Eletään kultaista 60-lukua. Auringon säteet lämmittävät kivitalon seinää ja pihalla leikkiviä lapsia. Etupihaa varjostaa suuri vaahtera, jonka latva ylettyy miltei talon katon korkeudelle. Lasten leikit keskeytyvät, kun porttikongista pihalle ajaa kuorma-auto. Muuttokuorma! Auton lava on täynnä mööpeleitä, laatikoita ja taitaa joku viherkasvikin olla joukossa. Auton hytistä pihan hiekalle laskeutuu parin aikuisen lisäksi pieni poika. Tuijotamme hetken toisiamme arvioivasti. Poika sanoo nimekseen Henry ja on minua vuotta vanhempi. Siitä alkoi ystävyys. Menemme peräkkäin kuin majakka ja perävaunu. Emme erottele tyttöjen tai poikien leikkejä, kaikki kelpaa. Hypitään twistiä, hiihdetään, leikitään autoilla. Emme kyläile toistemme luona, mutta pihaa riittää. Aikuiset alkavat virnuilla touhuamme. Siellä missä on Henry, siellä tytön reppana ja missä tyttö, siellä Henry. Typerimmät aikuisista alkavat virnuilla rakkaudesta ja lemmestä. Se tuntui äärimmäisen tyhmältä silloin ja on sitä myös nyt. Toki tykkäsimme toisistamme, mutta aikuiset saivat ystävyytemme näyttämään jotenkin kummalliselta.
Nykypäivän keltainen lehdistö on täynnä juttuja ”suuresta” rakkaudesta. Mustasukkaiset miehet ja naiset tappavat toisiaan ja lapsiaan. Sairas mieli verhoaa teot rakkaudeksi. Kas kun ”rakastin” niin paljon, niin voin tehdä mitä haluan. Rakkaus on rivoa ja rumaa, itsekästä oman nautinnon etsimistä. Täydellisinkin rakkaus on varsin vajavaista. Tänään rakastetaan, huomenna jo hyljätään. On ”salassa” olevia rakkaita, työpaikalla olevia ”rakkaita”, työmatkoilla olevia ”rakkaita” Mitä rakkautta se sellainen on, joka pitää piilottaa?
Jotkut meistä ovat kuulleet sanottavan, että Jumala on rakkaus. Mitä silläkin tarkoitetaan? Eikö uskonto ole aika ahdistavaa touhua? Ulkoisia tapoja, joita ihmispolo pakotetaan noudattamaan, tai ei kuulu joukkoon. Jotkut sanovat, että Jumalan rakkaus on aivan jotakin muuta kuin ulkoisia tekoja, joita ihmiset toisiltaan odottavat. Jumalan rakkaus poikkeaa siinä muista, että se ei hylkää. Se hyväksyy ihmisen sellaisena kuin tämä on. Kaikista erheistä ja jatkuvista virheistä huolimatta. Ehkä Jumalan rakkaudessa on ripaus lapsuuden viattomuutta. Ehkä se on paljon suurempaa. Siitä pitää ottaa selvä… Rakkaudella on niin monet kasvot. Mitkä niistä ovat ne oikeat?
Nykypäivän keltainen lehdistö on täynnä juttuja ”suuresta” rakkaudesta. Mustasukkaiset miehet ja naiset tappavat toisiaan ja lapsiaan. Sairas mieli verhoaa teot rakkaudeksi. Kas kun ”rakastin” niin paljon, niin voin tehdä mitä haluan. Rakkaus on rivoa ja rumaa, itsekästä oman nautinnon etsimistä. Täydellisinkin rakkaus on varsin vajavaista. Tänään rakastetaan, huomenna jo hyljätään. On ”salassa” olevia rakkaita, työpaikalla olevia ”rakkaita”, työmatkoilla olevia ”rakkaita” Mitä rakkautta se sellainen on, joka pitää piilottaa?
Jotkut meistä ovat kuulleet sanottavan, että Jumala on rakkaus. Mitä silläkin tarkoitetaan? Eikö uskonto ole aika ahdistavaa touhua? Ulkoisia tapoja, joita ihmispolo pakotetaan noudattamaan, tai ei kuulu joukkoon. Jotkut sanovat, että Jumalan rakkaus on aivan jotakin muuta kuin ulkoisia tekoja, joita ihmiset toisiltaan odottavat. Jumalan rakkaus poikkeaa siinä muista, että se ei hylkää. Se hyväksyy ihmisen sellaisena kuin tämä on. Kaikista erheistä ja jatkuvista virheistä huolimatta. Ehkä Jumalan rakkaudessa on ripaus lapsuuden viattomuutta. Ehkä se on paljon suurempaa. Siitä pitää ottaa selvä… Rakkaudella on niin monet kasvot. Mitkä niistä ovat ne oikeat?
