Gallup:Villakoiran iästä

on n. 15- ja 16 v. :D

Keski-ikä villiksillä on 10-14 vuotta.
Oma koirani on 1v 4kk.

Heips!
Nyt elellään vuotta 2011 ja meidän pikku Bella täytti maaliskuussa 16-v vuotta. Näkökyky on erittäin huono samoin kuulo. Bella liikkuu paljolti hajuaistin varassa. Kaikki liikkeet ovat hidastuneet sitten nuoruusvuosien,mutta virtaa ja temperamenttia vielä löytyy.Hampaat ovat vielä ehjät valkoiset, lukuunottamatta 2-3 vuotiaana kahta raateluhammasta jotka nahkaluita syödessä halkesiva niin pahasti että ne jouduttiin poistamaan. Bellan fyysinen olemus vaikuttaa huomattavasti nuoremmalta kuin vuodet edellyttäisivät.
Bellan kanssa elellään kuitenkin päivä kerrallaan ja jokaisesta päivästä joka vielä saadaan Bella pitää ollaan kiitollisia.

Kääpiövillikseni Nelli on nyt 14 v 8 kk ja pikkasen hidastumista on havaittavissa.
Nukkuu paljon, mutta kun näkee pupun, niin pinkaisee perään kuin pentuna.
Kaihikin etenee, näkee kuitenkin aika hyvin isommat esineet.
Näön heikkeneminen tuskin haittaa paljoa, koska osaa suunnistaa nappulakupilleen yösyöppönä pilkkopimeässä.
Nyt on saanut lääkityksen sydämeen, röntgenissä näkyi laajentunut sydän ja siitä se suhina kuunnellessa johtui.
Luulin ensin, että käkiminen on kennelyskää, mutta olikin läppävika ja keuhkoihin kerääntynyttä nestettä.
Lääkityksen jälkeenkin käkii jonkun verran.
Toivon, että meillä olisi vielä yhteisiä vuosia muutama :)
Nellin sisko samasta pentueesta nukutettiin kuukausi sitten saatuaan ärhäkän kasvaimen, joka vei voimat parissa viikossa. Kaikki kävi niin nopeasti, ettei sitä oikein tajuttu.
Kova ikävä jäi pikkuista ilopilleriä.

Hei Jonna olen jo aikaisemmin kirjoittanut Bobi vaarista, joka on nyt 19 ja puolivuotta. Päivät kuluvat verkkaisesti, liikkeet ovat hitaita ja pyllylleen menoja tapahtuu tavan takaa. Muuten syö ja nukkuu, mitä nyt yöllä välillä valvottaa.
Mielestäni villakoirat elävät n. 15 vuotiaiksi keskimäärin. Edellinen villakoirani Julia eli n. 16 v. mutta kultainen noutajani Saara vain n. 10 vuotta.
Ihania ovat nämä ystävämme.

Meikän jo edesmennyt Pepita-villis (narttu) eli 16-vuotiaaksi. Kuulo alkoi reistaamaan ja hampaat olivat huonot jo muutamaa vuotta aikaisemmin, ja vanhana löytyi ihokasvaimia paljon, mutta pirteänä meni mummo loppuun saakka. Lämmöllä muistellen.

Vein tänään pikku-kultani tuhkattavaksi.
Narttu musta kääpiövillis.
Aamulla käki 1½ tuntia ja sydän sammui, eli saappaat jaloissa lähti.
3.11. olisi tullut 16 vuotta täyteen.
Ikävä on kova :(

Meidän keskikokoiset villikset Daisy ja Doris elivät melkein 15 vuotiaiksi (1994-2009). Maalla asustivat, ravinnoksi nappulaa päivittäin ja ruuantähteitä. Toisella olisi vielä terveys kestänyt kuuloa lukuunottamatta ehkä vuoden pari, mutta toisella oli sydänvikaa, keuhkoissa ongelmia ja silmät sokeutumassa, niin päätimme sitten päästää pikkuiset paremmille apajille, etteivät kärsineet turhia. Olivat oikein eloisia ja ihania koko elämänsä ajan!

mulla on keväällä 2005 syntynyt harmaa kääpiövilllis. ollut jo toista vuotta ihan sokea, sokeutuminen alkoi jotain viisivuotiaana. nykyään yskii useaan otteeseen vuorokaudessa, toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän. sai kolme vuotta sitten kaksi epilepsian tapaista kohtausta ja äkillisen, ohimenevän takaraajahalvauksen. eläinlääkäri ei löytänyt mitään epäilyttävää silloin, eikä pikkukaveri ole saanut sen jälkeen enää kohtauksia, joten mitään lääkitystä ei ole. leikkisä, penikoimaton 9,5 vuotias narttu ja pärjää hyvin kotosalla, kun pidetään huonekalut samoilla sijoilla. sokeus tietenki harmittaa, mutta enemmän varmaan meitä omistajia, kuin itse koiraa. tuo pisti silmään, että yskiminen on johtunut joillain koirilla sydämestä... olen ajatellut että pikkuinen on saanut jossain vaiheessa kennelyskän, mutta pitänee käyttää lääkärissä

Meidän kääpiövillakoira syntyi kaiketi joskus huhtikuussa 2005 ja elänyt reipasta elämää aina viime vuoteen. Tänä vuonna oli jo havaittavissa että ei pitkään elä enää. Harmi, sillä tänään vietiin eläinklinikalle ja rakas koira vaipui lopullisiin uniin sylissäni. Itkin, koska koira oli selvästi helpottunut, kun kivut olivat poissa ja hän oli nukahtamislääkkeen alaisena. Hän nuoli käsiäni pitkään ja tiesin, että koira oli kiitollinen, hoidosta minkä annoin. Tämän jälkeen se lopullinen piikki ja maan alle.

