Mä kärsin hirveästi siitä, että olen jotenkin laiska. Mistään ei tule mitään. Ja kun katson ympärilleni kotona, niin masennun. Siitä masennus, kun minä itte olen saanut tämän aikaan, että mitään ei ole saatu aikaan esim. just kotonani. Täällä olisi hoitamattomien asioiden takia kauhean epäviihtyisän näköistä jollekin toiselle. Noh, entäs itselleni sitten? Sama juttu ja taas masista tulee sekä ahdistusta.
Inhoan itseäni ja tätä kehää. Onko se ollenkaan oikein, että vuosikausia selitän asioiden (kuten kodin) hoitamattomuuden sillä, että olen 'kroonisesti masentunut' tyyppi? Entä, jos se onkin vain selitys, joka oikeuttaa mukamas tämmöisen - laiskuuden.
Nyt tahtoisin tästä lopun. Mikä siinä on, ettei pysty tarttumaan? Miksi en saa alettua raivata kotiani taas kohta kohdalta kuntoon; pitäisi viedä jotakin vintiiin, jotakin roskiin jne. Tiedätte. Avaruutta ja puhtautta pitäisi saada aikaan, nyt en mahdu täällä siivoamaan. Siis tämä on karseeta mulle itselle. En pysty kantamana vastuuta omasta pienestä elämästäni. Minä vain pahennan omaa elämääni ja tunnetilaani - olemalla laiska. Vai, onko se tauti varsinaisesti olla laiska ja saamaton. Onko se oikein, että ruikutan masennusta?
Kuinka Te muut käsittelette tätä noidankehää. Nyt just' mulle on puskenut syyllisyyttä ja ahdistusta ja ihan melkein paniikkia. Olisi nii-in paljon tekemistä, mutku ei - jaksa, pysty, voi. Mikä estää?
Inhoan itseäni ja tätä kehää. Onko se ollenkaan oikein, että vuosikausia selitän asioiden (kuten kodin) hoitamattomuuden sillä, että olen 'kroonisesti masentunut' tyyppi? Entä, jos se onkin vain selitys, joka oikeuttaa mukamas tämmöisen - laiskuuden.
Nyt tahtoisin tästä lopun. Mikä siinä on, ettei pysty tarttumaan? Miksi en saa alettua raivata kotiani taas kohta kohdalta kuntoon; pitäisi viedä jotakin vintiiin, jotakin roskiin jne. Tiedätte. Avaruutta ja puhtautta pitäisi saada aikaan, nyt en mahdu täällä siivoamaan. Siis tämä on karseeta mulle itselle. En pysty kantamana vastuuta omasta pienestä elämästäni. Minä vain pahennan omaa elämääni ja tunnetilaani - olemalla laiska. Vai, onko se tauti varsinaisesti olla laiska ja saamaton. Onko se oikein, että ruikutan masennusta?
Kuinka Te muut käsittelette tätä noidankehää. Nyt just' mulle on puskenut syyllisyyttä ja ahdistusta ja ihan melkein paniikkia. Olisi nii-in paljon tekemistä, mutku ei - jaksa, pysty, voi. Mikä estää?
Vastaukset 16
Vanhimmat
tee näin, ku lähdet aamulla esim töihin, kouluun tms. ota aina mukaan samalla jotain roskia/roskiin kuuluvaa jos sellasia kämpässä lojuu. näin pääset eroon niistä pikkuhiljaa jos et yhellä kertaa kaikkea jaksa viedä. tee vaikka 1 pikku asia päivässä kunhan vain teet jotain mikä auttaa kämpän siistinä pitämiseen. itselleni tulee ainakin tosi hyvä mieli kun olen saanut tiskit tiskattua, roskat vietyä, pyykit pestyä jne. on aika vaikee aloittaa siivous jos kämppä on kuin pommi iskun jäljiltä. mutta jos se ahdistaa sinua niin miksi et tekisi jotain että pääsisit siitä ahdistavasta tilasta. siivous ei ole mikään henkimaailman hommaa. ei muuta kuin tsemppi siivoukseen.
