Kirjoitin itselleni kirjeen ja se menee näin:
Ei ole tulossa parempaa, on vain se, mitä on. Unelmoit elämäsi kunnes iltaisin nukahdat pettymysten tuottamiin kyyneliin. Et ole nähnyt ihmisten todellista itseään, uskot aina hyvään sillä olet itse niin hyvä. Se että rakastat ei välttämättä tarkoita sitä, että saat automaattisesti tältä henkilöltä rakkautta. Epäkypsyys pilaa hedelmäsi, se mätänee ja muuttu vihansekaiseksi katkeruudeksi. Älä anna sen tapahtua.
Ole oma itsesi niin tulet huomaamaan, ettei sinulta tule puuttumaan mitään. Nyttenkään sinulta ei puutu mitään kun asiaa oikein tarkastelet. Sinulla on itsesi, omatuntosi ja valosi, sielusi. Se pinnallinen kaipuu ja hyväksyntä on vain väliaikaista. Ne haihtuu ihmisten haihduttua. Mitä jää, mikä on ikuista?
Kokemuksesi, tietosi ja itsetuntosi, kaikki haaveesi ja omatuntosi. Ne ovat ikuista eikä mikään voi niitä pois viedä, ainoastaan muuttaa. Joten älä itke. Totuuden huomaaminen satuttaa aina mutta tekee sinusta paremman ihmisen, vahvemman persoonan. Muista, että vahvuus ei ole sitä, että ei näytä tunteitaan vaan sitä, että uskaltaa tuntea. Olet haavoittuvainen ja rakastettava, avoin ja lämmin. Juuri tuollaiset ihmiset saavat eniten siivilleen eli oppivat eniten, ovat vastaanottavaisia elämälle. Tuollaisissa ihmisissä kasvaa kauneuden voima, rakkauden todellinen luonne, mikä moninkertaistaa ihmisen kestävyyden ja viisauden.
Oletko päässyt nyt kynnyksen yli? Kaikki mitä kuvittelit oli vain kuvitelmaa. Kun se ei toteutunut, murruit. Kuten ennenkin. Mutta nyt ota opiksesi -pysy todellisuudessa.
Älä aina käännä katsetta itseesi. Olet tehnyt voitavasi ja sinulla on oikeus tunteisiisi. Uskalla näyttää ne myös itsellesi, myöntää ja elää niitä. Näin eheydyt ja saat elämääsi lisää tuntemisen arvoisia kokemuksia ja rikkauksia.
Voin sanoa, että tuli hyvä mieli :)
Ei ole tulossa parempaa, on vain se, mitä on. Unelmoit elämäsi kunnes iltaisin nukahdat pettymysten tuottamiin kyyneliin. Et ole nähnyt ihmisten todellista itseään, uskot aina hyvään sillä olet itse niin hyvä. Se että rakastat ei välttämättä tarkoita sitä, että saat automaattisesti tältä henkilöltä rakkautta. Epäkypsyys pilaa hedelmäsi, se mätänee ja muuttu vihansekaiseksi katkeruudeksi. Älä anna sen tapahtua.
Ole oma itsesi niin tulet huomaamaan, ettei sinulta tule puuttumaan mitään. Nyttenkään sinulta ei puutu mitään kun asiaa oikein tarkastelet. Sinulla on itsesi, omatuntosi ja valosi, sielusi. Se pinnallinen kaipuu ja hyväksyntä on vain väliaikaista. Ne haihtuu ihmisten haihduttua. Mitä jää, mikä on ikuista?
Kokemuksesi, tietosi ja itsetuntosi, kaikki haaveesi ja omatuntosi. Ne ovat ikuista eikä mikään voi niitä pois viedä, ainoastaan muuttaa. Joten älä itke. Totuuden huomaaminen satuttaa aina mutta tekee sinusta paremman ihmisen, vahvemman persoonan. Muista, että vahvuus ei ole sitä, että ei näytä tunteitaan vaan sitä, että uskaltaa tuntea. Olet haavoittuvainen ja rakastettava, avoin ja lämmin. Juuri tuollaiset ihmiset saavat eniten siivilleen eli oppivat eniten, ovat vastaanottavaisia elämälle. Tuollaisissa ihmisissä kasvaa kauneuden voima, rakkauden todellinen luonne, mikä moninkertaistaa ihmisen kestävyyden ja viisauden.
