niin se on päivästä päivään ja yöstä yöhön kulutan energiaa vähintään pohtimalla syntyjä syviä! miksi näin miksi noin.. elämää paljon takana ja "toivottavasti" paljon edessä mutta yksin"kö" enimmäkseen olen kävelevä mutta ajoittain pyörätuoli kippaa kyytiinsä. sairauteni fyysistä joten työelämälle hyvästit jätin jo 16 vuotta sitten en saannut vaihtoehtoa. Yksi sanoo että mun on sopeuduttava etten voi tehä mitään ja opeteltava nauttimaan neljän seinän sisällä olosta ja toinen että aina pitää jaksaa yrittää jotain ,mutta jos en olisi minä en olisi tässä enää vain muistona jonkun eläisin. Kirjan kun kirjoitan ei sitä kukaan uskoa saata että omaelämänkerta se on vaan fiktioksi sanovat sen varman päälle.rakastan elämää.En usko siihen kun sanotaan et jokaiselle meistä annetaan vain niin paljon kuin jaksaa kantaa! se ehdottomasti ei pidä paikkansa! jos olisin terve en saisi paskaa silmilleni terveydenhuollosta, kelasta, sossusta eikä tarttis edes kattoo sinne päinkään! kaikki tulot menee terveydenhuoltoon, sähköön,vuokraan, telkkuun ja nettiin ja pitäis syödä terveellisesti mutta kun ei riitä rahat! olis kiva seukatakki mutta kun tulee treffipäivä olen lekurissa tai tiputuksessa päivystyksessä tai osastolla hermosäryssä..
koekaniini
turhautunnut 37v
1316
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ymmärrän sinua. Yksinäisyys on raastavaa. Olen ollut kirjeenvaihdossa yhden yksinäisen kanssa ja tunnen miten se voi vallata elämän niin täysin. Minullakin. Elämä ei ole annettu meille helpoksi...vaikka se onkin suuren suuri lahja. Sanotaan, että sinä olet vastuussa omasta elämästäsi. Sinä. Mutta entä jos on aivan väsynyt, ei jaksa?! Silloin tarvitaan toista, ystävää, auttajaa. Voi niitä enkeleitä, jotka tulevat tiellemme ja valavat uskoa huomiseen!
Voimia sinulle yksinäinen. Kun on ystäviä, läheisiä, perheenjäseniä, mutta ketään ei kohtaa jostain syytä - se on niin raskasta. Miksi näin? Pelkäämmeko vastaanottaa rakkautta? Toivon että tämä viesti toisi mukanaan himpun verran sitä - pyyteetöntä rakkautta. Vaikka en itse osaa sitä antaa...