Apua! Sinä aivan kuin olisit nähnyt tänne! Mistä tiedät, että mulla on tiskejä lojumassa (uuden veden niihin vain vaihdan), roskat viemättä, pyykkikoneen ympärystä täynnä myttyjä, jotka tarttis lajitella koneeseen - ja painaa nappia. Siis kun sinä kirjoitit, niin huomasin kuinka onneton olen.
Totta on, että kun jonkin isommankin osuuden on saanut tehtyä, se kummasti virkistää MILTÄ. Tahdon, tahdon sitä juuri! Miksi en tee sitä, mikä auttaisi, siis tämän kaiken kunnostamista!? Sinä osuit niin naulankantaan. Muuta apua ei ole. Kukaan muu ei voi minua autaa. Ei tähän tautiin auta esim. mielialaa tukeva lääkityskään, sen tiedän jo. Tämä on jotakin muuta lajia. Yäääh! Inhottavaa. Hei, yritän aloittaa huomenna, päivän valossa. Tosin, ikkunakin tarttis pestä, jotta se saapuva kevät edes näkyy. Arvaat, miten masentaa pelkkä likainen ikkunaruuttu ja mustuneet verhot ja ... Apua! Rukoilkaa puolestani tässä asiassa.
jos et heti sitä isoa "konaisuutta" saa tehtyä niin tee se vaikka 2 viikon aikana. aloita huomenna vaikka siitä ikkunan pesusta että se kevään tulo näkyy paremmin sen läpi, ehkä seuraavana päivänä on taas helpompi vaikka tiskata kun mieli on pikkasen korkeammalla edellisenä päivänä pestyjen ikkunoiden johdosta.
Olen siivonnut huoneeni kunnolla joskus viime
vuoden puolella.Pölyä joka paikassa,lattialla
muruja,huoneessa tunkkainen haju vaikka tuuletan-
kin,tavarat resajaa...
Tarttis tehdä jotain,eli siivota.Mutta se jää
mulla ajatus asteelle...
Ennen olin siisteydestä ja järjestyksestä pitä-
vä ihminen,mutta nyt en saa itsestäni paljoakaan
irti,vaikka aikaa olisi(olen eläkkeellä).
Itse laitan tämän toivottoman saamattomuuteni
osittain sairauden piikkiin,osittain laiskuuden.
Tiedän että mun täytyy itse ottaa itseäni niskas-
ta kiinni ja ryhdistäytyä,ei sitä kukaan muu voi
mun puolesta tehdä...
Itselläni ollut laiskuus kausi, enkä ollut moneen kuukauteen tehnyt mitään kämppäni eteen, nyt tosin hiihtolomalla/pääsiäislomalla ensin pari päivää maattuani (viikonlopun yli, eli normaaliviikonloppu ei riitä siivoamisen aloittamiseen) sain aloitettua jonkinlaista urakkaa.
Siivous on puoliksi kesken edelleen, mutta pahin on takana ja hyvältä näyttää jo, mutta tuli mieleen sellainen että olisi voinut palkata siivojan (tai kaksi) tekemään kaiken ärsyttävän työn kuten kaikista paikoista pursuavan pölyn hävittämiseen, eli normaali imurointi/pölyn pyyhkimiset jne. Tiskit, mattojen hakkuu ja pyykitkin, uunin peseminen jne. olisi varmaan siinä samalla hoitunut jos näin haluaa ja voit hyvällä omalla tunnolla olla osallistumatta tiettyihin asioihin kun kerta olet maksanut niiden tekemisestä muille ja keskityt itse muihin asioihin.
Ja homman voisi tietysti aloittaa tai viimmeistellä kaverin/sukulaisen avulla, kuten kaikenlaisen sekalaisen, laskujen,lehtien ja muiden henkilökohtaisten lippulappujen hävittämisellä/hoitamisella pois lojumasta. Täten pääsisit siitä jatkuvasti sekasorrosta kerralla eroon taas joksikin aikaa ja siivousapu on kai verovähennyskelpoistakin ellei sukulaisilla hommaa "teetä".
