Suuri

Miehestä näyttää aina vaan löytyvän uusia puolia...

hande kirjoitti:

Miehestä näyttää aina vaan löytyvän uusia puolia...

Kyllä.

J.. kirjoitti:

Kyllä.

se mies on myös oikea virittäjävelho. Sääli vain, että Honda-palstan ninjat kävivät poistamassa eilen vaivalla pystyttämäni Tuning-koulun. Banzai! Vaan eipä ollut ensimmäinen kerta tämä vihamielinen aggressio. Kesällä hävisi avaamamme mielenterveystoimisto. Veikkaanpa moniongelmaisia tojotisteja, Tai sitten meillä on myyrä omiemme joukossa. Hui! (en nyt kehtaa Sinuakaan epäillä, kun olemme viimein taas väleissä)

J.. kirjoitti:

se mies on myös oikea virittäjävelho. Sääli vain, että Honda-palstan ninjat kävivät poistamassa eilen vaivalla pystyttämäni Tuning-koulun. Banzai! Vaan eipä ollut ensimmäinen kerta tämä vihamielinen aggressio. Kesällä hävisi avaamamme mielenterveystoimisto. Veikkaanpa moniongelmaisia tojotisteja, Tai sitten meillä on myyrä omiemme joukossa. Hui! (en nyt kehtaa Sinuakaan epäillä, kun olemme viimein taas väleissä)

Lue lisää

Koska Luopio en ole.

J.. kirjoitti:

se mies on myös oikea virittäjävelho. Sääli vain, että Honda-palstan ninjat kävivät poistamassa eilen vaivalla pystyttämäni Tuning-koulun. Banzai! Vaan eipä ollut ensimmäinen kerta tämä vihamielinen aggressio. Kesällä hävisi avaamamme mielenterveystoimisto. Veikkaanpa moniongelmaisia tojotisteja, Tai sitten meillä on myyrä omiemme joukossa. Hui! (en nyt kehtaa Sinuakaan epäillä, kun olemme viimein taas väleissä)

Lue lisää

Saisko sen takaisin, kun ehdin vasta hakea ärrältä Keltaisen Pörssin sopivan aihion löytämiseksi ? En ehtinyt saada talteen ja jatkaminen ulkomuistista ei onnistu.

sataviiskuus kirjoitti:

Saisko sen takaisin, kun ehdin vasta hakea ärrältä Keltaisen Pörssin sopivan aihion löytämiseksi ? En ehtinyt saada talteen ja jatkaminen ulkomuistista ei onnistu.

Vielä kerran, tunteella...

Tuning eli autojen laittelu

Tuning – tuo menevien ja menestyvien (ikuisten) poikamiesten ylevä harrastus on aloitettava vakavasti. Ensimmäiseksi on tehtävä käsitteet selviksi. Muinaismuistot puhuvat laittelusta, ajan hermolla olevat tuningista – tosi rennot kaverit tuunauksesta.

Tuunauksen kohde on mietittävä tarkkaan. Mikä tahansa romu ei kelpaa. Ennen laiteltiin Escortteja, Capreja, Taunuksia, Corollia, Asconia, Kadett Coupéita ja Mk II:sia. Kaikki olivat tietysti takavetoisia, mutta nyt näistä jok'ikinen on out.

Lisäksi italialaiset ja ranskalaiset ovat out. Englantilaisia ei edes ole, eikä itä-autoja. Amerikkalaiset ovat oma lukunsa.

Käytännön syistä Tuning-auton aihio on keskimäärin noin 10 vuotta vanha, ehkä 15:kin, mutta mutta uudemmallakin kalustolla tullaan toimeen. Top Ten -listan autot voivat toki olla vanhempiakin.

Tuning Top Ten:
Honda Civic
Mazda 626
Mazda 323
Toyota Corolla
Opel Astra
VW Golf
Opel Kadett
Opel Vectra
Honda Accord
BMW 316

Listalla olisi myös Honda Prelude ja ja joitain muita todellisia urheiluautoja, jos sellaisia olisi joku joskus ostanut uutena, jotta niitä voisi sitten tuunata vanhoina. Tulossa listalle on Seat Ibiza, kunhan ikää karttuu (ne sopivan ikäiset ovat ruostuneet pois).