Oletko päässyt nyt kynnyksen yli? Kaikki mitä kuvittelit oli vain kuvitelmaa. Kun se ei toteutunut, murruit. Kuten ennenkin. Mutta nyt ota opiksesi -pysy todellisuudessa.
Älä aina käännä katsetta itseesi. Olet tehnyt voitavasi ja sinulla on oikeus tunteisiisi. Uskalla näyttää ne myös itsellesi, myöntää ja elää niitä. Näin eheydyt ja saat elämääsi lisää tuntemisen arvoisia kokemuksia ja rikkauksia.
Voin sanoa, että tuli hyvä mieli :)
Vastaukset 20
Vanhimmat
ihan totta!!
Miksi ihmisen pitäisi pärjätä yksin ja elää vain itselleen? Meidät on luotu yhteyteen toistemme kanssa, rakastamaan toisiamme.
Ihmiset ovat hyviä ja pahoja, eivät pelkästään jompaa kumpaa. Niin olet sinäkin, ihan niinkuin minäkin. Voimme löytää yhteyden toisiimme antamalla anteeksi toistemme virheet, sitä kutsutaan rakkaudeski, ystäväiseni.
Entä omat virheet? Kuka ne antaa anteeksi itselleni, ellen minä itse?
Tässä on kyse siitä, miten itse näen tunnemaailmani. Rakkauteni ei saa vastakaikua ja se saa minut syyttämään itseäni. Vaan ei ole enää huono fiilis, sillä ei ole aina minun syy, että muut eivät koe minua kuten koen heidät.
Tottakai olemme luodut toisillemme, rakastamaan toisiamme. Mutta se toinen osapuoli puuttuu elämästäni, toistaiseksi. Yksin olemme tähän maailmaan tulleet ja yksin lähdemme. Pitää aina muistaa se, ettei mikään ole ikuista. Se, että ihmiset eivät ole ikuisesti yhdessä ei automaattisesti tarkoita sitä, ettei kannattaisi muka ollenkaan olla yhdessä. Se tosiasia pitää vaan käsittää, että loppupeleissä ainoa asia mikä pysyy ikuisesti itselläni olen minä itse. Muut ovat pelkkää lainaa, väliaikaista.
pitäisi elää yksin? Minun mielestäni sanoma on vanha totuus: rakasta ensin itseäsi jotta voisit täysin sydämin rakastaa toisiakin. Ja sehän on totta jos mikä. Ja että kun olet tarpeeksi vahva itsessäsi niin pystyt ottamaan pettymisetkin murtumatta hajalle.
...syyttää itseäsi, jos tunteesi eivät saa vastakaikua. me olemme millaisia olemme ja meitä joko rakastetaan sellaisina kuin olemme tai sitten ei. Avainkysymys kuitenkin on, että oletko rehellinen muille ihmisille siitä, millainen olet ihmisenä? Uskallatko olla niin raadollinen kuin oikeasti olet?
Se mikä usein erottaa meidät muista ihmisistä on valhe. Luomme kuvaa joka ei ole totta jotta voisimme saada rakkautta luomaamme kuvaa vastaan, emme usko, että olisimme tällaisena rakkauden arvoisia.
Toivottavasti löydät ihmisiä, jotka tietävät millainen olet ja rakastavat sinua sen vuoksi tai siitä huolimatta :). Muista kuitenkin, että liian täydellisen kuvan näkeminen itsestä on vaarallista, pitää tonkia koko sielumme tunkio että todella uskaltaa tuntea itsensä.
...tuntuu kuin kirjoittaja olisi uponnut niin kauas sielunsa kauneuteen, että ei uskaltaisi lähestyä meitä raadollisia ihmislapsia.
"..tuntuu kuin kirjoittaja olisi uponnut niin kauas sielunsa kauneuteen, että ei uskaltaisi lähestyä meitä raadollisia ihmislapsia."
Jos niin tuntui niin väärin meni. Olen luonnostani pohdiskelija, aina löytyy itsestä jotain korjattavaa. Miksi syyttäisin muita ihmisiä siitä, että olen unelmoinut kuin lehmä laitumella, ilman huolen häivää.. ja pettynyt?