Sovi jonkun perheenjäsenesi kanssa että tälläinen "kevätsiivous" viikonloppu järjestetään ja suunnitelkaa se yhdessä siltä varalta että sen toteutus itseltä lipsuisi suunnitelmista.
Voih, kylläpä Te nii-in tiesitte, mistä on kyse! Just noin se menee, että ensin teen 'pienen aukon' tähän vuoren kokoiseen työtehtävääni ja sitten se aukko voi siitä laajeta paremman mialialan ja energian myötä. Nyt just se, että työtä olisi niin kauhean paljon, ihan salpaa minut, miltei saan hyperventilaatiota peskistä ajatuksistani. Angstia siis. Ei ihme.
Sinulla oli hyviä vinkkejä siivoojasta. Olen sitä itsekin ajatellut. Mutta, mutta. Täällä ei voi kertakaikkiaan kukaan vieras tehdä mitään, kun täällä ei mahdu. Mun tarttis ensin siivota, jotta siivooja-apu voisi työskennellä. Vai? Apua taas.
Minulla on se hullu puoli, ettei mulla ole perheenjäseniä. Eikä oikein ketään muutakaan riittävän läheistä ja tuttua ja pystyväistä auttamaan minua tässä. Kyllä se sitten kallistuisi ihan maksullisen siivoojan puoleen, mikä tietysti olisi jotenkin helpottavaakin, että olisi vieras ja vaitiolovelvollinen! Minulla on vuosia ollut sekin ongelma, etten kehtaa yhtävilleni näyttää, miten asun, miten pystymätön olen. Pelkäisin jonkun kenen tahansa ystäväni reaktiota, jos tulisi tänne. Täällä minä en näyttäydy kovinkaan terveenää ja aikuisena, vaikkakin monet tietävät masennuksestani. Yleensä ihmiset eivät osaa nähdä mihin kaikkeen se vaikuttaakaan, kun elämä on vähän sivuraiteella. Tai sitten olen vain laiska ja kykenemätön. Pidän asiaa jotenkin piilossa ja eikö sekin ole hälyttävä merkki.
Usein pelkään, että kuolla kupsahdan jostakin syystä tänne ja sitten tämä kaikki paljastuu. Voi mikä häpeä! Noloa. Kaikki paljastuu. Paitsi, minä en voi häpeästä punastua, kun olen kuollut! Ihan totta, usein mietin, että tulee jokin pakkotilanne, että joku/joitakin tulee tänne ja näkee. Ihan kuin olisin täällä sotkuiset sisäkaluni levällään, pieni koti kun on.
Tahdon tästä lopun. Tämä (laiskuus) estää kaikkea elämässäni; se tuottaa mulle huonoa oloa ja stressiä, estää minua kutsumasta ystävää kahville. Voih, kyllä teistä moni tämän ymmärtää taas selittämättäkin.
Jään nyt miettimään ratkaisuja ja päättäväisesti voimaantumaan huomista, valoisaa päivää varten. Vaikka onkin pääsiäis-pyhä, niin minun mielenterveyden tila vaatii nyt sitä, että työskentelen hissukseen, jos suinkin se sujuu, asia ei katso nyt mikä päivä on. Apua, vielä kerran!
moikka,
tiedän itsekin tuon tunteen, mä olen kokeillut sellaista taktiikkaa, että en kerralla edes yritä alkaa laittamaan kaikkea kuntoon, vaan joka päivä vaan yksi pieni juttu, esim. astiat koneeseen, seuraavana päivänä imurointi, seuraavana pari tavaraa vintille jne...eli ihan pikku askelissa kun aloittaa, niin silloin saa sen pikkujutun tehtyä. Ja kun on tehnyt hommat, niin sit vaan löhöämään...
