Kerros kerrokselta minut asutettiin
jään viileys
särmä särmältä suloisesti sulatettiin.
Unenhorre
jossa nyt kuljen
heittää ylleni varjojen vanan
eikä kukaan, kukaan tiedä
mitä mukanani kannan.
Hämärän hämyyn
kätken kyynelin hellyyteni
ja se mikä kaukaisinta on
on lähinnä sittenkin
rakkauteni Sinuun.
jään viileys
särmä särmältä suloisesti sulatettiin.
Unenhorre
jossa nyt kuljen
heittää ylleni varjojen vanan
eikä kukaan, kukaan tiedä
mitä mukanani kannan.
Hämärän hämyyn
kätken kyynelin hellyyteni
ja se mikä kaukaisinta on
on lähinnä sittenkin
rakkauteni Sinuun.
Vastaukset 16
Vanhimmat
vain epäillys herää
leikkaako sula särmän terää
varjot lyhenee
päivä pitenee
jalkojen alle kadonnee?
hämärässä
miettimässä
yksin elämässä
olenkin ehtinyt kaipaamaan jo Sinua, ja siinä
Sinä nyt sitten olet.
Kuinka suloinen onkaan vastarunosi. Ja tiedätkö,
omassa alkuperäisessä versiossani oli
" kätken hellyyteni kyynelin yksin " Tuli mie-
leen tuosta Sinun runosi viimeisen säkeen päätök-
sestä.
Kiitos, ja vallan ihanaa että olet siinä.
..voi että ihailen sanankäyttöäsi. Vaikea on hurmokselta antaa palautetta näillä arkisilla sanoilla.
Runosi on upea jälleen kerran : )
Kiitos lukuhetkestä : )
palautteestasi Padme, kiitos.
Päivääni toit iloa Sinäkin.
"ja se mikä kaukaisinta on
on lähinnä sittenkin"
Olet Sinä runon osaaja !
tuo esille nostamasi lause, se syntyi kuin itses-
tään. Ja itse asiassa koko runon kokoamiseenkaan
ei mennyt kuin noin 5 minuuttia, ja se on minulta
melko hyvin. En tainnut käyttää kumiakaan kuin
yhden kerran.
Kiitos Mys, Mystisein - sanasi ovat mannaa sie-
lulleni.
Upea kerta kaikkiaan, niin herkkää sanailua että lukee melkein hengittämättä. Runo piirtää täyden ympyrän, aukoton linja sulkee sisäänsä ehjän ajatuksen. Tulla jonkun asuttamaksi - ja olla hänen asuttamansa vielä sittenkin, kun hän on poissa - aina läsnä, tässä unenhorteisessa kivussa.
No niin, tässä sitä taas ollaan Linda.
Tämä on niin hieno runo ettei minun pitänyt tähän sanoa mitään muuta kuin että hieno. Mutta kun suuni avasin. Sanon makuasiana... en kykene lukemaan ensimmäistä säkeistöä tuollaisena, minun päähäni se ei mene tarpeeksi saumattomana muiden säkeistöjen kanssa. Toisesta säkeistöstä lähtien KOKONAISUUS on täydellinen myös runollisesti, ajatuksellisestihan se on 100% täydellinen alusta saakka. Tämä vain minun subjektiivinen mielipide. Tiedäthän sinä minut... tällainen sanojen kääntelijä, pilkunviilaaja. Ensimmäisen ja toisen säkeistön täytyy tietysti tyyliltäänkin olla toisistaan eroavia tehostaakseen siirtymää, hyppäystä sulamisesta unenhorteeseen, mutta runossasi ne on mielestäni jotenkin... liian erilaisia keskenään... joten mieleni alkoi väkisinkin vääntää ensimmäistä säkeistöä.
Kerros kerrokselta minut asutettiin,
jään viileys sulatettiin pois
särmä särmältä.
Tai
Kerros kerrokselta minut asutit,
jäisen viileyteni sulatit
särmä särmältä pois.
Mutta nämäkään ei ole tarpeeksi hyviä kokonaisuuteen... Täytyy siis tyytyä siihen sellaisena kuin se on. Kyllä vain.
Kerta kaikkiaan hieno runo, Linda.