Lähestyn ihmisiä melkein liikaakin. Minusta on ihanaa olla ihmisten parissa ja sillai. Tällä hetkellä minulla on vain stoppikausi, sydän särkynyt niin sanotusti. Aika hyväksyä tilanne ja mennä eteenpäin..
Mä en tykkää siitä että joku kirjoittaa uudelleen sen, mitä olen kirjoittanut, en tiedä miksi?
Löytyyhän sitä korjattavaa, se on totta.
Ikävä kuulla, että olet pettynyt rakkausasioissa, no täällä on monta muutakin.
Aika korjaa vahingot, kokemus voi olla hyväksikin, usko pois.
On hei ihan kaksi eri asiaa olla/elää yksin ilman sitä omaa rakasta kuin olla yhteydessä toisten ihmisten kanssa. Puhutaan jopa kahdesta erilaisesta rakkaudesta lähimmäisen rakkaudesta ja siitä sellaisesta kahden ihmisen välisestä oikeasta rakkaudesta. Oikeaa rakkautta ne on tietysti molemmat, mutta kuin yö ja päivä silti. En usko että sinäkään haluaisit jakaa esimerkiksi pelkkään lähimmäisen rakkauteen vedotessani puolisoasi naapurillesi jos hänellä ei vielä satu olemaan olemaan sellaista itsellään.
Ja muuten rakkaus tulee kun on tullakseen, ei se löydy etsimällä eikä kyselemällä, se vaan tulee joskus kohdalleen. Eikä rakastua tai rakastaa voi vain sen takia, että niin ihmisten kuuluu tehdä, koska silloin se tunne ei ole aito vaan aidon tunteen korvike.
...suurta itserakkautta;)
Minusta rakastuminen on suuri mysteeri, ei sitä voi järjellä selittää.
minussa? Valehtelijan? Missä ihmeessä aloituksessani ilmenee se, että olen valehtelija, raadollinen?
En voi ymmärtää kiihkeää suhtautumistasi tähän ketjuun. MIkä sinut ajaa kyselemään että olenko rehellinen muita kohtaan? Tottakai olen, miksi en olisi? Minulla ei ole mitään salattavaa, paitsi seksuaaliset fantasiani ja nuoruuden päähänpinttymäni.
Ja kuten annoin ymmärtää, yritän uskaltaa olla oma itseni JATKOSSAKIN, en vasta huomenna.
*ihmettelee*
Minä puhun meistä kaikista, itsestäni ja ihmisistä yleensä, enhän voisi puhua sinusta koska en tunne sinua muusta kuin kirjoittamasi viestin perusteella.
Enkä suhtaudu ketjuusi millään erityisellä kiihkeydellä, olen pahoillani jos kuvittelit, että arvostelisin sinua jollain tavalla.
Itsetuntemus on hyvä asia, varsinkin kun kestää virheensäkin, ainakin noin suurin piirtein.
olet hyvä :)
ja tainnut kirjoittaa vaikka kuinka monta juttua viime aikoina ikkunaverhoista,kevätflunssasta, uusista tuulista, uudesta suhteesta, vihasta, tunnevammaisuudesta, mutsistaan, ikuisesta rakastamisesta muutamaan otteeseen, kunniansa loukkaamisesta jne. Useassa eri roolissa.
Saahan siinä sitten paljon erilaisia vastauksia.
"olen monta eri "oloista" persoonaa täällä"
Pidä toi, sillä sä tiedät ja tunnet mistä puhut. Puhut sillä kielellä mikä sinulle kokemusten rikkaudet ovat suoneet.
Sinussa henkinen kypsyys on jo kukassaan ja se jos mikä on aina vaalimisen arvoinen asia. :)
"Sinulla on itsesi, omatuntosi ja valosi, sielusi." Se ei riitä. Koska ihmisyyteen kuuluu kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa. Onko ihminen ihminen ilman muita ihmisiä? Onko hyville luonteenpiirteille mitään käyttöä yksin? Ihminen tarvitsee muita ihmisiä. Se tekee ihmisestä hyvän miten kohtelee muita ihmisiä. Yksin ei voi olla hyvä.
...että voisi sulkeutua omaan sisinpäänsä täydellisesti ja pistää ovet kiinni.
Ajatuksena se ON houkutteleva.
houkutteleva nimenomaan AJATUKSENA.