Ei hankikantoa lainkaan.
Minne matkanneet.
On vain sänkipellon taikaa.
Kuljen.
Askeleeni suuntaa.
Oikeaan.
Puron varrelle katsomaan.
Vanha paikka uudet kissat.
Tuuheaturkkiset taitan.
Mukaani.
Koristamaan pirtinpöytää.
Vielä kulkeissain.
Auringon säde seuranain.
Nuoren koivun kohtaan.
Raaskisinko sittenkään ottaa.
Hennon kauniita oksia.
Muutaman taitan.
Anteeksi antaa.
Luonto.
Rakastan tätä maisemaa.
Tätä Jumalan luomaa maailmaa.
Niin kirjoitetaan.
Pääsiäisen aikaan.
Kun muistellaan.
Hyvää Pääsiäistä.
Pajunkissojen ja Koivukaunoisen.
Muassa.
Minne matkanneet.
On vain sänkipellon taikaa.
Kuljen.
Askeleeni suuntaa.
Oikeaan.
Puron varrelle katsomaan.
Vanha paikka uudet kissat.
Tuuheaturkkiset taitan.
Mukaani.
Koristamaan pirtinpöytää.
Vielä kulkeissain.
Auringon säde seuranain.
Nuoren koivun kohtaan.
Raaskisinko sittenkään ottaa.
Hennon kauniita oksia.
Muutaman taitan.
Anteeksi antaa.
Luonto.
Rakastan tätä maisemaa.
Tätä Jumalan luomaa maailmaa.
Niin kirjoitetaan.
Pääsiäisen aikaan.
Kun muistellaan.
Hyvää Pääsiäistä.
Pajunkissojen ja Koivukaunoisen.
Muassa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
myöskin Sinulle.
Ja kiitos kauniista runostasi, johon olet sovit-
tanut taas ne luontoelementit. Myöskin Korkeimman
käden jäljen.
Kaunis runo
luonto tunnelmista
pajunkissoja noutamassa
Vapahtajaa kunnioittavassa luonnossa!
Voi kiitos Margitta, tästä kauniista runosta!