mä laitan kuitenkin sulle oman tarinani tähän, miten selvisin masennuksesta ja ahdistuksesta, jos tästä ois sulle ees vähän apua tai helpotusta...
itse olen aikoinani kärsinyt kovastakin masennuksesta ja peloista. Etsin apua kaikkialta ja sain paljon apua eri luontaishoidoista, tässä niitä luontaishoitoja, joita käytin, kun en uskaltanut käyttää masennuslääkkeitä sivuvaikutusten pelossa. tässä kaikki jutut mitä kokeilin:
-mäkikuismaa kannattaa ehdottomasti kokeilla! Netistä löytyy paljon ihmisten kertomuksia, kuinka se on auttanut nousemaan syvästä pahasta olosta, netissä paljon keskustelua mäkikuismasta ja paljon hyviä tarinoita siitä! Olen lukenut paljon, kuinka se on ollut se pelastava oljenkorsi, joka on auttanut, kun masennuslääkkeet eivät ole tai ei ole sivuvaikutusten takia voitu käyttää, eli
sitä ainakin kannattaa kokeilla, josko se voisi auttaa. Noni-mehusta suosittelen myös lukemaan, Marja-Liisa Kirvesniemihän kertoi aikoinaan parantuneensa uupumuksestaan, voimattomuudestaan ja masennuksestaan nonin avulla. Netistä löytyy paljon hyviä kertomuksia nonista, erityisesti masennuksen, voimattomuuden ja uupumuksen hoidossa.Käytän itse nonia ja oon tosi tyytyväinen!
-omega 3- sitä saa pellavansiemenöljystä ja kalaöljyistä. Molemmista myös paljon tutkimustietoa ja hyviä kokemuksia. Kannattaa kokeilla jompaakumpaa, molemmissa hyviä rasvahappoja, jotka tasapainottavat ja hoitavat aivoja ja hermojärjestelmää. Sopii hyvin yhteen mäkikuisman kanssa.
-yrteistä kokeilemisen arvoisia ovat myös valeriaana (rauhattomuus, unettomuus, pelot), kärsimyskukka (rauhoittava), avena sativa eli kauranverso (hermoja vahvistava ja rauhoittava). Näitä saa erikseen luontaistuotekaupoista ja on myös paljon luontaistuotteita, jossa useampaa rauhoittavaa yrttiä yhdessä, esim. Relaxor ja Ericamax. Valeriaana on tosi hyvää unettomuuteen.
-Bachin kukkatipat: 38 erilaista kukkatippaa (homeopaattisia), jotka auttavat erilaisiin henkisiin tiloihin, kuten masennukseen, toivottomuuteen, erilaisiin pelkoihin, vihaan, katkertuuteen, itseinhoon jne. Netissä myös paljon Bachin kukkatipoista, kannattaa katsoa. Esim. mustard-uute auttaa syvään, synkkään masennukseen, jossa ei mitään valoa ja cherry plum-uute auttaa kun pelkää tulevansa hulluksi ja järjen ja kontrollin menettämisen pelkoon, kun pelkää tekevänsä jotain kamalaa, jotain mitä ei halua ja star of betlehem auttaa järkytyksiin, traumaattisista kokemuksista toipumiseen ja vaikeista, kamalista tapahtumista toipumiseen. Tippojen käyttö on tosi helppoa; 2 tippaa kutakin valittua kukka-uutetta lasilliseen vettä, josta muutama kulaus päivän mittaan. Näitä tippoja saa luontaistuotekaupoista, melkeinpä kaikista, yksi tippapullo maksaa jotain 8-10 euroa.
