Mutta entäpä sitten kun abortti on tehty, lääkkeellisesti tai kaavinnalla. Kuinka moni abortin tehneistä pystyy unohtamaan asian ja jättämään sen sikseen, kuinka moni kokee pahaa oloa, katumusta, ikävää, surua, vihaa, ???
Itse olen tehnyt 2 aborttia. Ensimmäisen tein ollessani 18,(en tarvitse moralisointia) Sieä en ole katunut. Silloin tuntui vaan siltä että tilanteesta oli päästävä nopeasti pois. Toisen kerran tein sen reilu vuosi sitte. Silloinen aviomieheni pakotti minut siihen, olin heikko, suostuin siihen. En tiedä itsekkään miksi. Olen joka päivä siitä kovin pahoillani, ikävöin omaa pientä enkeliäni. Koen uskomatonta tuskaa, ja tekisin mitä vain- mitä vain saadakseni hetken omani kanssa. Voidakseni katsoa pientä ihmettä silmiin, voidakseni kertoa hänelle kuinka pahoillani olen. Olen ihan todella aina halunnut lapsia,onnellisen perheen. Mietin usein olenko ollut itsekäs tehdessäni abortin, vai olenko tehnyt hyvin, sillä siinä elämän tilanteessa en olisi voinut tarjota lapselle sitä mitä haluan. Ei ole olemassakaan mitään selitystä, syytä miksi todella olen nämä virheet elämässäni tehnyt. Tehtyä ei kuitenkaan saa takaisin. Toivoisinkin ihmisten todella ajattelevan,punnitsevan mahdollisuuksia ennen abortin tekoa. (vaikka mikä minä olen sitä sanomaan) Sanonkin tämän vain siksi etten toivo kenellekkään näitä murheita ja ikävää.
Itse olen tehnyt 2 aborttia. Ensimmäisen tein ollessani 18,(en tarvitse moralisointia) Sieä en ole katunut. Silloin tuntui vaan siltä että tilanteesta oli päästävä nopeasti pois. Toisen kerran tein sen reilu vuosi sitte. Silloinen aviomieheni pakotti minut siihen, olin heikko, suostuin siihen. En tiedä itsekkään miksi. Olen joka päivä siitä kovin pahoillani, ikävöin omaa pientä enkeliäni. Koen uskomatonta tuskaa, ja tekisin mitä vain- mitä vain saadakseni hetken omani kanssa. Voidakseni katsoa pientä ihmettä silmiin, voidakseni kertoa hänelle kuinka pahoillani olen. Olen ihan todella aina halunnut lapsia,onnellisen perheen. Mietin usein olenko ollut itsekäs tehdessäni abortin, vai olenko tehnyt hyvin, sillä siinä elämän tilanteessa en olisi voinut tarjota lapselle sitä mitä haluan. Ei ole olemassakaan mitään selitystä, syytä miksi todella olen nämä virheet elämässäni tehnyt. Tehtyä ei kuitenkaan saa takaisin. Toivoisinkin ihmisten todella ajattelevan,punnitsevan mahdollisuuksia ennen abortin tekoa. (vaikka mikä minä olen sitä sanomaan) Sanonkin tämän vain siksi etten toivo kenellekkään näitä murheita ja ikävää.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tämä viesti on hyvin informatiivinen ja puoltaa aiemmin esittämääni näkemystä, jonka vuoksi sosiaalisten syiden perusteella teetettäviin abortteihin tulee kiinnittää erityishuomiota.
Abortin saamisen edellytyksiä tällaisista syistä olisi kiristettävä ja kiireellisesti olisi muutettava lakia niin, että sosiaalisten syiden selvittäminen tehtäisiin (huolimattomasti asiaan suhtautuvaan lääkäriin tai sosiaalityöntekijään kohdistuvan) rangaistuksen uhalla pakolliseksi. Näiden sosiaalisten syiden selvittämiseen tulisi kuulua sen varmistaminen, ettei kukaan koskaan joudu tekemään aborttia painostuksen tai lahjonnan vuoksi.
Lisäksi tulee säätää, että oppilaitosten on ankaralla rangaistusuhalla myönnettävä tarvittavat vanhempainvapaat ja siten joustettava normaaleista opiskeluajan rajoituksista ja tämän tulee koskea sekä raskaana olevia naisia että pienten lasten äitejä ja isiä.
Itsellä surua, vihaa itseäni kohtaan. katumusta. Vaikka tiedän, että en olisi kyennyt hoitamaa pikkuista lasta. En kykene huolehtimaan itsestänikään, entä pieni lapsi?
