Nyt kun tämä alkuviikkoinen rotikka-episodi on jo hieman laantunut halauaisin sanoa parisen sanaa :)
On se muuten jännä juttu, kun rotikka ylittää aina media kynnyksen. Eli kun tekijänä on rotikka, niin johan kaikki tietää. Mutta entäs jos tekijänä onkin joku muu rotu tai sekarotunen (pois sulkien ns. tappajarodut)? Ei, niistä ei uutisoida, ainakaan kovin suuresti. En nyt toki tarkoita, etteikö lapsen kuolema olisi traakista, vaan sitä Porin tapausta lähinna mietin nyt.
Vuosi sitten serkkuni koiraa puri puistossa iso seurakoira kultainennoutaja, ei ollut lehdissä ei. Tarkoitan siis, että kyllähän ne koirat käy käsiksi toisiinsa ja ihmisiinkin. Se on niiden tapa puolustautua ja yleensä varoitusmerkit on ilmassa.
Olen monasti miettinyt, että eivätkö ihmiset viitsi vaivautua kouluttamaan koiraa kuin koiraa siten, että niitten kanssa pärjää edes aamupissalla??? On jotenkin outoa ajatella näin rotikan omistajana, ettei jotkut saa pientä/keskikokoista "Kiltiksi-seurakoiraksi" luokiteltua koiraansa aisoihin. Ei se voi olla niin vaikeeta!
Erään launatain rattoisa päivälenkki:
Lehdimme mussukan kanssa lenkille, tarkoituksena piipahtaa kaverin luona kahvilla. Heti alkujaan jouduimme ohittamaan kaupan, jonka pihassa savustettiin lohta ja väkijoukko oli runsas. Mussukkahan olisi tietysti tahtonut päästä osingoille, mutta leppoisa anna-olla -käsky riitti saamaan koiran luovuttamaan. Siinähän sitten talsittiin koira nätisti vierellä ihmisten ohi, joista osa siirtyi pelokkaan näköisenä hieman taaemmas. En kerennyt antaa koiralle lupaa läheä kauemmas, kun vastaan tuli Whippet, nättiin vaaleanpunaiseen toppatakkiin puettuna. Sen emäntä pysähtyi, piti koiraansa pannasta kiinni samalla kun koira riuhtoi ja haukkui meitä kohden. Oma mussukkani vain painautui lähemmas jalkaani ja vikisi hieman ihmeissään. Ohi mennessni nainen sanoi: "se pelkää". Noh, eipä meitä tarvinnut pelätä. Jatkoimme matkaa.
Takaisin kotia päin tullessamme, näin tietä ylittävän koirakon. Jo n. 50-100m päässä oleva koira iski itsensä maahan ja näytti hampaita. Mun koiruus ei ollut vielä edes huomannut vastaan tulevaa, kun oli niin mukavat hajut pöpelikössä. Siinähän taluttaja sitten yritti kiskoa koiraansa pois risteyksestä, kun autokin siitä yritti ajaa. Koira liukui lumessa, mutta ei noussut ylös. Kun pääsimme lähemmäs, koiruuteni tassutteli taas pyynnöttä vieressäni korvat hörössä häntä heiluen, vaikka vastassa oleva hirvikoira makasi maassa hirveää murinaa pitäen. Tässä vaiheessa jo pudistelin itsekseni päätä, mitä käytöstapoja!