Kuten Huomataan, oikea tuning-aihio on jo valmiiksi sekä nopea, että näyttävä ja herättää ansaitsemaansa kateutta kanssa-autoilijoissa.

KORI:

Korin muotoilu on parasta aloittaa helmoista. Siten erotutaan paappojen vakioautoista parhaiten. Tuning-auton helmalevitykset kannattaa tehdä pellistä. Pelli on muovia kestävämpää, helpompaa työstää ja näyttää alkuperäisemmältä. Etenkin auton omasta helmapellistä muotoiltuna on levitys linjakkaan näköinen ja varmasti samaa sävyä muun auton kanssa. Kulmahiomakoneella vain sivuhelma auki alhaalta ja molemmista päistä. Sitten tartut alareunaan kiinni ja nostat pellin törröttämään suoraan sivulle.

Sitten spoileria värkkäämään.

Ota 200 litran öljytynnyri - mieluiten tyhjä - ja halkaise se pituussuunnassa kahtia. Nosta puolikas takaluukun kannelle poikittain, kupera puoli taaksepäin. Tällöin kovera puoli näyttää eteenpäin. Poraa sitten alareunaan 10 kpl. 4 mm:n reikiä niin, että reiät lävistävät myös takaluukun kannen. Kiinnitä mahdollisimman pitkillä 4 mm:n pop-niiteillä. Ruuvejakin voi käyttää, mutta popparit ovat virtaviivaisemmat.

Jos spoileri tuntuu ajossa liian ottavalta, voit leikata sitä yläpuolelta matalammaksi. Tällöin kuitenkin menetetään iso osa spoilerin tuomasta ulkonäkölisästä. Jos siis haluat säilyttää äreämmän lookin, leikkaamisen sijaan poraa spoilerin läpi pieniä reikiä.

Poraa reikä kerrallaan ja kokeile, milloin ottavuus ja ilmanvastus ovat oikeassa suhteessa. Aikaa menee, mutta lopputulos on sitten yksilöllisesti räätälöity. Jos oikein tarkka haluaa olla, voi käyttää oikein pientä terää ja porata aina reiät molemmille puolille yhtä aikaa. Näin tasapaino säilyy, eikä auton ympärille kerry haitallista turbulenssia.

Toisesta puolikkaasta saat etuspoilerin, jonka voit vastaavalla tavalla kiinnittää etupuskuriin. Sitä on kuitenkin pakko leikata matalammaksi, ettei spoileri raavi maata. Maavaraa kannattaa jättää vähintään 5 cm, ellet sitten aja jatkuvasti sileillä radoilla.

Molempien etuspoilerin päätyihin on vielä leikattava halkaisijaltaan n. 10 cm:n aukot, jotta ilma saadaan ohjatuksi auton sivuille. Kokonaan päätypeltejä ei voi poistaa, ettei tynnyri menetä muotoaan. Rei'istä voi vielä ohjata ilman jarrujen jäähdyttämiseen. Sopivat mutkat on helppo modifioida esim. räystäskourun syöksytorvesta - siinä on jo valmiiksi sopiva mutka molemmissa päissä! Väliin jäävän suoran putkiosan voi hyödyntää avarampaa pakoputkistoa rakennellessa.


HENKEÄ PELIIN:

Erityistä huomiota on kiinnitettävä pakoputken päähän, jossa on syytä olla vähintään 25 % enemmän halkaisijaa kuin muussa putkessa, mielellään enemmänkin, jotta pakokaasu pääsee jakaantumaan mahdollisimman laajalle alueelle eikä jää tukkeeksi putken päähän.

Vielä parempi on, jos putken saisi jaettua kahdeksi. Sopivaa jakoputkea voi olla vain vaikea löytää. Ihanteellisin ratkaisu olisivat sivuputket. Ne ovat myös ulkonäöllisesti tasapainoisen näköiset, vallankin jos ovat tehdyt samasta syöksytorvesta, mistä jarrujen jäähdytyskin.

