Onko teidän mielestä oikein, että aikuisia / yli 15-vuoden ikäisiä pidetään kokeneimpina lemmikinomistajina? Minusta ei, ikä ei merkkaa mitään siihen, kuinka kokenut ja osaava lemmikin hoitaja on kyseessä. Useat luulevat, että aikuiset ovat vastuuntuntoisempia, mutta ei asia ole aina näin; usein kun oman lapsen lemmikki vahingoittuu, sitä ei suostuta viemään lääkäriin (varsinkaan, jos eläin on jokin pieni, kuten vaikkapa hiiri, hamsteri etc).
Kummalle antaisit vaikkapa kanisi hoitoon viikoksi?
a) 27v aikuiselle, jolla ei ole juuri ollenkaan kokemusta kanin hoitamisesta (tai jostain muusta lemmikistä, mikä sinulla nyt sattuu olemaan), on vain joskus silitellyt ja vähän pitänyt sylissä.
b) 12v tytölle, jolla on kokemusta jyrsijöistä; omistaa / on omistanut monia jyrsijöitä ja kanin. On opiskellut eläimen hoidosta, sekä tietää niistä paljon, oli se lemmikki sitten hamsteri tai kani.
Kummalle antaisit vaikkapa kanisi hoitoon viikoksi?
a) 27v aikuiselle, jolla ei ole juuri ollenkaan kokemusta kanin hoitamisesta (tai jostain muusta lemmikistä, mikä sinulla nyt sattuu olemaan), on vain joskus silitellyt ja vähän pitänyt sylissä.
b) 12v tytölle, jolla on kokemusta jyrsijöistä; omistaa / on omistanut monia jyrsijöitä ja kanin. On opiskellut eläimen hoidosta, sekä tietää niistä paljon, oli se lemmikki sitten hamsteri tai kani.
Vastaukset 10
Vanhimmat
mitään meinaa.
Mutta vanhempaa pidetään monesti vähän kokeneempana.
Onhan sinulla enemmän kokemusta vaikka niiden kanien pidosta jos olet kolmekymppinen ja sinulla on ollut kaneja viistoista kesäsestä.
Kun taas jos olet 16v ja sinulla on ollut kaneja vasta muutaman vuoden.
Ei se ikä vaan se kokemus :o)
"Kummalle antaisit vaikkapa kanisi hoitoon viikoksi?
a) 27v aikuiselle, jolla ei ole juuri ollenkaan kokemusta kanin hoitamisesta (tai jostain muusta lemmikistä, mikä sinulla nyt sattuu olemaan), on vain joskus silitellyt ja vähän pitänyt sylissä.
b) 12v tytölle, jolla on kokemusta jyrsijöistä; omistaa / on omistanut monia jyrsijöitä ja kanin. On opiskellut eläimen hoidosta, sekä tietää niistä paljon, oli se lemmikki sitten hamsteri tai kani."
Itse valitsisin näistä vaihtoehdoista todennäköisesti A:n, etenkin jos aikuinen eläimistä tietämätön olisi joku tuttu aikuinen ja 12-vuotias joku itselleni ennestään tuntematon harrastaja. Riippuen kyllä myös nuoren vanhempien suhtaumisesta eläimiin. Aikuinen ihminen kun kuitenkin on jo itse vastuussa myös omasta elämästään ja kykenee siten tekemään monet ratkaisut itsenäisemmin (jos eläin vaikka sairastuu kesken hoitojakson ja se olisi vietävä keskellä yötä eläinlääkäriin, kumpi sinne todennäköisemmin pääsisi lähtemään; aikuinen ihminen jolla on mahdollisesti itselläänkin auto, vai 12-vuotias, jonka vanhempia ei kiinnosta ja jolla saattaa olla kielto hillua öisin kylillä oli asia mikä hyvänsä?).
Hoito-ohjeet jätän hoitajalla joka tapauksessa, jotta hoitaja tietää, paljonko ja mitä juuri ne omat lemmikkini ovat tottuneet syömään ja millaisiin rutiineihin ne ovat oppineet. Hoitotavoissa kun on paljon eroja eri henkilöiden välillä, eli vaikka hoitaja olisi kuinka kokenut kanien kanssa, en haluaisi hänen lähtevän muuttelemaan mitään omien kanieni hoidossa kysymättä asiasta minulta.