-ruokavalio. Itselleni on ollut paljon apua, kun jätin kaikki valkoiset viljatuotteet pois ja sokerit ja kofeiinit. Monilla valkoisten vehnäjauhojen poisjättäminen auttaa hurjasti, voi olla keliakia tms, jossa tietty ruoka-aine ei sula elimistössä ja aiheuttaa fyysisiä ja jopa psyykkisiä oireita (monilla jopa skitsofrenia on helpottanut hurjasti ruokavaliomuutoksilla ja tiettyjen ruoka-aineiden poisjättämisellä). Paljon vihanneksia ja hedelmiä ja täysjyväviljoja, kalaa, riisiä, jne. ja tietysti paljon hyviä rasvahappoja ja omegoja (oliiviöljy, pellavansiemenöljy, kalaöljy, seesamöljy ja muut...)
-kokeilin sinkkiä, kun luin että esim. skitsofreenikoille se on auttanut, ja tajusin että ruokavaliossani oli täysi puute sinkistä, aloitin käytön, ja parin kuukauden kuluttua tuntui, että hermot vahvemmat, se jotenkin vahvisti, voimisti ja paransi pelkotiloja ja sitä synkkyyttä, jossa olin. Magnesium on myös hyväksi, näitä kahta mineraalia kannattaa kyllä kokeilla.
-e-pillerit laukaisevat joillakin paniikkihäiriötä, pelkoja, kamalia mielialanmuutoksia, jopa syvää masennusta. Olen kuullut ja lukenut ihmisistä, joilla masennuskin lähtenyt pois e-pillerien poisjättämisellä. Kaikille e-pillerit eivät tietenkään aiheuta näitä, mutta joillekin kyllä, kaikki ovat erilaisia. netissä on myös paljon keskustelua ja kertomuksia tästä.
-musiikki, elokuvat, taide ja kirjoittaminen. Päivittäinen kirjoittaminen ja sellaisen asian tekeminen, joka tuntuu omalta itseltä ja hyvältä.
-sellainen urheilu, josta pitää, vaikkapa kävely tai venyttely tai uiminen, ihan mikä vaan!
-itse mietin elämäntilannettani, ja tajusin etten voi pakottaa itseäni olemaan sellaisissa olosuhteissa, jossa olen vihainen, ahdistunut ja tunnen olevani kuin "loukossa", kuin lintu häkissä, jossa ei voi olla oma itsensä ja seurata "sydämensä ääntä". Lopulta rohkaistuin vapauttamaan itseni siitä, mikä teki minut onnettomaksi ja uskalsin tehdä niitä asioita, joita halusin ja jotka tekivät minut iloiseksi sen sijaan että pakotin tekemään sitä mikä sai minut ahdistuneeks ja onnettomaks.
-lupa haaveilla ja toivoa parempaa huomista. haaveilu oli välillä se, joka piti hengissä...
-kirjoita/ laula/ tee taidetta siitä tuskasta jota koet, joskus kun elämme sen helvetin ja tuskan läpi, se ei jää jumittamaan, vaan siitä jopa voi päästä yli.
-ai niin, ja kokeilin myös aromaterapiaa; neroli ja jasmiiniöljyt ovat hyviä masennuksen- ja ahdistuksen parantajia. Oli siitä aromaterapiastakin apua!
-Tommy Hellstenin kirja "Saat sen mistä luovut" helpotti oloa myös tosi paljon.
JO lopettaa tuon saman läksyn KOPSAAMISEN.
Luettu jo sata kertaa ja tällä sivulla ainakin kymmenen kertaa sama läksy? Eihän tuota jaksa enää kukaan lukea.> Tohtori TOLOSEN sivuilta löytyy selvempää tietoa> TUTKITTUA Ja lääketieteellisesti selitettynä?
MITÄ SUN ELÄMÄÄSI KUULUU NYKYÄÄN ! !kopsaamista?
En viitsi edes lukea kun näkee kuka on kopsannut taas taas ees taas. Kopsaa paperille ja mene jakamaan TORIN kulmille> NÄKEMIIN näkymättömiin.
