täällä myöntää oikeasti olevansa sairas ja avun tarpeessa?
minä nostan käden.
minä nostan käden.
kuinka
moni
8522
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
myönnän, mutta apua en aio hakea. kerran jo masennuksen + syömishäiriöiden takia haettu apua, mutta se vain vaikeutti tilannetta ja olen 99% varma etten voi päästä tästä irti ja en oikeastaan edes haluaisi nykyään. olen vain tavallaan hyväksynyt tilanteeni.
hassua joku 9 käynyt lukemassa ja kukaan ei vastannut..
oho sori caps.
Mulla ainakin on.
miten ihmeessä olette eksyneet anoreksia palstalle hengailemaan, jos kerta kaikki on kontrollissa ja teillä ei ole anoreksiaa? laihdutusvinkkienkö perässä? minusta täällä jaettavat vinkit ovat täysin naurettavia, joten en oikein ymmärrä sitäkään syynä?
itse pystyn myöntämään ettei kaikki tosiaankaan ole kontrollissa, mutten silti tee elettäkään parantumisen suuntaan tätä nykyä, kerran tein ja se oli varmasti yksi suurimpia virheitä mitä olen koskaan tehnyt.
Olen sairastunut anoreksiaan n. 11kk sitten. Mutta jollain kiehtovalla tavalla nautin tasta tunteesta kun voin elaa 2 omenalla paivassa tai olla kokonaan syomatta. Tama on kamala sairaus, mutta en enaa osaa elaa ilman sita. Enka todellakaan tarvitse apua. (Vaikka joskus on sita pakko saada kun pyorryn)
minä tiedän että olen sairas. olen sairastanut kahdeksan vuotta. silti ollaan taas menossa suohon ja syvälle. minä tarvitsen apua, mutta todellisuudessa en ota sitä enää vastaan. käyn terapiassa niin kuin muodon vuoksi.
kysyin tätä siksi, että halusin tietää, kuinka moni täällä on vain niitä "pro-anoja" tai huomionkipeitä laihduttajia. olen ymmärtänyt kuitenkin että tämä palsta on tarkoitettu anoreksiaa sairastaville, tai niiden lähiomaisille...
apua.. parisuhde loppuu hyvin pian ellen tee asialle jotain...:/
165 luettu ja 6 vastannutta..
Lähinnä naurattaa tän palstan vietit jotka täyttyvät näistä wannabe-anorektikoista, jotka eivät tiedä millainen helvetti tämä on. Itse antaisin mitä vain jotten olisi ollut niin idiootti, että reagoin vastoinkäymiseen syömättömyydellä ja päädyin tähän sairaaseen pieneen maailmaan.
Olen sairas kuudetta vuotta. Nyt 18-vee osteoporootikko ja näytän keholtani samalta kuin silloin ensimmäisen kerran sairaalaan 12-vuotiaana joutuessani. Hampaat on kärsineet, hiukset ohentuneet puoleen. Urheiluharrastuksen lihaksia ei ole jäljellä enää nimeksikään. Painan 32kiloa.
Kyllä, tarvitsen apua ja olen sitä myös lähes koko sairauteni ajan saanut. Osastohoidoissa on vietetty yhteensä yli vuosi (pakkohoidossa kolmeen kertaan). Nenämahaletku on koettu. Terapiassa käyn edelleen. Mikään ei vaan auta. En osaa enää päästää irti sillä pelkään millaista on olla terve. En muista enää aikaa ennen syömishäiriötä.