että tää ikävä ois helpottanu tässä vaiheessa- reilut kaksi vuotta mennyt tässä- ja mitä epätoivoisemmaksi homma käy, sitä enemmän vaan ikävöin. Faktoja on paljon siihen suuntaan, ettei miestä kiinnosta, miksei ne vaan tartu mun päähän? Tiedän, etten tule koskaan saamaan häntä, mutta en vain pysty hyväksymään sitä. Haluaisin jatkaa elämää niin kuin ei mitään. En mä edes kauaa tuntenut koko ihmistä. Ihan lyhyen aikaa, mutta se kai vei mun tasapainon ja järjen kokonaan.
Luulis
nyt hemmetti
71026
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
meitä on monta täällä :)
jaksamista sulle.
sitä vaan yrittää jatkaa, mutta ei pysty jostain syystä vaikka siitä on jo pari vuotta.
harmi, että kukaan muu ei voi olla mulle hän.
...mä tunsin pari vuotta sitten lyhyen aikaa naisen, johon ihastuin! En vaan uskonut, että hän voisi ihastua niin nopeasti, joten olen pitänyt tapauksen sisälläni ja vain kaivannut syvällä sielussani.
Olisitko se sinä? Anna joitakin tunnistetietoja, niin selvitetään tätä asiaa!
mies varmaan tietää ikäväni. Ja hän asuu Etelä-Suomessa.
sun viesti oikeeseen, jatkoja!
mutta niin samanlaisia tilanteita kaikilla. Nainen kaipaa, miestä ei näy mailla eikä halmeilla. Mikä meitä naisia vaivaa. Itsekin kaipaamalla pilaan muuten mukavan pääsiäisen. Voi meitä naisia, olisiko meidä aika alkaa elää. :)) Kaipailemalla olematonta ei saa kuin surua. Mukavaa pääsiäistä aloittajalle.
mieltä naiset jätetään mies rukat tänne suremaan ja lähdettään tuulettumaan ja oikestaan minä olen jo muutaman kerran lähtenytkin ja tuntuu tosi mukavalta vaikka ei nyt mitään suurempaa ihastusta ei viellä ole vastaan kävellyt ,,mut ei tiedä koskaan ..on vaan muutaman vuoden surullisen vuoden jälkeen ´..aika alkaa elämään taas;)
jollein tipureissulle? Iloa on aina tarjolla, mutta kukaan ei kotoa tule sinnuu hakemaan.