Hei vaan kaikki isovanhemmat!
Kun lapsesi perhe eroaa, niin miksi usein lopahtaa yhteydenpito myös lapsenlapseen jos jää asumaan toisen vanhemman luo (ei siis oman lapsesi) ???
Meillä ainakin lapsi ihmettelee miksi ei enää pääse mummulaan , eikä mummu ja vaari muista edes syntymäpäiviä.
ja tähän kohtaan on pakko lisätä, että he saavat minun puolestani tavata lasta niin paljon kuin haluavat...vaan eivätpä enää halua :(
Kun lapsesi perhe eroaa, niin miksi usein lopahtaa yhteydenpito myös lapsenlapseen jos jää asumaan toisen vanhemman luo (ei siis oman lapsesi) ???
Meillä ainakin lapsi ihmettelee miksi ei enää pääse mummulaan , eikä mummu ja vaari muista edes syntymäpäiviä.
ja tähän kohtaan on pakko lisätä, että he saavat minun puolestani tavata lasta niin paljon kuin haluavat...vaan eivätpä enää halua :(
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sukulaiseni tyttären avioliitto meni karille, kun hän tapasi miehensä kuhertelemassa toisen kanssa, ja kävi sitten vielä ilmi, että yhteinen vauva oli heille tulossa. Mies sanoi lähtevänsä heti.
Tytär oli aivan tyrmistyksissään, mutta selvisi.
Mutta sitä hän ei ymmärtänyt, eikä ymmärrä vieläkään, miksi miehen vanhemmat hylkäsivät hänet ja varsinkin kaksi lapsenlastaan siinä paikassa. Lähettivät vielä terveisiä, että nyt he vihdoin saivat mieleisensä miniän. Lapsenlapsia eivät ole edes joulukortilla muistaneet.
Kun nyt on aikaa kulunut, niin tytär on aivan tyytyväinen elämäänsä. Lapsetkaan eivät enää muista isovanhempiaan, joten ei enää ongelmaa. Isäänsä ja tämän uutta perhettä he käyvät tervehtimässä, mutta kokevat aina olevansa siellä vierailulla.
Nyt ovat jo kohta siinä iässä, että heidän ei enää ole pakko mennä näihin lain määräämiin tapaamisiin, joten asiat alkavat olla kaikkien kohdalla mallillaan.
Varmaan ne isovanhemmatkin ovat ihan tyytyväisiä,kun saivat mieleisensä uudet lapsenlapset.
Oudoksuttaa vain, että kun poika hylkäsi perheensä, he pystyivät samaan heti. Ovatko he kaikki niin tunneköyhiä, että eivät pysty ajattelemaan hylättyä perhettä myötätunnolla.
Ainahan avioeroissa on kaksi osapuolta, mutta eron seuraukset lapsille ovat aina vaikeat, on sitten kodin hajoamissen mikä syy tahansa.
Tosi tavallista tällainen käytös. Miehillä (Suomessa?!) tuntuu tällainen tunnevammaisuus olevan hyvinkin yleistä. Ei sitten millään pystytä empatiaan ketään kohtaan, mutta vanhempien kasvatuksestahan se johtuu. Eihän tuollaisen pojan vanhemmat ole poikaansa parempia, koska hehän ovat pojan kasvattaneet itsensä kaltaisiksi.
Miniäni löysi uuden ja vei lapset mukanaan.Kaikki tämä olisi pitänyt siunata
ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Miniä vain haluaa alistaa meitä isovanhenpia:
ette saa tavata kuin vain silloin,kun MINÄ haluan!-On kivuliasta ja raastavaa tavata erolapsia,vaikka heitä rakastaakin.
Syyttäminen koski edellisen kirjoituksen miestä ja hänen vanhempiaan. Sinulla on toinen tilanne. Tietenkin saatte tavata lapsenlapsianne silloin, kun se heidän perheelleen sopii eikä silloin kun se teille sopii muttei heille. Tämähän on ihan selvä juttu.
"Miniäni löysi uuden ja vei lapset mukanaan.Kaikki tämä olisi pitänyt siunata
ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunut."
Jaa, mitenkäs te sitten olette asian ottaneet jos ette ole hyväksyneet asioita niin kuin ne ovat?
Et saa myöskään tavata lapsia.Näin se on,puhuttakoon kauniita stooreja miten paljon tahansa.
on siinä lähivanhemmassa joka ei niiden lasten anna tavata isovanhempiaan ex-miehen puolelta.
Meillä on juuri eroprosessi poikani perheessä. Miniä ilmoitti, että emme ikinä tule edes näkemään saati tapaamaan näitä suloisia lapsia.
Tuntui pahalta, koska en koskaan ole riidellyt miniän kanssa. Suhteemme neutraali, kiltisti olen kuunnellut kun hän on haukkunut miestänsä (eli poikaani)
Ikävää jos kosto ratkaisee nämä asiat. Teillä isovanhemmat kostavat, meillä taas miniä.
Tuntuu olevan vaikeaa muillakin.
Itse olen yrittänyt olla aikuinen ja pitää lapset erillään aikuisten riidoista joihin he eivät ole syyllisiäkään.
jos olen itse joskus mummi niin toivottavasti miniäni ei estä minua tapaamasta lapsenlapsia, se olisi kauheaa...
ja sanoa, että, monesti, kun eroprosessi on kuumimmillaan, niin tunteet kaikilla on hyvin pinnassa ja silloin saattaa miniänkin suusta päästyä
jotain sellaista, mitä ei oikeesti tarkoita.
Tai vaikka sillä hetkellä tarkottaisikin, niin lepyttyään ja rauhotuttuaan saattaa muuttaa mielensä.