Tietenkään ei voi yleistää, että aikuinen olisi automaattisesti parempi eläintenhoitaja kuin lapsi. Kuitenkin monet nuoret kuvittelevat tietävänsä paljon enemmän kuin tosiasiassa tietävätkään, suhtautuvat lähteisiinsä vähemmän kriittisesti (nuorista löytyy enemmän näitä, joista esimerkiksi eläinkirjat/eläinkauppiaat ovat aina oikeassa tai on olemassa vain yksi ainoa oikea tapa tehdä jokin asia) eivätkä osaa ajatella asioita niin pitkäjänteisesti (eli otetaan esimerkiksi lauma kaneja vähän päälle 10-vuotiaana ja sitten opiskelemaan lähtiessä ihmetellään, että mitäs niille tehdäänkään, kun huomataan, ettei sitä omaa omakotitaloa ihan niin vain opiskelijana hankitakaan). Tavallaan nuo kaikki kuuluvat siihen nuoruuteen, jollain suuremmassa mittakaavassa kuin toisilla. Itsekin aloitin elukkaharrastuksen jo kakarana (ensimmäisen "oman" marsun sain 4-vuotiaana) ja kyllä sitä monenlaista kommellusta, vaihetta, kokemusta ja ajattelumallin muutosta on näihin kuluneisiin yli 16-vuoteen mahtunut.
Alaikäisen lemmikit ovat kuitenkin aina hänen vanhempiensa vastuulla. Useimmissa tapauksissa vanhemmat ovat myös ne, jotka rahoittavat eläinharrastuksen, joidenka omistamassa asunnossa lemmikit asuvat ja jotka tarvittaessa kuskaavat/jättävät kuskaamatta eläimet eläinlääkäriin. Harva alaikäinen lapsi kantaa täyden vastuun omista lemmikeistään tai olisi edes kykeneväinen siihen. Tämä on myös osasyynä, miksi mieluummin luovuttaisin lemmikkini hoitoon aikuiselle ihmiselle tai perheeseen, jossa lemmikit ovat perheen yhteinen harrastus. Niin paljon on tullut törmättyä esimerkiksi niihin tapauksiin, joissa hätääntynyt nuori kyselee nettipaltoilta apua lemmikin kotihoitoon, kun vanhemmat eivät suostu viemään sitä eläinlääkärille, että en omaa lemmikkiä olisi valmis luovuttamaan edes sille fiksuimman oloiselle nuorelle tuntematta myös hänen vanhempiaan. Ja kun joku kuitenkin tarttuu siihen, että aikuinenhan se nimenomaan tässä on se, joka käyttäytyy vastuuntunnottomasti, mutta mielestäni myös nuorelta tulisi löytyä sen verran vastuuntuntoa, että jos jo lemmikkiä kinutessa on selvää, etteivät vanhemmat ole sen hoidossa mukana, lemmikki jätettäisiin hankkimatta, jos itsellä ei ole täysiä edellytyksiä sitä hoitaa.
Nuorilla harrastajilla on usein kyllä muun muassa enemmän aikaa viettää lemmikkiensä kanssa ja monet lapset tuntevat sen lemmikkinsä ja sen tavat erittäin hyvin. Jos lapsella on tukenaan lemmikin pidossa vastuuntuntoinen aikuinen, ovat lemmikit mielestäni erittäin antoisia elämänkumppaneita myös lapsille ja lapset voivat olla hyvinkin tietäväisiä eläinten hoidosta (esimerkiksi oma 5-vuotias pikkusiskoni laittaa aina heti vesikupin koiralleni kun sinne menemme, siltä varalta että pienellä on jano. Kuitenkaan yksinään lapsen vastuulle, tiesi hän eläinten hoidosta kuinka paljon tahansa, ei mielestäni monikaan lemmikki sovi.
On totta, että aikuisetkaan eivät tiedä kaikkea.
Aina voi tulla yllättävä tilanne eläinten kanssa, vaikka kuinka olisi opiskellut / ollut lemmikkejä.
Tosiasiana : Minäkin antaisin vastuun lemmikistäni aikuiselle.
12v. Tyttö ei välttämättä (vanhemmista riippuen)esim: saa lemmikkiäni el.lääk:lle jos on hätä.
27v. Ei ehkä tiedä yhtä paljon, mutta lemmikin käyttäyessä oudosti, saa sen vietyä lääkäriin/ soitettua "onko normaalia?" (on vastuussa).
Ja tietysti aina !! : Lemmikki paikkaan johon voi luottaa !! Oli ikä mikä tahansa!
( puh.no itselle ja el.lääk:lle ja hoito-ohjeet!)
Eli AINA eläin hoitopaikkaan, jossa olet varma, että lemmikistäsi huolehditaan !!