Mutta raiskauksesta alkunsa saanut.. Abortti tuntui oikealta ratkaisulta elämäntilanteeseeni ja vointiini nähden. Ymmärrän sen, mutta silti on huono olo tästä.. Tuntuu että kukaan ei ymmärrä millainen olo tästä jäi. Kaikki, paitsi poikaystäväni, olettavat että olen sujut asian kanssa. Mutta en ole. Jos olisinkin tehnyt toisin.. Vaikka kaikki sanoivat/sanovat että olen vasta 15, lapsi vielä. Niin olenkin. Abortin tein torstaina.. Sen jälkeisestä päivästä en muistakaan mitään.
Mutta nyt tämä olo.. Surullinen. Vihainen itseäni kohtaan, pettynyt.. Kaikki sanovat että yritä unohtaa . Miten voisi unohtaa jonkun niin järkyttävän asian? Ja vielä kun raiskaus pyörii päässä, niin miten voisi olla ajattelematta sen seurauksia. Kaiken lisäksi olen ajautunut lukemaan kaikkea raskauden vaiheista yms. Pikkuisen sydän oli lyönyt jo jonkin aikaa ennen ratkaisua. Kaikki tämä tuntuu vain niin pahalta..
Vain abortin tehneet voivat _oikeasti_ tietää miltä se tuntuu. Vaikka kaikki sanovat että tiedän kuinka pahalta tuntuu. Ei sitä tiedä paitsi vasta kun on itse ollut samassa tilanteessa.
Näin abortin jälkeen olen vain miettinyt, miltä Hän olisi näyttänyt.. Lapseni. Päässä pyörii myös kaikki siihen liittyvät asiat.. Poikaystävälleni hoen melkein koko ajan että alle yhdeksän kuukauden päästä olisin ollut äiti.. En olisi tosin ollut valmis siihen. Masennus ja muut ongelmat vievät nykyäänkin valtaosan voimistani. Miten olisin jaksanut hoitaa lastani? Vaikka toki olisin saanut varmasti tukea. Mutta.. Jokin pieni osa minusta kuitenkin sanoo, että ratkaisu oli oikea. Mutta olotilalleni en voi mitään. Olisinko sittenkin ollut valmis pitämään lapsen..
olen itse tehnyt abortin erittäin nuorena, 14 vuotiaana. Nyt olen jo mummo.
koko elämäni aikana en ole kertaaaan katunut tekemääni aborttia. tosin päätöseni silloin oliksi aivan ehdoton, eikä mikään muu ratkaisu tuntunut oikealta. harkitsin silloin tilanteen niin tarkkaan, että tiesin täsmälleen mitä olin tekemässä. vaikka olin nuori ja kokematon ja tietämätönkin, tiesin jo silloin että päätksen ja perustelun on oltava sellaiset ettei asiaa tarvitse itselleen myöhemmin selitellä. muille en ole koskaan edes tuntenut tarvettta sen kummemin selittää mennyttä.
ihmettelenkin sitä näitä kertomuksia lukeiessani, miten köykäsesti jotkut aborttiin päätyvät. tämä päätelmä on syntynyt siitä,kun välittömästi heti abortin jälkeen jo haikeudella "muistelee enkeliään" jne. eihän hyvänen aika silloin ole järkevää abortoida jos on ko tunteet raskaudestaan. varmasti tulee myöhemmin kovat morkkikset ja itsesyytökset, jos lähtötilannekin on noin hepposesti päätetty.
sanomani kaikille onkin että ÄLÄ TEE SITÄ ABORTTIA, JOS VALMIIKSI JO HAIKAILET MENETETTYÄ LASTA JA PODET SYYLLISYYTTÄ!!!
käytä riittävästi aikaa ja harkintaa ennekuin teet päätökset. ja ennekaikkea älä ikinä tee aborttia jonkun toisen toivomuksesta!!!
Ymmärrän tuskasi, itse tein abortin 24 vuotiaana ja se oli todellakin väärä päätös. Mistään en sillä hetkellä apua saanut ja abortti oli ainoa vaihtoehto. Kaduttaa ja itkettää aivan kamalasti. Tietysti olisin toivonut tukea lääkäriltä tai keskustelu apua, mutta se ei ollut mahdollista. Yritän minäkin päästä tämän asian yli vaikka usein se itku on kurkussa ja teko painaa mieltä. mutta eiköhän (toivottavasti) se aurinko paista meillekkin.