Tässä vaiheessa kannattaa uhrata hetki aikaa myös moottorin hengityksen parantamiselle. Kun rälläkkä on jo hollilla, kannattaa leikata n. 10 x 10 cm aukko konepeltiin siihen kohtaan, johon ilmanputsarin torvi loppuu. Aukon päälle saa peltisestä rikkalapiosta scoopin. Rikkalapion voi kiinnittää esim. varrestaan ruuveilla tai pop-niiteillä. Virtaviivaisempi toki tulee, jos irrottaa varren ja liimaa scoopin paikalleen. Ruuvikiinnitys on kuitenkin kisakäytössä varmempi.

Ilmanputsarin on oltava ns. vapaavirtaus-tyyppinen. Niitä on myytävänä kaupoissa, mutta hintaa kertyy yleensä enemmän kuin lääkäri määrää. Punainen vapaavirtaussuodatin antaa tehoa ja ilmettä erityisen paljon. Sellaisen voi itse rakentaa esimerkiksi punaisesta karvanopasta. Venttiilikopan kansi kannattaa muuten samalla maalata punaiseksi. Näin kokonaisuus on yhtenäinen ja luo hienon Testa Rossa –lookin.

Moottorin hengityksen kannalta olennaista on myös poistaa alkuperäiset maskin ritilät keulalta ja korvata ne kirkkaalla verkolla tai reikälevyllä. Reikälevyä saa esimerkiksi rakennustyömailta, joilla niitä käytetään esimerkiksi kattoristikoiden sitomiseen. Jos reikälevy kestää näin kovaa käyttöä, se kestänee pitkään myös urheilullista ajotapaa.

PYÖRÄT JA BALANSSI:

Mikäli nurkissa on edelleen tyhjiä tynnyreitä, niiden päädyistä leikkaamalla saa virtaviivaiset koristekapselit, jotka saa kiinnitettyä tukevasti, kun poraa niihin neljä oikean kokoista reikää ja kiristää ne pyöränmuttereilla levypyörän ja muttereiden väliin. Näin varmistetaan niiden pysyminen kiinni rajussakin ulosajossa. Jarrujen jäähdytystä varten on porattava kapseleihin reiät. Reikien poraamisessa on oltava tarkkana, jotta pyörien tasapaino säilyy.

Muutenkin tasapainotukseen on syytä kiinnittää huomiota. Esimerkiksi karvanoppien silmälukua on syytä tarkkailla kriittisellä silmällä. Noppa on yleensä tehtaan jäljiltä aivan poissa balanssista, sillä kuutioissa on usein yhdellä sivulla vain yksi silmä, kun jollain toisella sivulla niitä voi olla jopa kuusi. Kisakäytössä kannattaa joka sivulta poistaa kaikki ykkösen ylittävät silmäluvut. Samalla noppa myös kevenee. Siviiliajossa tällainen on kuitenkin turhan askeettista.

Silmäluvun voi tasoittaa esimerkiksi siten, että kaikilla sivuilla on kolme silmää. Tämä on yleensä hyvä kompromissi mukavuuden ja urheilullisuuden välillä. Tällöin jää vielä kolme silmää käyttämättä. Ylimääräiset silmät kannattaa säilyttää varaosina, sillä moottoriurheilussa silmävauriot ovat yllättävän yleisiä.

Wunderbaumista kannattaa karsia ylimmät oksat, pois, jotta painopiste saadaan alemmaksi. Suorituskykyyn tällä on vain vähän vaikutusta, sillä ylimmät oksat ovat pinta-alaltaan pienet eivätkä sisällä kovinkaan runsaasti hajuepiteeliä.

Tuunauksen ollessa viety jo näin pitkälle, ei ole enää syytä olla puuttumatta alustaankaan.

Spoilereiden avulla ajettavuus on jo parantunut, mutta nopea kaarreajo vaatii vielä alustan madaltamista. Helpoimmin tämä käy laskemalla renkaiden ilmanpaineet puoleen. Samalla rengas levenee, pito paranee ja auto irtoaa viivalta nopeammin. Tällöin alusta muuttuu kuitenkin helposti veltoksi, joten keinoa ei kannata käyttää kuin kiihdytyskisoissa.