Nyt teidän isovanhempien kannattaisikin pitää oma pää hyvin kylmänä ja seurata vain sivusta mitä tapahtuu, sanoa kuitenkin selvästi, että niin mielellänne kuitenkin lapsia edelleen tapaisitte, mutta äiti luonnollisesti päättää, antaako.
Viette häneltä taisteluaseen tavallaan pois, jos hän odottaa voimakasta vastareaktiota teiltä ja pääsisi siten kunnolla riitelemään.
Pitää nyt vain viestittää, että sinä (miniä) teet kuten parhaaksi katsot, ei voi mitään.
Kun isälle aikanaan tapaamisoikeudet sovitaan, niin hän voi sitten kuitenkin tuoda lapset teitä tapaamaan, ettette kokonaan joudu eroon.
Jossain vaiheessa äidit joutuvat antamaan periksi lapsilleen, kun he vaativat tavata myös toisia isovanhempia. Joten sanoisin, että hiljaa hyvä tulee ja mitä vähemmin nyt sanotte mitään, sitä helpompaa on pölyn laskeuduttua taas olla kanssakäymisissä keskenään.
Jahka ajavat ensin itse kiukuspäissään itsensä
sippiin.
Kaikille lapset eivät ole rasitteita ja on niitä muitakin hoitajia kuin ivallinen mummo..
- tai no, ex-miniähän tuo nyt on. Asuu lasten kanssa 150 km päässä. Ja meillä on viisas miniä ja olemme siinä onnellisessa asemassa että saamme tavata lapset aina kun haluamme. Olemme olleet erosta asti sitä mieltä että hoitakoot aikuiset omat sotkunsa, meidän asia ei ole heitä valistaa ihmis-suhde asioissa. Meidän tehtävä on olla mummi ja vaari lapsille edelleen - ja pojalle ja miniälle tukena nykyisessäkin tilanteessa. Juuri tänään sovin miniän kanssa lasten tulosta meille viikonlopuksi parin viikon päästä kun lomani alkaa. Tämä vuorotyö kun hieman rajoittaa tuota mahdollisuutta hoitaa lapsia viikonloppuisin muulloin. Lapset tulevat meille kuin kotiinsa, aloitavat leikit heti ja tuskin vilkuttavatkaan kun äiti lähtee - eli luottavat selvästi meihin ja viihtyvät.
Ihanaaa että jotkut voivat olla ihmisiä myös eron jälkeen ja pitää lapsista huolta yhdessä.
Jos oikein tarkkoja ollaan niin tuossa on kyse mieheni pojasta ja hänen ex-vaimosta ja heidän lapsistaan. Kumpikin olemme olleet naimisissa tahoillamme, lapsia (sinun-ja-minun) on yhteensä 5 ja sitten nämä mummin ja vaarin pienet. Miniä ja poika ottivat minutkin hienosti vastaan vajaa kymmenen vuotta sitten - miksi me haluaisimme heidän elämää vaikeuttaa millään lailla? Niitä omia mokia kun olemme tehneet kumpikin. Ja lasten hyvinvoinnistahan tässä on kyse - onneksi sen ovat oivaltaneet kaikki osapuolet. Miniä on onneksi ihana ihminen joka kaikesta huolimatta haluaa säilyttää yhteydet myöskin lastensa isänpuoleisiin sukulaisiin. Ja meidän perhe vaan kasvaa sillä nyt on jo kuvioissa mukana lastenlasten vanhempien uudet kumppanit. ei käy mummin ja vaarin aika pitkäksi :>
viisasta on pysytellä taustalla, ottamatta kantaa suuntaan tai toiseen ihmisten eroasioissa.
Aina ei ulkopuolinen kuitenkaan tiedä ihan kaikkea, mitä puolisoiden välillä on tapahtunut.
Mikä on syytä ja mikä seurausta.
Omasta asennoitumisesta eron aikana on jatko hyvin paljon kiinni.
Kun keskittyy vain omiin lapsenlapsiin ja heidän parhaaseensa ja säilyttää ainakin kohteliaat välit siihen vanhempaa, kenelle lapset jäävät, niin varmasti tapaamiset jatkuu samaan malliin, ehkä joskus jopa useammin, kun toinen vanhempi on yh, tai nykyään vastuu on molemmilla, mutta useimmiten kai lapset kuitenkin äidille jäävät.
Meillä on lapsenlapsen kanssa tosi läheiset ja hyvät välit, ei ole ero vaikuttanut. Ex-miniän kanssa ollaan asiallisia, ei kauheasti pidetä yhteyttä, joskus kyllä innostutaan juttelemaan kaikenlaista, mutta siis enimmäkeen yhteydenpito koskee lasta.
Lapsi itse päättää koska haluaa tulla luokseni, joskus on monena viikonloppuna peräkkäin, sitten voi olla pari viikkoa väliä.
Olen siitä todella onnellinen. Oma poikani, siis lapsen isä, ei oikein pidä lapseen yhteyttä, vähän hankala juttu selittää lapselle näitä asioita, mutta jotenkin yritän luovia.
Nyt on sitten ex-miniällä uusi miesystävä jolla on myös lapsi, muuttavat kohta kaikki yhteen. Olen yrittänyt vähän kysellä että rupeanko uudelle lapsellekin mummoksi, ei oikein kukaan teidä mitä tulee tapahtumaan.
Entäs jos he saavat vielä yhteisikin lapsia tämän uuden miehen kanssa, olenko sitten niittenkin mummo?
Monimutkaista, mutta minä olen sitä mieltä että näissä toimitaan lapsen edun mukaisesti, aikuiset on sivuseikka kun lasten hyvinvoinnista on kyse, se on aina etusijalla.