Koira oli reipas aina viime vuoteen. Tänä vuonna se on pitänyt jonkunlaista vinkunaa syödessä ja alkanut kävelemään hitaammin. Saman lenkin tekemiseen meni enemmän aikaa. Viime kuussa alkoi suurimmat ongelmat yllättäen, koira ei enää leikkinyt, ei hyppinyt, ja ruokahalu oli poissa. Hän söi kuitenkin, jos lihaa paloitteli. Hyppääminen alkoi tuottaa kipua ilmeisesti jalkoihin, lopulta hän ei enää uskaltanut mennä edes rappusia alas. Nukkui lattialla, noustessaan vinkui kipua, käveli pari metriä ja takaisin nukkumaan. Koira lähinnä nukkui jo kuukausia kotona ollessaan.

Näkö on ollut jo kauan huono, samoin kuulo. Sai huutaa kunnolla että heräsi. Yleensä piti kosketella, että tajusi herätä. Viime aikoina ei halunnut edes ulos, vaan kun kysyin ulos, koira seisoi vain paikallaan ja mietti. Väkisin piti kantaa ulos. Huoli heräsi siinä vaiheessa kun koira valitti kipua jo kosketuksesta esim. kaulan alueelle, näin ollen tänään koiraa ei voinut edes ulkoiluttaa pannan kanssa - kun sitä ei saanut kiinni. Koira kaatuili kävellessä jo pitkään ja ei voinut hoitaa tarpeitaan yhdellä jalalla. Koska syöminenkin oli huonoa, niin todella vähän tuli myös kiinteää asiaa.

Koira joi lähinnä vettä ja laihtui jonkun verran aiemmasta. Ikää koiralla olisi ollut huhtikuussa 14 vuotta, mutta siihen asti hän ei elänyt. Eläinlääkärin tutkimuksissa koiralla oli ainakin silmissä kaihea ja sokeutta, hampaissa oli tulehdusta, korvissa oli tulehdusta ja koira oli tosiaan melko kuuro, kävelyn hitaus ja onttuus johtui ilmeisesti siitä että yhden jalan lumpio oli lähes sijoiltaan mennyt, selkävaivoista koira sai sitten muita vinkunaa aiheuttavia kipuja. Päädyttiin piikkiin, koska koira olisi kärsinyt, ja koiran vointi oli nopeasti huonontunut muutenkin.

Yhtäkkiä. Pari viikkoa sitten koira vielä hyppi kotiin tullessani, söi normaalisti ja kävelu hitaasti, mutta varmasti. Aika on kuitenkin tullut vastaan ja paras tapa säästää koiraa kivuilta oli lopettaa se kivuttomasti. Nyt koiramme on maan alla tyytyväisenä. Olen itsekin helpottunut, vaikka suru on kova. Koira ei ainakaan enää kärsi kipujaan ja hoito olisi kallista. Lisäksi vanhalle koiralle melko vaikeaakin, sillä koira ei kestäisi enää edes nukutusta operaation ajaksi. Koiraani en unohda koskaan.

Kiitos näistä vuosista kääpiövillakoirani ja nuku hyvin.

Moi.
itelläni täyttää 13 tänä vuonna. noin puoli vuotta sitte tuli kuurous,hitaus. silmissä harmaata. tuli ihan puskista. nyt kova kennelyskä että lepää vaan. erään henk. villakoira eli 13 v. siittä ei pidetty yhtään huolta. sydäntä särki ku se joutu olla aina yksin. mutta huonokuntosena eli 13v. en vielä kyllä ole valmis luopumaan omastani. sen verran ihana kaveri. <3

Meillä on kääpiövillakoira, joka on syntynyt 18.4.2006. Olemme ikäihmisiä ,joten Eetu ei ole ollut paljonkaan yksin kotona , koska hän on käytännössä aina mukana. Olemme itse hyvin aktiivisia, käymme kylpylöissä ,lasten ja lastenlasten luona ja hän on aina mukana.Olemme jakaneet mummin kanssa ulkoilut siten, että mummi tekee aamulenkin ja minä iltalenkin. Lenkit ovat pari vuotta sitten lyhentyneet ja ulkoillaan vaan lähinnä omalla pihalla tarpeita varten. Kuulokin on mennyt samoihin aikoihin ja näkökin huonontunut kaiken aikaa. Eetu syö hyvin ja nukkuu paljon, mutta hänellä ei ole mtään kipuja. Niinkauan kun hän pärjää näinkin me eletään hänen ehdoillaan. Tuleehan sitä ikää 18.4.2024 jo 18 vuotta.