Kaarreajossa tarvitaan jäykkää alustaa, jonka saa helpoiten nostamalla ilmanpaineet selvästi yli autonrengasalan yleisten suositusten. Ilmanpaineiden nosto ei samalla tavalla korota autoa kuin niiden lasku, joten tästä ei ole yleensä kuin hyvää sanottavaa: kovat paineet tekevät renkaasta liukkaamman, jolloin takavetoisilla autoilla saadaan sladeihin näyttävyyttä, ja etuvetoisillakin nakkikioskiefekti paranee. Monttuihin ajettaessa kovat renkaan myös irrottavat tehokkaasti haitallista amalgaamia. Samalla kuljettaja kevenee.

Paras lopputulos saadaan kuitenkin vasta madaltamalla alustaa. Mitään alustasarjaa ei yleensä tarvita, vaan yhdelläkin alustalla tullaan toimeen, jos vain jousia ei lyhennetä liikaa. Kaksi kierrosta on maksimi, mutta kannattaa aloittaa maltillisemmin, ettei alustasta tule liian matala. Usein on käynyt niin, että liian urheilullista alustaa rakennettaessa onkin huomattu, etteivät pyörät enää ota maahan kiinni. Toki renkaan voi tällöin vaihtaa korkeaprofiilisemmaksi, mutta ulkonäkö muuttuu helposti mauttomaan suuntaan.

Tästäkin selviää, kun vaihtaa pyöräkoon suuremmaksi, esim. 14–tuumaiseksi. Tällöin vaivalla tekemämme kapselit eivät kuitenkaan enää sovi!! No, rakentelussa ei voi välttyä takaiskuilta. Poppirahat on maksettava. (Sitä varten on pahimmassa tapauksessa mentävä töihin, mutta muitakin vaihtoehtoja on. Pari Shivas Regal –pulloa faijan baarikaapista, niin eiköhän joku piikkipelle välitä jo kunnolliset soittovehkeet. Tehokkaampaa subbaria hankittaessa voi yrittää välittää pikkusysteriä.)

Niin, alustan rakentelustahan tässä… On siis syytä madaltaa maltillisesti, niin välttyy monelta harmilta. Tietysti, jos olet sijoittanut alustasarjaan, voit kokeilla erilaisia vaihtoehtoja. Samoin, jos on onnistunut ostamaan keltaisesta pörssistä Lexuksen kevytmetallivanteet, pyörät ylettyvät lähes aina maahan. Muoviset sisälokasuojat voi kuitenkin joutua poistamaan, jotta pyörät mahtuvat pyörimään. Lokareiden alla tuskin on enää peltiä, joten siitä ei tule enää lisäongelmia.

Alustan madaltamista muuten helpottaa, jos joku auton jousista on jo valmiiksi poikki – seikka, johon kannattaa kiinnittää huomiota jo auton ostovaiheessa.

Jos sitten olet aikeissa nostaa auton perää, ei kannata lyhentää kuin etujousia. Monet näkevät paljon vaivaa madaltaessaan ensin koko alustan ja nostaessaan sitten perää. Samaan lopputulokseen pääsee kuitenkin myös sillä, että lyhentää vain etujouset ja jättää takajousituksen ennalleen. Tämä on kokeiltu juttu ja toimii varmasti.

Sitten seuraa tärkeä vinkki: jos autossa on lehtijouset, niitä ei pidä mennä lyhentämään, sillä niiden sopivuus kärsii. Lyhennetty lehtijousi voidaan toki kiinnittää toisesta päästää auton pohjaan ja tavoitella näin hyvin jäykkää alustaa, mutta käytännössä hitsaus miltei aina kisakäytössä irtoaa ja kovemmassa katukäytössäkin ennen pitkää tulee läpi pohjapellistä, joka esimerkiksi Civicissä on jo urheilullisuussyistäkin varsin ohut – suorastaan pitsimäinen. Lehtijousien madaltaminen onnistuu parhaiten poistamalla jousilehdistä yksi kummaltakin puolelta. Useinmiten tarkoituksenmukaisinta on kuitenkin vain tyytyä lyhentämään etupäätä ja jättää perä entiselle korkeudelleen, jolloin ikään kuin perä nousee.