Kun nyt olen lukenut tuon runosi pari kolme kertaa, tulin siihen johtopäätökseen, ettei siitä voi muuttaa mitään. Ei edes minun mielessäni. Se on kertakaikkiaan hieno. :)
saat minut jo toistamiseen tänään silmät ymmyr-
käisenä lukemaan itseäsi/sanojasi.
" no niin, tässä sitä taas ollaan Linda "
Elikkä, samaa siis sanoisin Sinulle.
Saattaa kyllä olla, että ensimmäinen säkeistö ei
sulaudu täydellisesti kokonaisuuteen. Se on ehkä
hiukan jäänyt tyngäksi ja kaipaisi ehkä laastia
tiilien ympärille ollakseen hyvä, jos sittenkään.
Ja tiedänhän minä Sinut, tiedän jo melkoisenkin
hyvin. Ja jos joku kääntelee ja viilailee sanoja
lisäksesi, niin se olen kyllä minä. Tietäisitpä
vain kuinka monta kertaa Mys ja Kaarukin ovat
minulle asiasta sanoneet.
Jonkun runoni kun olen joskus lukenut heille
esmes puhelimessa ja sanonut, että tästä puuttuu
syvyys, he ovat aivan eri mieltä. Mutta kun en
vaan pääse siitä viilaamisesta ja saksimisesta
eroon.
Sinun versiosi ensimmäisestä säkeestä miellyttä-
vät silmääni - kyllä.
Mutta että Sinun mielestäsi runoni on hieno, niin
olen enmmän kuin otettu, saanen sulkeutua suosi-
oosi :D
Kiitos, olet Sinä maan mainio ystävä.
siis se ensimmäinenkin säkeistö menee nikottele-
matta * nauraa *
Äärimmäisen suuri kiitos, tupla eikun tripla.
Paukautit minut taasen hiljaiseksi runollasi,
kun nyt vihdoin pääsin tänne uudelleen.
Mikä näitä yhteyksiä aina pyhien aikaan vaivaa,
liikaa liikkuvia osia varmaan:)?
Kiitos vaikuttavasta runostasi:)
kuinkahan minä nyt tuonkin oikein otan
* miettii *
Siis, minä kun luulen. Että vaikka maa järähteli-
si jalkojesi alla, niin mikään - ei mikään saisi
Sinua hiljaiseksi. Eikä varsinkaan minun runoni.
Mutta kiitos, kyllähän sanoillasi on maagistakin
maagisempi voima.
Olen odotellut tässä mielenkiinnolla erästä eri-
tyistä kommentaattoriani ilmestyväksi. Taitaa ol-
la vielä pääsiäisen vietossa jossain. Eiköhän hän
jossakin vaiheessa ilmesty, toivon niin.
Mutta Sinulle sylintäydellinen kiitos !
niin kaunis runo.haikea,surullinen.ja todellinen.
täälläkin vieraillut.
Aloitin tuolta vanhemmasta päästä kun huomasin
että sinne oli ilmaantunut lisäkommentteja.
Niin. Haikeutta ja surullisuutta - todellisia
kyllä hyvinkin pitkälti tässä runossani, vaikka
fiktiollakin osuutensa on.
Kiitos, kiitos Sinulle tuplasti ja lämpöisesti.
Hei Sinä Oppaani! :)
Tänään onnisti päästä tänne ja löysin täältä tämän :
...Tämähän kuin minun sielustani repäisty...
Uskomatonta miten löydän tästä oman mielenmaisemani
Unelma, toivo , kipu
-kaikki on tässä
Sieluni kielet väräjävät
" Unenhorre
jossa nyt kuljen
heittää ylleni varjojen vanan "
mitä mieluisampaa, että olet jälleen poikennut
runossasi.
Niin. Se on kai joskus aiemminkin tullut
todetttua, että kosketamme toisiamme runoillamme.
Olemme varmaankin käyneet samoja polkuja ja elä-
män karikoita läpi, koska löydämme toinen tois-
temme runoista aina joitain samankaltaisuuksia.
" sieluni kielet väräjävät "
Mielestäni ei juuri kauniimmin voi enää kuvata
sitä tunnetta, mitä runoni on Sinussa saanut ai-
kaan.
Kiitos !