Päästyäni omalle pihalle, otin autosta pari levyä (koko 55x60cm) ja lähdin kotia päin. Pääsin juuri auton nokan kohdalle, kun kuulin hirveää haukuntaa. Naapurin vihainen vanha sekarotuinen juoksi meitä kohden. Oma mussukkani seisahtuin itsestäni n. 3m päähän. Tässä vaiheessa kävi mielessä heittää levyt lumihankeen, että saisin paremman ottee flexistä, päätin vain antaa käskyn: anna olla! Naapurin rakki kiskoi perässään n. 10-12 vuotiasta poikaa, joka ei edes yrittänyt pysähtyä. Lopulta pojan isä huusi että pidä sitä, jolloin poika pysähtyi. Nyt siis seisoin autoni nokan kohdalla, vihaisesti haukkuva ja kiskova koira oli auton takana ja oma koirani n. 3m päässä autosta sivulle päin, valppaana ja hieman hämmentyneenä. Siinä vaiheessa olin varma, että nyt käy kiinni, nimittäin minä naapurin rakkiin tai se mun koiruuteen. Olin jo karjumassa sille vihaisesti, mutta onneksi pojan isä pääsi paikalle ja sai kiskottua koiransa pois. Eipä mutta, sanoin mussukalle, että mennääs sisälle, se näytti kohauttavan olkiaan ja lähti tulemaan niin kuin ei mitää olisi sattunut. Itse manailin monta tuntia, etteikö ne perhanat saa koiriaan kuriin.
Mitäs tästä opimme, kuka käyttäytyi nätisti?
Eipä muuten ole mun koira käynyt kenenkään kimppuun, mutta sen päälle on käynyt susikoira, belgianpaimenkoira ja pisteenä iin päälle Chihuahua!!! Omani on vain ärähtänyt takaisin ja hyökkääjät ovat painelleet häntä koipien välissä karkuun.
Itse siis pelkään kyllä enemmän lepsukoita seurakoiria, niillä kun ei tuota kuria niin itsestään selvyytenä pidetä. Harmi!
On se muuten jännä juttu, kun rotikka ylittää aina media kynnyksen. Eli kun tekijänä on rotikka, niin johan kaikki tietää. Mutta entäs jos tekijänä onkin joku muu rotu tai sekarotunen (pois sulkien ns. tappajarodut)? Ei, niistä ei uutisoida, ainakaan kovin suuresti. En nyt toki tarkoita, etteikö lapsen kuolema olisi traakista, vaan sitä Porin tapausta lähinna mietin nyt.
Vuosi sitten serkkuni koiraa puri puistossa iso seurakoira kultainennoutaja, ei ollut lehdissä ei. Tarkoitan siis, että kyllähän ne koirat käy käsiksi toisiinsa ja ihmisiinkin. Se on niiden tapa puolustautua ja yleensä varoitusmerkit on ilmassa.
Olen monasti miettinyt, että eivätkö ihmiset viitsi vaivautua kouluttamaan koiraa kuin koiraa siten, että niitten kanssa pärjää edes aamupissalla??? On jotenkin outoa ajatella näin rotikan omistajana, ettei jotkut saa pientä/keskikokoista "Kiltiksi-seurakoiraksi" luokiteltua koiraansa aisoihin. Ei se voi olla niin vaikeeta!
Erään launatain rattoisa päivälenkki:
Lehdimme mussukan kanssa lenkille, tarkoituksena piipahtaa kaverin luona kahvilla. Heti alkujaan jouduimme ohittamaan kaupan, jonka pihassa savustettiin lohta ja väkijoukko oli runsas. Mussukkahan olisi tietysti tahtonut päästä osingoille, mutta leppoisa anna-olla -käsky riitti saamaan koiran luovuttamaan. Siinähän sitten talsittiin koira nätisti vierellä ihmisten ohi, joista osa siirtyi pelokkaan näköisenä hieman taaemmas. En kerennyt antaa koiralle lupaa läheä kauemmas, kun vastaan tuli Whippet, nättiin vaaleanpunaiseen toppatakkiin puettuna. Sen emäntä pysähtyi, piti koiraansa pannasta kiinni samalla kun koira riuhtoi ja haukkui meitä kohden. Oma mussukkani vain painautui lähemmas jalkaani ja vikisi hieman ihmeissään. Ohi mennessni nainen sanoi: "se pelkää". Noh, eipä meitä tarvinnut pelätä. Jatkoimme matkaa.