Sitten enää kalvoa tuulilasiin, jarrurummut kirkkaan punaisiksi ja auto alkaa olla valmis haastamaan ja ottamaan haasteita vastaan.

Ja lopuksi vielä vinkki: jos lippalakki on rajussa kiihdytyksessä kääntynyt väärin päin, sen saa korjattua seuraavalla tavalla: lakin lippa leikataan varovasti irti aivan juurta myöten. Irrotettua lippaa kuljetetaan 180 astetta lakin ympärillä ja ommellaan lippa kiinni lakin toiselle puolelle.

Mikäli epäilet ompelutaitojasi, voit myös pyytää kartturia pitämään lakkia lujaa paikoillaan samalla, kun itse pyörähdät pystyakselisi ympäri saman 180 astetta. Tämä toimenpide vaatii kuitenkin käytännössä aina autosta poistumisen.
--

J.. kirjoitti:

Vielä kerran, tunteella...

Tuning eli autojen laittelu

Tuning – tuo menevien ja menestyvien (ikuisten) poikamiesten ylevä harrastus on aloitettava vakavasti. Ensimmäiseksi on tehtävä käsitteet selviksi. Muinaismuistot puhuvat laittelusta, ajan hermolla olevat tuningista – tosi rennot kaverit tuunauksesta.

Tuunauksen kohde on mietittävä tarkkaan. Mikä tahansa romu ei kelpaa. Ennen laiteltiin Escortteja, Capreja, Taunuksia, Corollia, Asconia, Kadett Coupéita ja Mk II:sia. Kaikki olivat tietysti takavetoisia, mutta nyt näistä jok'ikinen on out.

Lisäksi italialaiset ja ranskalaiset ovat out. Englantilaisia ei edes ole, eikä itä-autoja. Amerikkalaiset ovat oma lukunsa.

Käytännön syistä Tuning-auton aihio on keskimäärin noin 10 vuotta vanha, ehkä 15:kin, mutta mutta uudemmallakin kalustolla tullaan toimeen. Top Ten -listan autot voivat toki olla vanhempiakin.

Tuning Top Ten:
Honda Civic
Mazda 626
Mazda 323
Toyota Corolla
Opel Astra
VW Golf
Opel Kadett
Opel Vectra
Honda Accord
BMW 316

Listalla olisi myös Honda Prelude ja ja joitain muita todellisia urheiluautoja, jos sellaisia olisi joku joskus ostanut uutena, jotta niitä voisi sitten tuunata vanhoina. Tulossa listalle on Seat Ibiza, kunhan ikää karttuu (ne sopivan ikäiset ovat ruostuneet pois).

Kuten Huomataan, oikea tuning-aihio on jo valmiiksi sekä nopea, että näyttävä ja herättää ansaitsemaansa kateutta kanssa-autoilijoissa.

KORI:

Korin muotoilu on parasta aloittaa helmoista. Siten erotutaan paappojen vakioautoista parhaiten. Tuning-auton helmalevitykset kannattaa tehdä pellistä. Pelli on muovia kestävämpää, helpompaa työstää ja näyttää alkuperäisemmältä. Etenkin auton omasta helmapellistä muotoiltuna on levitys linjakkaan näköinen ja varmasti samaa sävyä muun auton kanssa. Kulmahiomakoneella vain sivuhelma auki alhaalta ja molemmista päistä. Sitten tartut alareunaan kiinni ja nostat pellin törröttämään suoraan sivulle.

Sitten spoileria värkkäämään.

Ota 200 litran öljytynnyri - mieluiten tyhjä - ja halkaise se pituussuunnassa kahtia. Nosta puolikas takaluukun kannelle poikittain, kupera puoli taaksepäin. Tällöin kovera puoli näyttää eteenpäin. Poraa sitten alareunaan 10 kpl. 4 mm:n reikiä niin, että reiät lävistävät myös takaluukun kannen. Kiinnitä mahdollisimman pitkillä 4 mm:n pop-niiteillä. Ruuvejakin voi käyttää, mutta popparit ovat virtaviivaisemmat.