Vastaukset 8
Vanhimmat
ajattelemisen aihetta.
hyvä kirjoittamaan!
Kiitoksia!
...tarina ei päättynyt, joten jatka sitä! Mitä tapahtui...?
Eräänä keväänä, kun pihan vaahtera jälleen kukki ja levitti huumaavaa tuoksuaan pihan ylle, jouduin kohtaamaan syvän surun. Se kevät erotti minut ja Henryn. Muuttoauto saapui jälleen pihaan. Tällä kertaa se vei minut pois. Porttikongin suulta silmäilin pihaa viimeisen kerran ja sanoin hyvästi. Syvä kaipaus ja ikävä jäi kaihertamaan rintaan. Menetin hyvän ystävän ja oliko koko lapsuuskin nyt ohi? Ristin nalleni uudelleen, hän on nyt Henry ja nallen korvaan voi kuiskata asioita, joita ei kerrota muille.
Tiedän, että meillä aikuisinakin on pieni paikka toistemme sydämissä. Emme pysty unohtamaan, emmekä haluakaan, lapsuuden leikkejä ja lapsuuden pihamaata.
Tytön pirpanasta kasvoi aikuinen(?) nainen. Kerroksia on tullut monta lisää. Ulkoinen olemus on muuttunut moneen kertaan, sisin on muuttunut. Mutta jokin hyvin syvällä oleva ydin taitaa vielä olla samaa kuin pienessä lapsessa. Täysin aikuiseksi en halua kasvaa koskaan.
Tytön pirpana ei oikein lapsena saanut selvää kuvaa siitä mitä on rakkaus ja hyväksyntä.
Elämä kuitenkin teki ihmeen ja antoi hänen kohdata aidolta tuntuvaa rakkautta. Jotakin muuta kuin keltaisen lehdistön saippuaoopperaa.
Elämä teki tytöstä pohdiskelijan.
Hän miettii myös sitä Jumalan rakkautta. Kun ihmisten rakkaus tuntuu olevan silkkaa pelleilyä ja irvikuva rakastamisesta. Miten Jumalan rakkaus voisi olla erilaista? Jumalan rakkautta on hyvin vaikea kuvata, se pitää itse kokea. Ne meistä, jotka joskus ovat päässeet rakastavan äidin syliin, osaavat ehkä parhaiten sitä kuvata. Siinä Jumalan rakkaus poikkeaa täysin ihmisten välisestä rakkaudesta, että se ei koskaan lopu. Ihmiset kyllästyvät ja työlääntyvät toisiinsa, koska rakastaminen muuttukin työksi alun "huvin" jälkeen.
Jumalan syli on aina avoinna, joka päivälle on varattu oma annoksensa rakastamista ja hyväksyntää. Rakkaudella on monet kasvot. Täydellisimmät niistä Jumalalla.
kirjailijan uraa. Kyllä tota olis lukennu enemmänkin, hyvin kirjotat, ei voi muuta sanoa.
on hyvää tahtoa. Ripaus itsekkyyttä ja uhrautuvuuttakin.
Jos rakkaus kahlitsee tai tuhoaa, se ei enää ole rakkautta vaan egoismia. Narsismia, julman lapsen itsekkyyttä, sielun kehittymättömyyttä.
Mun mielestäsun jutut on järkeviä ja mielenkiintoisia. Uskon sinun olevan fiksu. Tämän johdosta uskallan ehdottaa sinulle kirjastoreissua. mee kirjastoon ja kysy sellasta kirjaa kuin: "Rakkauden monet kasvot". Lue se avoimin mielin. Jos sen teet ja tuut juttelee tänne lukukokemuksestasi, alan kansssasi kirjeenvaihtoon, joko näin julkisesti tai pritatisti. Molemmat käy. Hyvää kevätpäivän jatkoa sulle, snadi tallaaja.
Haaste vastaanotettu. Harmi, että voin vastata siihen vasta n. kuukauden kuluttua. Kirja piti tilata toisesta kirjastosta. Saan sen vasta kolmen viikon kuluttua, koska oma kirjastoni on sen ajan suljettuna. Lukemiseen menee varmasti muutama tovi. Sääli, olisin lukenut sen kernaasti heti. Sen verran olin utelias, että silmäilin mistä aiheesta kirjassa puhutaan.
Palaan aiheeseen. Kevättä sinnekin päin!