OLETKO YKSINÄÄINEN SIELU ? Hae sosiaalista seuraa
Luin kyllä mieluusti läpi tuon pitkän tekstin kohtineen. Siinä oli paljon tuttuakin. Kokonaisuudessaan antoi tukea. Osaa noista itsekin jo hyväkseni käyttelen, mitä tulee ravintoon ja siihen käsitteeseen, että "oma juttu". On ollut hienoa tajuta, ettei tarviikaan elää toisten kautta ja toisten tarpeita etsien, vaan mulla on lupa etsiä omaa sisintäni ja kysellä, mitä sinne kuuluu. Ensin oma tasapaino ja sitten vasta voin katsoa, mikä merkitys minulla on ympäristölle, muille ihmisille. Olin ennen ihan eksyksissä. - Hyvä, parempaan mennään!
Onko luoksesi tullut käymään joku mukava vieras ja milloin hän kävi? Innostuitko silloin heti siivoilemaan koska saat vieraita? Jos yhtään innostuit, kertoo se mielialasi kohoamisesta joka taas tarkoittanee sitä että se on ollut alhaalla joka taas olisi merkki jonkinsortin masennuksesta?
On itua tuossa, mitä kirjoitit! Aikoinaan tuo toimikin aika hyvin niin, että kun joku oli tulossa, sain kaikki hommat tehtyä riittävän hyvin ja koti näytti kodikkaalta tulla. Sitten myöhemmin aloin jotenkin valikoida vain ns. ymmärtävämpiä, turvallisempia ystäviäni, jotka tulla käymään. En halunnut semmoisia hyviä perheen/kodinhoitajia ja isoissa asunnoissa eläviä, tuntuu aina semmonen vaan kattelee... Läheinen ja vaatimattomampia arvoja arvostava ihminen oli helppo kutsua käymään. Keskustelut rauhassa sinänsä minulle tärkeitä.
Sitten on 2000-luvulla koittanut aika, että tuo peloite, että joku on tulossa, siivoa!, ei enää toimi. Se ei riitä saamaan minua vauhtiin, ei. Joudun vain ikään kuin paniikkiin ja kauheaan stressiin, oli se sitten millainen persoona tahansa, joka olisi tulossa käymään. Sitten seuraavaksi aloin ns. estää, eli en enää kutsukaan ketään, koska en selviä siitä stressistä ja niistä tekemisistä, joita tilanne edellyttäisi, jotta olisi täällä mukava olla. Huomaa, ei siis ole itsellänikään nyt siis oikein milloinkaan mukava olla - kotonani. Siinä tämä ongelma ja sen lopputulos. Tahdon ulos tästä, näin ei saa jatkua....
Kyllähän siis vertaistuki täällä auttaa! Ihan ahdistuneena yöllä kirjoitin. Asia jotenkin aika tavallinenkin ja tuttu, myös minulle, mutta kun se nyt tuli ihan kovasti päälleni, oli tosi apu saada möykkyä sanoiksi ja valittaa tänne palstalle.
Luin taas nyt vastaukset ja ne kyllä tukevat minua - kiitos!
Tänään olen saanut aikaiseksi eli aukkoa tähän hirveän korkeaan vuoren kokoiseen tehtävään : Olen puolittain imuroinut, pyörittänyt pyykkikonetta, laittanut kunnollisen lämpimän ruuan, ravistellut juttuja, järjestellyt; olen suunnitellut asioita, jotka menevät vinttiin ja pakkaillut niitä, myös roskia. Olen päässyt alkuun! Olen päättänyt hävittää joitakin tilaa vieviä juttuja tai viedä jotakin ratkaisevaa ja suurta vintiin. Miksi aina pyörittää pikku kodissa juttuja, joita ani harvoin tarvitsee? Ne ovat vain aina tiellä ja vaikeuttavat siivousta. Niin, olen myös puolet lattiasta pyyhkinyt märällä. Ikkunanpesu olisi ollut tärkeä, mutta se ei oikein tänään käynyt. Yksi mikä yleensä minua piristää, on viherkasvien suihkuttaminen, ja sen aion vielä tehdä. Kun niitä kasveja sitten katsoo, ne näyttävät iloisilta kylvystä ja virkistyneiltä. Tämä taas tarttuu minuun! Jep.