Jos spoileri tuntuu ajossa liian ottavalta, voit leikata sitä yläpuolelta matalammaksi. Tällöin kuitenkin menetetään iso osa spoilerin tuomasta ulkonäkölisästä. Jos siis haluat säilyttää äreämmän lookin, leikkaamisen sijaan poraa spoilerin läpi pieniä reikiä.

Poraa reikä kerrallaan ja kokeile, milloin ottavuus ja ilmanvastus ovat oikeassa suhteessa. Aikaa menee, mutta lopputulos on sitten yksilöllisesti räätälöity. Jos oikein tarkka haluaa olla, voi käyttää oikein pientä terää ja porata aina reiät molemmille puolille yhtä aikaa. Näin tasapaino säilyy, eikä auton ympärille kerry haitallista turbulenssia.

Toisesta puolikkaasta saat etuspoilerin, jonka voit vastaavalla tavalla kiinnittää etupuskuriin. Sitä on kuitenkin pakko leikata matalammaksi, ettei spoileri raavi maata. Maavaraa kannattaa jättää vähintään 5 cm, ellet sitten aja jatkuvasti sileillä radoilla.

Molempien etuspoilerin päätyihin on vielä leikattava halkaisijaltaan n. 10 cm:n aukot, jotta ilma saadaan ohjatuksi auton sivuille. Kokonaan päätypeltejä ei voi poistaa, ettei tynnyri menetä muotoaan. Rei'istä voi vielä ohjata ilman jarrujen jäähdyttämiseen. Sopivat mutkat on helppo modifioida esim. räystäskourun syöksytorvesta - siinä on jo valmiiksi sopiva mutka molemmissa päissä! Väliin jäävän suoran putkiosan voi hyödyntää avarampaa pakoputkistoa rakennellessa.


HENKEÄ PELIIN:

Erityistä huomiota on kiinnitettävä pakoputken päähän, jossa on syytä olla vähintään 25 % enemmän halkaisijaa kuin muussa putkessa, mielellään enemmänkin, jotta pakokaasu pääsee jakaantumaan mahdollisimman laajalle alueelle eikä jää tukkeeksi putken päähän.

Vielä parempi on, jos putken saisi jaettua kahdeksi. Sopivaa jakoputkea voi olla vain vaikea löytää. Ihanteellisin ratkaisu olisivat sivuputket. Ne ovat myös ulkonäöllisesti tasapainoisen näköiset, vallankin jos ovat tehdyt samasta syöksytorvesta, mistä jarrujen jäähdytyskin.

Tässä vaiheessa kannattaa uhrata hetki aikaa myös moottorin hengityksen parantamiselle. Kun rälläkkä on jo hollilla, kannattaa leikata n. 10 x 10 cm aukko konepeltiin siihen kohtaan, johon ilmanputsarin torvi loppuu. Aukon päälle saa peltisestä rikkalapiosta scoopin. Rikkalapion voi kiinnittää esim. varrestaan ruuveilla tai pop-niiteillä. Virtaviivaisempi toki tulee, jos irrottaa varren ja liimaa scoopin paikalleen. Ruuvikiinnitys on kuitenkin kisakäytössä varmempi.

Ilmanputsarin on oltava ns. vapaavirtaus-tyyppinen. Niitä on myytävänä kaupoissa, mutta hintaa kertyy yleensä enemmän kuin lääkäri määrää. Punainen vapaavirtaussuodatin antaa tehoa ja ilmettä erityisen paljon. Sellaisen voi itse rakentaa esimerkiksi punaisesta karvanopasta. Venttiilikopan kansi kannattaa muuten samalla maalata punaiseksi. Näin kokonaisuus on yhtenäinen ja luo hienon Testa Rossa –lookin.

Moottorin hengityksen kannalta olennaista on myös poistaa alkuperäiset maskin ritilät keulalta ja korvata ne kirkkaalla verkolla tai reikälevyllä. Reikälevyä saa esimerkiksi rakennustyömailta, joilla niitä käytetään esimerkiksi kattoristikoiden sitomiseen. Jos reikälevy kestää näin kovaa käyttöä, se kestänee pitkään myös urheilullista ajotapaa.