Viikossa voi tapahtua mitä vain...
en antaisi kaniani yksinkertaisesti kummallekaan hoitoon. minä annan kanini hoitoon ainoastaan ihmiselle, jonka tunnen ja johon voin luottaa.
jos pakko olisi valita, antaisin hoitoon A:lle. liian useat 12 vuotiaat luulevat tietävänsä liikaa, joten ei voi tietää kuka puhuu totta ja kuka ei. myös yleensä täysi-ikäiset ymmärtävät paremmin sanan "vastuu". itse en uskaltaisi kaniani jättää 12 vuotiaan hoitoon, oli sitten omistanut miten monta hamsteria tahansa. se ei todista yhtään mitään.
jos minulta kysytään, ei alle 13 vuotiaan tulisi saada minkäännäköistä "omaa lemmikkiä", vaan ne lemmikit olisi perheen yhteisiä. se on tietty yksilöllistä, joillekin ihmisille en suosittele lemmikkiä edes 25 vuotiaana. se on ihan henkisestä kehityksestä, ymmärtämyksestä ja muusta kiinni.
No asia ei aina ole niin, mutta esimerkiks kuka ostaisi 5vuotiaalle kanin? en mä ainakaan koska tietää että se on niin kersa vielä että sil on leikki ikä kesken.
Niin se on niin paljon ihmisestä kiinni, mut ei mitkään 5vuotiaat joille monet vanhemmat ostaa eläimiä niin ei ne jaksa niitä hoitaa kauaa ja eläin on myynnissä taas. Vanhemmat on paljon vastuullisempii ja osaa ajatella suhteellisen järkevästi ja tietääki ehkä jopa enemmän.
Jos nyt ajatellaan että nämä 12 vuotias ja 27 vuotias ovat tuttujani, mielummin antaisin lemmikkini 12 vuotiaalle hoitoon, vanhempien kanssa keskusteltuani. 12 vuotias asuu kuitenkin kotona ja vanhemmat ovat hänestä vastuusta ja jos suostuvat ottamaan lemmikin viikoksi ovat he myos siitä vastuussa. Eli heidän on pakko viedä eläin lääkäriin jos jotain sattuu. Ei voi sanoa että ei ole aikaa tai se on "vain" hiiri. En koskaan antaisi lemmikkiäni vieraan hoitoon, en edes hoitolaan.
Yleensä aikuisella on niitä muita menoja, jonka vuoksi ei ehdi olemaan eläimen kanssa paljoa( jos tämä on tottunut seuraan). Itse sain "oman" ensimmäisen lemmikini ollessani 7vuotias ja nyt vuosia myohemmin huomaan että se kasvatti myos vastuuta minussa. Eläimiä on ollut jos minkälaisia ja monta kirjaa ja "kirkujaa" tutkittu mutta kyllä se on se kokemus joka painaa. Kirjoissa kerrotaan vaan hoidosta, ruokinnasta jne. mutta ei koskaan tosielämästä. On aivan erillaisia lukea ja nähdä esim. rotan "seikkailuja" johtokasoissa.
Mutta yli päätänsä en suosittelisi eläintä otettavaksi lapsi perheisiin(jossa alle 10vuotiaita lapsia), varsinkaan kovin vaikea hoitoista. Kania en suosittelisi sen vahvojen jalkojen takia. 5vuotias kun yrittää nostaa kania eikä saa kunnon otetta, kani voi pelästyä ja potkaista, jonka seurauksena kynnet voivat raapia.
Mutta täytyy myos muistaa että oli eläin sitten mikä tahansa, se ei ole VAIN lemmikki, se on myos perheenjäsen.
...14 vuotiaalle kaikki elukkani hoidettavaksi ja se muistaa myös ne hoitaa. Joku samanikäinen voi olla niin aamu-uninen ettei viitsi herätä aamulla vaan sitä pitää äidin herätellä. Siksi asia on kaksipiippuinen.
No kyllähän sitä nyt pitäisi tyhmemmänkin ymmärtää, ettei se ikä merkkaa mitään. Tunnen yhden kolmetoistavuotiaan, jolla on ollut jyrsijöitä viitisen vuotta ja on aina osannut, ihan pikkupenskanakin, hoitaa niitä kunnialla. Paljon varmempaa ja eläinystävällisempää käsittelyä kuin mm. lähieläinkaupan myyjillä, joita mainostetaan "ammattitaitoisina".
Otetaanpa ihmiset tämmöinen esimerkki: jos ketjun aloittaja ei olisi maininnut ikiä, olisi jokainen valinnut automaattisesti b:n. Joidenkin isojen isojen hevosten tai vastaavien kanssa iällä ja voimalla on merkitystä, mutta kyllä se kymmenenvuotias osaa jyrsijöitä käsitellä, olipa sitten kyseessä kunnon luppis taikka talvikko. Käyttäkääpä nyt vähän päätänne.
Pakko myöntää etten antaisi kummallekkaan hoitoon !! Yleensä tommoiset lapset eivät ota välttämättä niin suurta vastuuta edes eläimestä. Mutta kyllä tutuilleni antaisin JOS olisi pakko antaa hoitoon.