Takaisin kotia päin tullessamme, näin tietä ylittävän koirakon. Jo n. 50-100m päässä oleva koira iski itsensä maahan ja näytti hampaita. Mun koiruus ei ollut vielä edes huomannut vastaan tulevaa, kun oli niin mukavat hajut pöpelikössä. Siinähän taluttaja sitten yritti kiskoa koiraansa pois risteyksestä, kun autokin siitä yritti ajaa. Koira liukui lumessa, mutta ei noussut ylös. Kun pääsimme lähemmäs, koiruuteni tassutteli taas pyynnöttä vieressäni korvat hörössä häntä heiluen, vaikka vastassa oleva hirvikoira makasi maassa hirveää murinaa pitäen. Tässä vaiheessa jo pudistelin itsekseni päätä, mitä käytöstapoja!
Päästyäni omalle pihalle, otin autosta pari levyä (koko 55x60cm) ja lähdin kotia päin. Pääsin juuri auton nokan kohdalle, kun kuulin hirveää haukuntaa. Naapurin vihainen vanha sekarotuinen juoksi meitä kohden. Oma mussukkani seisahtuin itsestäni n. 3m päähän. Tässä vaiheessa kävi mielessä heittää levyt lumihankeen, että saisin paremman ottee flexistä, päätin vain antaa käskyn: anna olla! Naapurin rakki kiskoi perässään n. 10-12 vuotiasta poikaa, joka ei edes yrittänyt pysähtyä. Lopulta pojan isä huusi että pidä sitä, jolloin poika pysähtyi. Nyt siis seisoin autoni nokan kohdalla, vihaisesti haukkuva ja kiskova koira oli auton takana ja oma koirani n. 3m päässä autosta sivulle päin, valppaana ja hieman hämmentyneenä. Siinä vaiheessa olin varma, että nyt käy kiinni, nimittäin minä naapurin rakkiin tai se mun koiruuteen. Olin jo karjumassa sille vihaisesti, mutta onneksi pojan isä pääsi paikalle ja sai kiskottua koiransa pois. Eipä mutta, sanoin mussukalle, että mennääs sisälle, se näytti kohauttavan olkiaan ja lähti tulemaan niin kuin ei mitää olisi sattunut. Itse manailin monta tuntia, etteikö ne perhanat saa koiriaan kuriin.
Mitäs tästä opimme, kuka käyttäytyi nätisti?
Eipä muuten ole mun koira käynyt kenenkään kimppuun, mutta sen päälle on käynyt susikoira, belgianpaimenkoira ja pisteenä iin päälle Chihuahua!!! Omani on vain ärähtänyt takaisin ja hyökkääjät ovat painelleet häntä koipien välissä karkuun.
Itse siis pelkään kyllä enemmän lepsukoita seurakoiria, niillä kun ei tuota kuria niin itsestään selvyytenä pidetä. Harmi!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tutulta tuntuu näin niinsanotun taistelukoiran omistajana. Olen kokenut samantapaista monesti ja vielä nämä koiranomistajat tai ulkoiluttajat on haukkunut mut et vie se tappaja pois vaikka heidän koira on se joka rähisi. Joskus kannattais katsoa peiliin ja miettiä onko vika koirassa vai ihmisessä.
nimittäin näistä kivoista seurakoirista...huvittava sinänsä.
olimme lenkillä ison koirapoppoon kanssa alueella missä kaikki pitävät koiria vapaana (tilaa on väistellä vaikkei puisto olekaan). oma kultainennoutajani oli alle vuoden ikäinen mutta isohan se jo on kooltaan. alueen yhdessä kohdassa oli laitettu luistelujää, ja siinä mies pienen pojan kanssa luistelemassa.
olimme menossa kauempaa ohi kunnes noutajantolloni päätti mennä tervehtimään ja lähti pinkomaan kohti. minä huusin perään ja koira pysähtyi, lähti tulemaan, vilkaisi taakseen ilmeellä "menenpäs sittenkin" ja sittenhän se meni...minä painan perään ja huudan kuin hullu lähinnä peläten että koira keilaa kaikki kumoon painaessaan jäälle. kaikki kauhuskenaariot päässä pyörien olin jo valmis suunnilleen oikeusjuttuun kun isä raivoaisi poikansa puolesta...ja mitä kävikään...?
koira pääsi perille, liukui tyylikkäästi ihmisten luo, kävi maihin ja minä kun pääsin perille anteeksipyyntöjä vuodatellen niin isä toteaa että "kiltti koirahan tämä on!" joo kyllähän miä sen tiesin mutta kun tulee täysillä päin n. 25kiloa koiraa...tuli vaan mieleen että olisipa ollut mikä tahansa toinen iso rotu niin huuto olisi ollut vähän toista.
vai mitä luulette?
nyt on pientä koirakammoa uutisen takia liikkeellä..