Nyt aion jatkaa tätä 'pään avaamista' työmääräni ja ahdistukseni möykyssä. Jatkan ainakin siihen asti, kun on päivänvalo, sillä eikös vaan, se jotenkin auttaa näissä hommissa, antaa voimaa ja inspistä ponnistaa eteenpäin.
Näissä tilanteissahan semmoinen neuroottinen aineelliseen takertuvainen luonnehan haittaa kovasti. On vaikea luopua edes semmoisesta, mitä ei tarvitse!? Se ollee jokin turvanetsintäjuttu, ihan kurja juttu. Tiedän ihmisiä, joille päätös tavaran tai tekstiilin pois laittamisesta on helppo, minä joudun kuin taistelemaan. Se on hermoista kiinni se. - Tadon ulos ja elämään tästä. Nyt jatkan hommia. Parhain kuulumiin Aloittaja. Vielä, kiitos tsemppaamisesta. Kyllä siis tämmöinen purkauspalsta hyödyllinen on, eikö!?
jäis' KESKEN ! Siinä yksi ongelma, joka tässäkin ketjussa tullut esiin. Muutkin sanovat, 'on vielä kesken se ja se'. Tuo on pirullinen ansa ja vaikeus minullakin. Minulla kaikki tahtoo jäämään kesken ja sekin on tosi raskasta ja masentavaa. Nyt minulla on suuri ponnistus tässä, ettei tämä kaikki jäisi kesken. Minulle tullut tyhmä tapakin tehdä vain puoliksi: tiskit tiskattu puoliksi, imuroitu puoliksi, lattia pyyhitty puoliksi, pyykit pesty puoliksi, sekalaiset järjerjestelyt kesken.... Tämä on nyt tosi tässä mulla!! Mutta tämäkin nyt parempi kuin ei mitään. Hei!
Tyypillistä masentuneelle syyllistää itseään laiskuudesta ja jättää asioita puolitiehen. n Jotenkin sen kanssa vain pitää oppia elämään ja hyväksymään.
Olen ollut samanlaisessa tilanteessa, jospa tästä olisi sinulle apua. Osta munakello tai katso muuten kellosta. Tee pieni lista (ei kaikkia) kaikkein eniten vaivaamista asioista. Esimerkiksi tiskit, munakello 15 minuuttia ja sittenm kun se soi, tiskit jää siihen, tunnin päästä uudelleen ja sen tunnin teet hyvällä omallatunnolla jotain mukavaa, olet koneella, katsot telkkaa, luet lehtiä ja sitten taas tiskejä jatkamaan tai vaikka pesemään se yksi ikkuna. Kummasti alkaa aukkoja tulla vaikka niitä viisitoistaminuuttisia olisi vain neljä päivässä ja se puristava tunne, että vielä tuo ja tuo, en jaksa enää, antaa olla, se jää pois.
Näin minun oli tehtävä tai tänne olisi kohta tullut terveysviranomaiset.
Välillä pääsee vieläkin ryöstäytymään, mutta pari päivää munakellon kanssa auttaa kummasti ja joskus voi tulla oma halu lisätekemiseenkin.
Kiitti sullekin. Kylläpä tiesit justiinsa minut itsesi kautta. Hiukan minäkin sitä ajattelin, että toisaalta tuo vikaantunut, liiallinen syyllisyydentunne on myös ominaista masennuksen vaivaamalle. Se taas lisää tätä tuskaa laiskuudesta ja tekemättömistä asioista.
HIRVEEN HYVÄ tuo sinun käyttämä konsti. Niin, miksi en lähtisi tukemaan itseäni noin! Miksipä en voisi kehittää työskentelytapaani sellaiseksi, että teen vähänaikaa sitä ja vähän aikaa tätä ja jätän sitten kesken. Se olen minä! Hyvä kommentti sinulta tuokin, että tarvii hyväksyä. Hyväksymisen jälkeenhän tosiaan tämä tuska helpottaisi, voisi rentoutua ja ihan vaikka pitää itsestään ja kodistaan.