PYÖRÄT JA BALANSSI:

Mikäli nurkissa on edelleen tyhjiä tynnyreitä, niiden päädyistä leikkaamalla saa virtaviivaiset koristekapselit, jotka saa kiinnitettyä tukevasti, kun poraa niihin neljä oikean kokoista reikää ja kiristää ne pyöränmuttereilla levypyörän ja muttereiden väliin. Näin varmistetaan niiden pysyminen kiinni rajussakin ulosajossa. Jarrujen jäähdytystä varten on porattava kapseleihin reiät. Reikien poraamisessa on oltava tarkkana, jotta pyörien tasapaino säilyy.

Muutenkin tasapainotukseen on syytä kiinnittää huomiota. Esimerkiksi karvanoppien silmälukua on syytä tarkkailla kriittisellä silmällä. Noppa on yleensä tehtaan jäljiltä aivan poissa balanssista, sillä kuutioissa on usein yhdellä sivulla vain yksi silmä, kun jollain toisella sivulla niitä voi olla jopa kuusi. Kisakäytössä kannattaa joka sivulta poistaa kaikki ykkösen ylittävät silmäluvut. Samalla noppa myös kevenee. Siviiliajossa tällainen on kuitenkin turhan askeettista.

Silmäluvun voi tasoittaa esimerkiksi siten, että kaikilla sivuilla on kolme silmää. Tämä on yleensä hyvä kompromissi mukavuuden ja urheilullisuuden välillä. Tällöin jää vielä kolme silmää käyttämättä. Ylimääräiset silmät kannattaa säilyttää varaosina, sillä moottoriurheilussa silmävauriot ovat yllättävän yleisiä.

Wunderbaumista kannattaa karsia ylimmät oksat, pois, jotta painopiste saadaan alemmaksi. Suorituskykyyn tällä on vain vähän vaikutusta, sillä ylimmät oksat ovat pinta-alaltaan pienet eivätkä sisällä kovinkaan runsaasti hajuepiteeliä.

Tuunauksen ollessa viety jo näin pitkälle, ei ole enää syytä olla puuttumatta alustaankaan.

Spoilereiden avulla ajettavuus on jo parantunut, mutta nopea kaarreajo vaatii vielä alustan madaltamista. Helpoimmin tämä käy laskemalla renkaiden ilmanpaineet puoleen. Samalla rengas levenee, pito paranee ja auto irtoaa viivalta nopeammin. Tällöin alusta muuttuu kuitenkin helposti veltoksi, joten keinoa ei kannata käyttää kuin kiihdytyskisoissa.

Kaarreajossa tarvitaan jäykkää alustaa, jonka saa helpoiten nostamalla ilmanpaineet selvästi yli autonrengasalan yleisten suositusten. Ilmanpaineiden nosto ei samalla tavalla korota autoa kuin niiden lasku, joten tästä ei ole yleensä kuin hyvää sanottavaa: kovat paineet tekevät renkaasta liukkaamman, jolloin takavetoisilla autoilla saadaan sladeihin näyttävyyttä, ja etuvetoisillakin nakkikioskiefekti paranee. Monttuihin ajettaessa kovat renkaan myös irrottavat tehokkaasti haitallista amalgaamia. Samalla kuljettaja kevenee.

Paras lopputulos saadaan kuitenkin vasta madaltamalla alustaa. Mitään alustasarjaa ei yleensä tarvita, vaan yhdelläkin alustalla tullaan toimeen, jos vain jousia ei lyhennetä liikaa. Kaksi kierrosta on maksimi, mutta kannattaa aloittaa maltillisemmin, ettei alustasta tule liian matala. Usein on käynyt niin, että liian urheilullista alustaa rakennettaessa onkin huomattu, etteivät pyörät enää ota maahan kiinni. Toki renkaan voi tällöin vaihtaa korkeaprofiilisemmaksi, mutta ulkonäkö muuttuu helposti mauttomaan suuntaan.

