vanhanaikainen luuseri, joka kaipaa edelleen ja aina vaan sitä yhtä miestä. Ennen oli paljon kivempaa. Ei tarvinnut kaivata. Sen kun lähti radalle ja piti hauskaa- enkä nyt tarkoita välttämättä mitään yhden illan juttuja vaan ylipäätänsä tanssi ja piti kivaa tyttöjen kanssa ja tietysti myös katseli baarin miestarjontaa. Nyt on yli kaksi vuotta ollut toisin. Ei kiinnosta kukaan muu. Voisi kuvitella, että tää johtuu jostain oikeasta seurustelusuhteesta, mutta ei. Muutamasta illasta yhden miehen kanssa. Toinen on siirtynyt jo varmaan moneen otteeseen elämässä eteenpäin, eikä enää kunnolla muista mua. Siis muistaa mut, mutta hyvin haaleasti. Ei kirkkailla väreillä niin kuin mä muistan hänet.
Tiedän, että tää on tuhannes, jopa miljoonas samanlainen tarina kuin tällä palstalla on, joten sitä ei kenenkään tartte kommentoida. Haluan purkaa mieltäni, koska masentaa tää. Mua masentaa oma saamattomuus ja tyhmyyskin; ei olisi pitänyt ryhtyä joskus johonkin, jonka kuitenkin tiesi loppuvan.
Tiedän, että tää on tuhannes, jopa miljoonas samanlainen tarina kuin tällä palstalla on, joten sitä ei kenenkään tartte kommentoida. Haluan purkaa mieltäni, koska masentaa tää. Mua masentaa oma saamattomuus ja tyhmyyskin; ei olisi pitänyt ryhtyä joskus johonkin, jonka kuitenkin tiesi loppuvan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minäkin kaipaan yhä vieläkin sitä yhtä miestä, jonka kadotin noin kaksi vuotta. Hänkin on varmasti jo moneen kertaan siirtynyt elämässään eteenpäin, eikä takuulla enää muista minua. Tämä on hänelle:
http://www.youtube.com/watch?v=ofWj-_I7hCM