Kirjoitit. "Kummasti alkaa aukkoja tulla vaikka niitä viisitoistaminuuttisia olisi vain neljä päivässä ja se puristava tunne, että vielä tuo ja tuo, en jaksa enää, antaa olla, se jää pois."
- Hyvinpä kuvasit! Aukkoja tulee, juu. Siinä se, toivon kipinä. Ihana tuoa ajatus 15 minuutista. Sehän varmaan toimii, kokeilen huomenna, kun JATKAN näitä hommiani. Kyllähän jokainen muistaa kun/jos joku on tulossa ja aika tiukalla järjestää kotia. 15 minuutissa todella kerkiää paljon, kun tehokkaasti koko ajan tekee, järjestelee. Siinä luonnostaan tapahtuu niin, että 'pahimmat asiat' järjestykseen. Sitä kumman nopeasti tekee tärkeysjärjestyksen ja alkaa toimia, jottas paras mahdollinen on tilanne toisen tulla.
Tyypillinen esimerkki tästä sotkusta sekä kiireestä, kun joku tulee. Minulle oli tulossa tuttu sukulainen kylään ja puuhasin kovasti mahdollisimman hyväksi kotiani. Ihan kaikkea en tietenkään ehtinyt, tilanne jäi huonoksi... Tämä vieraani tokaisikin, että voisit levittää tuon sänkypeitteen niin, että helma tulee alemmaksi, jotta se peittää kaiken näkyvistä... Ähhh! Siis niinhän mä yleensä teenkin, mutta nyt en kaikkea hoksannut kunnolla asetella, kun hän tuli. - Eiks' tästäkin huomaa, ettei jännittäminen ja stressaaminen tuulesta temmattua ole, kyllähän ihmiset arvioivat ja arvostelevat. Tää mulle on se kamala juttu; koti ei ole koskaan kunnossa!
Hyvä vinkki, kokeilen varmaan.
Toisaalta, tässä ketjussa monikin on sanonut, että vähitelleen, joka päivä jotakin... Sitten aikaa myöten alkaa työn jälki näkyä. Tässä mulla on se ongelma, että erittäin usein olenkin aloittanut tämmöisen projektin; ajatuksissani varaan vaikkapa kaksi viikkoa dead lineksi, että sitten kaikki on oltava tehtynä. Ans' olla, kun sitten tämäkin koko projekti JÄÄ KESKEN. Se hyvä aloitus ja saadut siisteysaukot menevät hukkaan ja koti umpeutuu taas takaisin samaan sotkuun. Sitten taas otan projektin, hittaasti vain. Taas se voi jäädä keksen, ja näin taistelu ja tuska jatkuu.
Okay, nyt tänään olen saanut aikaiseksi selostamatta sitä tässä nyt kuitenkaan tarkemmin. Huomenna jatkan, sitten pitäisi olla tilanne jo tosiaan VIRKISTÄVÄN hyvä! - Hyvää yötä, aaaahhh!
Kuulostaa minun korvaani kyllä kilpirauhasen vajaatoiminnalta eikä miltään laiskuudelta!
"Vajiksessa" kun elämänhalu ns. vähenee ja oma toiminta hidastuu.
Jos vielä sinulle on kertynyt painoa normaalista syömisestä huolimatta, kärsit kuivasta ihosta, kyntesi lohkeilevat ja mielialasi vaihtelevat (yleensä matalalla..), niin se kertoo vielä vahvemmin, että on aika mennä lääkäriin ja verikokeisiin.
Kokeet ovat yksinkertaiset ja asia selviää päivässä. T4V, TSH ja T3V labroja vaan pyytämään lääkäriltä että asia selviää.
Jos sairaus todetaan, siihen on helppo ja halpa lääkitys jolla elämä kohenee huomattavasti!
Nyt vaan lääkärille!!