Sinisten vuorten tontut
- Tylsää! Olisipa jo joulu!
Mimmi sanoi Eevalle.
- Niin. Täällä on todella,
todella tylsää. Eeva sanoi.
- Mennäänkö alakertaan?
Mimmi kysyi. - Mennään vaan.
Ehkä siellä on jotain
kiinnostavampaa. Mutta, kun
tytöt yrittivät saada ovea
auki he eivät saaneet sitä
enää auki.
- Voi rähmä! Eeva sanoi
ja jatkoi: - Miten me
pääsemme täältä pois? Äitimme
eivät palaa vasta kuin huomenna.
- Se on sinun vikasi, että
jäätiin tänne. Mimmi sanoi.
Mitenkä niin? Eeva sanoi
vihaisesti. - Sinä sanoit,
että ylhäällä voisi olla
kiinnostavampaa. Mimmi sanoi ja
hyökkäsi Eevan kimppuun.
Mimmi kompastui vanhaan
pöydän kulmaan ja he molemmat
kaatuivat puisen pöydän päälle
ja se pöytä meni rikki.
- Anteeksi Eeva. Mehän
olemme jo molemmat
kymmenen. Mimmi
sanoi surullisena.
- Ei se mitään,
mutta varoita seuraavan kerran
kun aiot hyökätä
päälleni. Sopiiko? Eeva kysyi.
- Ok. Mutta mikä tämä on?
Mimmi sanoi nostaen
esiin pienen ja
punaisen pussin. - En minä tiedä.
Onkohan sen sisällä
kultaa? Eeva kysyi innoissaan.
Mimmi avasi pussin ja
sanoi: - PUSSISSA ON VAIN
PUNAINEN TONTTULAKKI.
- Annatko sen tänne? Eeva kysyi.
Mimmi antoi Eevalle punaisen
tonttulakin. Yhtäkkiä
lakki alkoi liikkua ja
se sanoi:
- Miksi minä olen täällä
ja ketäs te olette?
Lakki kysyi ja puristi
Eevaa kurkusta ja tappoi tämän.
- Apuaaa… Mimmi huusi
ja yhtäkkiä hän heräsi
sängystä ja nousi ylös ja
huudahti:
- Onneksi se oli vain unta!
Missä muuten Eeva on?
Ja näihin sanoihin päättyy
kauhea tradegia. Mimmi
huomaa kaiken olevan
totta ja itsemurhaa itsensä
kunnes huomaakin viime kuoleman
hetkillään Eevan olevan elossa,
mutta mielisairaalassa.
Mitäs piditte???????
- Tylsää! Olisipa jo joulu!
Mimmi sanoi Eevalle.
- Niin. Täällä on todella,
todella tylsää. Eeva sanoi.
- Mennäänkö alakertaan?
Mimmi kysyi. - Mennään vaan.
Ehkä siellä on jotain
kiinnostavampaa. Mutta, kun
tytöt yrittivät saada ovea
auki he eivät saaneet sitä
enää auki.
- Voi rähmä! Eeva sanoi
ja jatkoi: - Miten me
pääsemme täältä pois? Äitimme
eivät palaa vasta kuin huomenna.
- Se on sinun vikasi, että
jäätiin tänne. Mimmi sanoi.
Mitenkä niin? Eeva sanoi
vihaisesti. - Sinä sanoit,
että ylhäällä voisi olla
kiinnostavampaa. Mimmi sanoi ja
hyökkäsi Eevan kimppuun.
Mimmi kompastui vanhaan
pöydän kulmaan ja he molemmat
kaatuivat puisen pöydän päälle
ja se pöytä meni rikki.
- Anteeksi Eeva. Mehän
olemme jo molemmat
kymmenen. Mimmi
sanoi surullisena.
- Ei se mitään,
mutta varoita seuraavan kerran
kun aiot hyökätä
päälleni. Sopiiko? Eeva kysyi.
- Ok. Mutta mikä tämä on?
Mimmi sanoi nostaen
esiin pienen ja
punaisen pussin. - En minä tiedä.
Onkohan sen sisällä
kultaa? Eeva kysyi innoissaan.
Mimmi avasi pussin ja
sanoi: - PUSSISSA ON VAIN
PUNAINEN TONTTULAKKI.
- Annatko sen tänne? Eeva kysyi.
Mimmi antoi Eevalle punaisen
tonttulakin. Yhtäkkiä
lakki alkoi liikkua ja
se sanoi:
- Miksi minä olen täällä
ja ketäs te olette?
Lakki kysyi ja puristi
Eevaa kurkusta ja tappoi tämän.
- Apuaaa… Mimmi huusi
ja yhtäkkiä hän heräsi
sängystä ja nousi ylös ja
huudahti:
- Onneksi se oli vain unta!
Missä muuten Eeva on?
Ja näihin sanoihin päättyy
kauhea tradegia. Mimmi
huomaa kaiken olevan
totta ja itsemurhaa itsensä
kunnes huomaakin viime kuoleman
hetkillään Eevan olevan elossa,
mutta mielisairaalassa.
Mitäs piditte???????
Vastaukset 5
Vanhimmat
vastakkaaaaa
käytit aikaa tämän hahmotteluun? Kauanko kirjoitit? Veikkaan 5 min. Ei millään pahalla, mutta siis tuota...
Väärin! tän tekemiseen kesti vähän alle 3 minsaa!
kun kerran mielipidettä tahdot. Paska kertomus paska aiheesta. Ei pahalla, mutta veikkaan että olet n. 10-14 vuotias. Ehkä ei kannattaisi keskittyä tällaisiin aiheisiin. Kirjoitus tavastasi huomasi jo, että olet aika nuori. Miksi kaikki aina sanoivat asiansa. Hehän olisivat voineet kysyä ihmetellen, tai huutaa tai jotain muuta...
kiitos kritiikistä!