Tästäkin selviää, kun vaihtaa pyöräkoon suuremmaksi, esim. 14–tuumaiseksi. Tällöin vaivalla tekemämme kapselit eivät kuitenkaan enää sovi!! No, rakentelussa ei voi välttyä takaiskuilta. Poppirahat on maksettava. (Sitä varten on pahimmassa tapauksessa mentävä töihin, mutta muitakin vaihtoehtoja on. Pari Shivas Regal –pulloa faijan baarikaapista, niin eiköhän joku piikkipelle välitä jo kunnolliset soittovehkeet. Tehokkaampaa subbaria hankittaessa voi yrittää välittää pikkusysteriä.)

Niin, alustan rakentelustahan tässä… On siis syytä madaltaa maltillisesti, niin välttyy monelta harmilta. Tietysti, jos olet sijoittanut alustasarjaan, voit kokeilla erilaisia vaihtoehtoja. Samoin, jos on onnistunut ostamaan keltaisesta pörssistä Lexuksen kevytmetallivanteet, pyörät ylettyvät lähes aina maahan. Muoviset sisälokasuojat voi kuitenkin joutua poistamaan, jotta pyörät mahtuvat pyörimään. Lokareiden alla tuskin on enää peltiä, joten siitä ei tule enää lisäongelmia.

Alustan madaltamista muuten helpottaa, jos joku auton jousista on jo valmiiksi poikki – seikka, johon kannattaa kiinnittää huomiota jo auton ostovaiheessa.

Jos sitten olet aikeissa nostaa auton perää, ei kannata lyhentää kuin etujousia. Monet näkevät paljon vaivaa madaltaessaan ensin koko alustan ja nostaessaan sitten perää. Samaan lopputulokseen pääsee kuitenkin myös sillä, että lyhentää vain etujouset ja jättää takajousituksen ennalleen. Tämä on kokeiltu juttu ja toimii varmasti.

Sitten seuraa tärkeä vinkki: jos autossa on lehtijouset, niitä ei pidä mennä lyhentämään, sillä niiden sopivuus kärsii. Lyhennetty lehtijousi voidaan toki kiinnittää toisesta päästää auton pohjaan ja tavoitella näin hyvin jäykkää alustaa, mutta käytännössä hitsaus miltei aina kisakäytössä irtoaa ja kovemmassa katukäytössäkin ennen pitkää tulee läpi pohjapellistä, joka esimerkiksi Civicissä on jo urheilullisuussyistäkin varsin ohut – suorastaan pitsimäinen. Lehtijousien madaltaminen onnistuu parhaiten poistamalla jousilehdistä yksi kummaltakin puolelta. Useinmiten tarkoituksenmukaisinta on kuitenkin vain tyytyä lyhentämään etupäätä ja jättää perä entiselle korkeudelleen, jolloin ikään kuin perä nousee.

Sitten enää kalvoa tuulilasiin, jarrurummut kirkkaan punaisiksi ja auto alkaa olla valmis haastamaan ja ottamaan haasteita vastaan.

Ja lopuksi vielä vinkki: jos lippalakki on rajussa kiihdytyksessä kääntynyt väärin päin, sen saa korjattua seuraavalla tavalla: lakin lippa leikataan varovasti irti aivan juurta myöten. Irrotettua lippaa kuljetetaan 180 astetta lakin ympärillä ja ommellaan lippa kiinni lakin toiselle puolelle.

Mikäli epäilet ompelutaitojasi, voit myös pyytää kartturia pitämään lakkia lujaa paikoillaan samalla, kun itse pyörähdät pystyakselisi ympäri saman 180 astetta. Tämä toimenpide vaatii kuitenkin käytännössä aina autosta poistumisen.
--

Lue lisää

Ei taatusti osaa kukaan paremmin!
Luen ja joskus kirjoitankin huumoripitoisia juttuja, itse en niille naura koskaan.
Pakko myöntää että tätä lukiessa oli suupielet leveällä koko ajan, taisipa pari hörähdystäkin päästä...

Sanonpa vaan, jos leipä muualta loppuu, hae jostain lääninvit...lijan virkaa.
Me tulemme porukalla myötänaurajiksi!