Voi sinua, ihan tuli paha olla puolestasi, tunnistan tekstistäsi paljon itseäni, mietin usein miltä lapsi olisi näyttänyt, miltä hän olisi tuoksunut ja miltä hänen itkunsa olisi kuullostanut, entä ensimmäinen nauru :) Osa ihmisistä saattaa ajatella nyt että "mitä toi nyt enää suree, olisi tehnyt toisenlaisen päätöksen".
Elämä on julmaa, abortti ei ole koskaan helppo päätös, usein sitä seuraa kaipuu ja toivo siitä että kelloa voisi kääntää taaksepäin.
Toivon sulle voimia. Toivon että voisit josksus hyväksyä tekosi.
"Älä sure sitä että yhteinen aikanne on loppu, iloitse siitä että se on ollut ja iloitse siitä että tapaatte vielä"
Tuntuu uskomattoman helpottuneelta, että täällä on myös ihmisiä jotka ymmärtävät toisen pahaa oloa. Sanokoon muut mitä tahansa, ikävään on minulla oikeus. Ja oikeus kokea inhimillisä tunteita, se että tekoni kaduttaa osoittaa sen että olen ihminen-ihminen tekee virheitä.
Ihanaa alkavaa kevättä!!
hei olen 28v on kolme lasta minulla on ollut vaikea elämä takana menetin kaikki lapset,nyt joudun tekemään abortin vaikaa tiedän että on värin mutta edelinen elämä pelotaa,ja se pkotaa minut tekemään abortin sori kaikkille jos en pystyy kirijotamaan kaikki oikein,toivoon mailman ihmisille rauhaa ja terveuta,
T:täti
Sinun eikä kenenkään muunkaan ole pakko tehdä aborttia jos sitä ei itse halua tehdä.
Jos et voi itse kasvattaa lasta jota odotat niin voit antaa lapselle elämän jonkun muun perheessä.
Ja ehkä joskus tulevaisuudessa voitte kohdata ja voti kertoa lapselle miksi annoit hänet pois.
Ja jos joskus olet tehnyt väärin, niin voisitko nyt tehdä toisella lailla ja huolehtia itse lapsesta?
Abortti ei ole kaikille hyvä vaihtoehto, onko se sinulle vai haluaisitko mieluummin antaa lapsellesi elämän?
Toivon parempaa tulevaisuutta sinulle!
Purskahdin itkuun aborttini takia nyt ensimmäisen kerran kahteen vuoteen, kun luin viestisi "miltä hänen itkunsa olisi kuullostanut, entä ensimmäinen nauru :)" en oo aikasemmin miettinyt asiaa... Tosiaan... mulla voisi olla kolme vuotias lapsi... Mutta olin nuori ja tyhmä ja hurja silloin... En olisi varmaan voinut huolehtia hänestä niin hyvin kuin olisin halunnut ja koulukin olisi jäänyt kesken... Seli seli... mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.. Mikä on oikein ja mikä ei, eihän sitä voi varmaksi koskaan tietää...
moi!
onnekseni en olekkaan yksin... tein myös abortin mieheni painostuksesta. ajattelin sen olevan oikea vaihtoehto, mutta eipä tainnut olla. nykyään tunnen inhoa miestäni kohtaan kun painosti minut siihen. en tiedä pääsenkö asian kanssa koskaan sinuiksi vaikka varmasti tarvisi ja se että mieheni mielestä meidän pitäisi jatkaa elämää ihan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. hänen on helppo varmasti, eihän hänen tarvinnut tehdä asialle mitään... puhuit silloisesta miehestäsi, mitenkä teidän suhteenne kävi abortin jälkeen?
kukaan muu ei ole sinun ruumiistasi vastuussa. yksin sinä päätät viime kädessä siitä mitä teet itsellesi, omalle kehollesi ja tulevaisuudellesi. näin ollen, marttyyrin viittaa tämän asia tiimoilta on turhaa vetää ylleen.tosiasia on tässä tilanteessa se, että sinulle on tehty väärin. mutta omasta ratkaisustasi kannat vastuusi yksin. kukaan toinen ei voi sinulle sanella elämän ehtojasi. muista tämä jatkossa!koska jos elät ja teet ratkaisujasi toisen ihmisen miellyttämisen toivossa, havahdut siihen että oma elämäsi on jäänyt elämättä!olet varmaan samanlainen kuin minä, ns, liian kiltti.opi tuntemaan oma arvosi!