Murrosiässä huomasin itsessäni jotain erilaista. Koulussa oli kivoja tyttöjä, mutta aina muutamat pojat kiinnosti minua myös. Etenkin jotkut pojat, joilla oli siniset kuluneet farkut, saivat minut kuumaksi. Asiaa en voinut ottaa kenenkään kanssa koskaan puheeksi, kun en muillakaan kavereilla mitään sen suuntaisia ajatuksia koskaan havainnut. Sehän olisi ollut hirveää tuoda esiin tällaisia asioita kaveripiirissä. Näin ollen elelin niin sanotusti kaapissa, enkä edes etsinyt ketään samanlaista kaveria. Siihen aikaan kun ei ollut nettiä, mistä hakea kaveria tai sitten vastauksia kysymyksiin.
Vuodet kuluivat, avioiduin, sain perheen ympärilleni. Ajattelin, että kyllä tämä tästä, saan lakaistua ajatukseni varmasti noista jutuista. Toki sainkin siinä kohtaa jonkin verran, kun oli niin paljon muuta puuhaa. Nyt kun jälkikasvu on jo omilla teillään, nuo tunteet ovat taas osa elämääni. Liekö viidenkympin villitystä, mutta ne meinaavat kyllä selättää meikäläisen. Välillä tekee niin hitosti mieli kokea miehen kanssa jotain yhteistä. Olen toki selvittänyt nyt jo itselleni, ettei tämä ole mikään sairaus, vaan ominaisuus minussa ja tuossa ominaisuudessa on vielä lisänä farkkufetissi.
Olen koettanut keksiä erilaisia ratkaisuja asiaan. Olen lukenut miten jotkut laittavat ”eväät” jakoon ja torpan myyntiin, kolme viikkoa menee tosi lujaa uuden kaverin kanssa……kunnes koittaa arki. Toinen mahdollisuus on etsiä salakaveri, jonka kanssa kokea ja purkaa tunteita sekä pelätä kiinni jäämistä. Kolmas vaihtoehto jatkaa vain entistä rataa ja kieltää itseltään edelleenkin kaikki tunteet, jotka kohdistuvat omaan sukupuoleen eli elää vain tavallaan puolikkaana.
Onko teillä muilla vastaavia mietteitä tai jotain ratkaisumalleja ?
Vuodet kuluivat, avioiduin, sain perheen ympärilleni. Ajattelin, että kyllä tämä tästä, saan lakaistua ajatukseni varmasti noista jutuista. Toki sainkin siinä kohtaa jonkin verran, kun oli niin paljon muuta puuhaa. Nyt kun jälkikasvu on jo omilla teillään, nuo tunteet ovat taas osa elämääni. Liekö viidenkympin villitystä, mutta ne meinaavat kyllä selättää meikäläisen. Välillä tekee niin hitosti mieli kokea miehen kanssa jotain yhteistä. Olen toki selvittänyt nyt jo itselleni, ettei tämä ole mikään sairaus, vaan ominaisuus minussa ja tuossa ominaisuudessa on vielä lisänä farkkufetissi.
Olen koettanut keksiä erilaisia ratkaisuja asiaan. Olen lukenut miten jotkut laittavat ”eväät” jakoon ja torpan myyntiin, kolme viikkoa menee tosi lujaa uuden kaverin kanssa……kunnes koittaa arki. Toinen mahdollisuus on etsiä salakaveri, jonka kanssa kokea ja purkaa tunteita sekä pelätä kiinni jäämistä. Kolmas vaihtoehto jatkaa vain entistä rataa ja kieltää itseltään edelleenkin kaikki tunteet, jotka kohdistuvat omaan sukupuoleen eli elää vain tavallaan puolikkaana.
Onko teillä muilla vastaavia mietteitä tai jotain ratkaisumalleja ?
Vastaukset 7
Vanhimmat
heti ensi alkuun, että olet saanut pidäteltyä tunteitasi todella kauan. Oletko puhunut tunteistasi puolisosi kanssa. Luultavasti et, mutta kannattaisiko sinun ottaa asia puheeksi? Älä missään nimessä heitä nykyistä elämääsi nurkkaan vain yhden kokemuksen takia. Toisaalta samaa rataa jatkaminen voi katkeroittaa mielesi. JOs olisin sinä, voisin turhautua pikku hiljaa. Toinen vaihtoehto ei ole todellakaan eettisesti oikea. Mutta pakko myöntää, että siihen olisi helppo kallistua. Olisiko sellainen hyvä ratkaisu, että etsisit hengenheimolaisen ja vaihtaisit hänen kanssaan ajatuksia. Ettet varsinaisesti pettäisi, vaan tutustuisit mieheen ja tutkailisit tuntojasi.
Tästä ei nyt varsinaisesti ollut varmaankaan apua, mutta tiedät sydämessäsi, mitä tahdot. Tuntuu niin epäreilulta, että joudut elämään tietyn kaavan mukaisesti omista tunteista välittämättä. ja muista, elämme täällä vain kerran. Tsemppiä! :)
Tunnen monta, jotka ovat taistelleet saman asian kanssa. Jotkut ovat ratkaisseet asian niin, että kertovat puolisolleen ja yrittävät saada aikaan pelisäännöt, miten edetä. Jotkut ovat taas olleet yhteydessä mieheen, joko fyysisessä suhteessa tai jotkut keskustelevat asiasta toisten samoin tuntevien miesten kanssa.
Voit olla yhteydessä toisten miesten kanssa, voit saada ohjeita, neuvoja, ideoita siihen miten otat asian puheeksi puolison kanssa tai voit keskustella vertaistukea saaden muiden samoin kokevien kanssa.
Pääasia on se, että voit luottaa ihmisiin, joiden kanssa olet kontaktissa. Kokemuksesta voin sanoa, että tie ei välttämättä ole kovin helppo ja suoraviivainen. Jokainen kulkee kuitenkin omaa tietään.
Hyvää jatkoa toivotellen.
Tutulle kuulostaa! Kuvauksesi perusteella meitä on ainakin kaksi. Kumpa voisimme jakaa kokemuksemme ja tuntemuksemme. Uskon, että vertaistukikin auttaisi tässä tilanteessa. Ota yhteyttä tavalla taikka toisella.
"itsetyydytys.org/palsta" keskustelupalsta Farkkumies
Kerro tarkemmin "osoite"!
Kiitos ! ...viesti jätetty..
No se on moro.Toivottavasti asiat jo ookoo.Kyllä sillon on jo jotaan miettiny ja kypsä jostain päin,jos tänne kirjottelee.
Ei mitään 50:in villityksiä ole.Ketkälie keksineet mokoman sonnan.Oman itsensä voi löytää milloin vain.Jos mies tuo miehelle onnea niin mitä sitten.Joo,kunhan tosiaan lapset pois jo kuvioista niin antaa palaa.Kukaan ei ole outo vaan kaltaistaan vailla ja hyväksyntää.Hope olet jo löytänyt jotain..Terveisin,akkapa hyvinkin vaan katse avara niin.