Itse olen samaa miettinyt. Niin paljon on omistajasta kiinni. (mutta ei kaikki)
Mutta onneksi omistajakin voi muuttua! Huonoksi koiranomistajaksi tai huonoksi koiraksi synnytään hyvin harvoin ja silloinkin ulkoisista syistä!
Vaikken rotikkaa omistakaan, vaan ison ja pienen koiran, silti rotskutapauksen jälkeen jotkut kiersivät jalkakäytävän toiselle puolen. Naurettavaa!
Omat koirani käyttäytyvät nimittäin rauhallisen asiallisesti. Esim. tänään bussissa maksoin rauhassa ja koirat odottivat. Etupenkin nainen kurottautui silittämään isompaa. Se oli rauhallisen välinpitämätön, mutta ystävällinen. Jatkettiin matkaa ja eivät moikkailleet matkustajia, vaikka moni koiria ihastelikin. Matkan ajan istuivat ilman käskyä nätisi ja rauhassa, myös pentu vaikka oli toinen matkansa. Tietysti itse myös näytin esimerkkiä olemalla kuin olis tosi tylsää:)
Koirapuistossa kumpikin oli nätisti ja isompi ei välittänyt, vaikka pienemmät koirat hyppivät nenille ja ärisivät. Voisivat olla aika erilaisia koiria, jos en olisi niitä kasvattanut ja kouluttanut. Aina ovat hallinnassa ja hillittyjä. Erään kaupan ohi kun mentiin, oli afgaani kiinni seinässä ja rupesi koko hihnan pituudella räyhäämään ja riuhtomaan meille (vaikka käveltiin vain nätisti ohi..) Isompi koira ei edes vilkaissut siihen vaikka kulki samalla puolella, kuin afgaani. Pentu kulki myös nätisti, mutta murahti hiljaa, jolloin sanoin sen nimen matalasti ja palasi ruotuun. Pentu oppii kyllä myös, että ei tarvii sanoa takasin. Ei olekaan pitänyt mitään ääntä sitten ensimmäisen päivän, kun mulle tuli. Ensimmäisenä päivänä riehu ja haukku yms, ja varmaan ois samanlainen vieläkin, jos en ois puuttunut asiaan mitenkään.
On niitä mukaviakin koiranomistajia. Ne vaan tuppaa menemään niin huomaamattomasti ohi, ettei niitä edes älyä eikä muista. Sen sijaan ne riekkuvat huomaa kaukaa ja muistaa..
Tänään kaksi rotikkaa juoksi miehellä irti ja menivät jonkun koiran luo, omistaja karjui niin että kaupunki raikui. En tiedä, mitä rotikat tekivät, mutta tosiaan epäilen, että jos ois ollu joku vähemmän aggressiivisena mainostettu, niin ei ois emäntä karjunu! Tosin, väärinhän se oli, että ukko piti koiria vapaana, eivätkä edes olleet hallinnassa..
Voit olla todella ylpeä koirastasi. Jokainen, joka on nähnyt sen vaivan, että koiransa kouluttaa, tietää, että ei se ilman työtä tule.
Veikkaisin, että tämä tapaus, jossa rotikka hyökkäsi vapaana koiran kimppuun, tuskin olisi ylittänyt uutiskynnystä, jos olisi tapahtunut ennen tätä järkyttävää tapausta. Näitä tapauksia sattuu varmasti päivittäin eri rotujen toimesta, syy löytynee useimmiten ihmisestä, joko ei ole kasvatettu koiraa tai sitten ei vain ymmärretä, miten koira toimii ja käyttäytyy.