopun hetkellä voisi sanoa että, on elänyt onnellisesti ja antanut ja saanut rakkautta.
Tässä iässä on hyvä aloittaa uudenlainen kiireetön elämä, kun ei ole mitään tarvetta suorittaa mitään, olla vaan ja nauttia.
Siinä jonkin sairauden takia kuolemaan valmistautuvat ihmiset kertoilivat elämästään ja siitä miltä kuolema heistä tuntuu ja mikä odottaa sen jälkeen.
Heräsi sellainen ajatus että, täällä hivenen yli nelikymppiset ovat kuin jo elämänsä eläneet, elämä on tyhjää ja mitään ei ole enää tarjolla???..mitä muuta pitäisi olla, eikö riitä että, saa elää terveesti ja seurata lasten kasvua ja nauttia pienistä hetkistä elämässä, ympärillä ystäviä ja rakkaita ihmisiä, pitääkö elämän olla täynnä jotain koko ajan, niin ettei jää tilaa rauhalliseen elämän nautiskeluun.
Ohjelmassa ihmiset olivat oikeastaan onnellisia, ja pienet asiat nousivat arvoonsa viimeisillä hetkillä, juuri ne asiat mitkä monesti arjen "kiireessä" unohtuu.
Se että, sai pidellä vielä lumipalloa käsissään ja maistaakin sitä, oli yksi näistä pienistä asioista jotka merkitsivät nyt paljon enemmän, siis jotain kaipuuta takaisin lapsuuteen.
Nelikymppisenä monilla on jo perhe, työt, talot, harrastukset yms, mutta onko oikeasti elämää, sellaista elämää että, lopun hetkellä voisi sanoa että, on elänyt onnellisesti ja antanut ja saanut rakkautta.
Tässä iässä on hyvä aloittaa uudenlainen kiireetön elämä, kun ei ole mitään tarvetta suorittaa mitään, olla vaan ja nauttia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihmeellistä tässä on, että kaikki kirjoittamasi on totta ja vielä ihmeellismpää on se, kun sanojana on MIES !
olisi vasta sitten kun kaikki tavarat ja mammonat on hankittu?
Minulla on eturauhasen syöpä.
Kummasti on tullut elämään aikaa nauttia
pienistä asioista.
Ei ole onnellista elämää,
on vaan onnellisia hetkiä.
Koitetaan huomata ne.
kummajainen. En asu omakotitalossa, vaan maailman kauneimassa paikassa vuokralla, en koskaan voisi kyllästyä tähän maisemaan.
Työni on raskasta hoitotyötä, missä kuolema on läsnä. Kirjoitit kauniisti. Ja mikään ei ole niin totta, kuin olet rikas, kun sinulla on rakkaita ihmisiä. Jos olet rikas ja sinulla ei ole rakkaita, sinulla ei ole mitään.
Olen sitä mieltä, että ei sillä tosiaankaan ole mitään merkitystä, mitä omistaa. Ainoastaan rakkaus, läheiset ihmiset, mielekäs työ ja terveys.
Ja huvitella pitää !!! Ryppyotsaisuus pannaan!!!
Huumoria joka tilanteeseen!!!!! :))