Tiibetinmastiffista

Tiibetin mastiffi on hieno rotu, mutta täytyy perehtyä sen toimintatapoihin. TÄlläinen koira ei ole itsepäinen, vaan ITSENÄINEN. JOten tekee omat päätökset. Itse olen katsonut vain sivusta kyseistä rotua, ja upeita koiria alueen ulkopuolella, kulkevat hienosti jne. Omalla alueellaan uskollisia vahteja, jotka hyvässä ohjauksessa toimivat hienosti. EIvät kestä kouluttamista, sosialistaminen ehkä jees tänä päivänä, mutta tiedän, ettei sekään ole ihan välttämättömyys, kun koiralla on "nuppi" kunnossa. Kouluttamisella tarkoitan esim. tottistyylistä PK-koulutusta. Ohjaaminen ja maltilla on varmasti oikeampi tapa...
Oikeanlainen asuinympäristö, ja rauhalliset olot. Saat varmasti upean kaverin vahdiksi :)
Jos harrastuskaveria etsit, niin on paljon parempiakin rotuja kuin laumanvartijat. Vaikka kait kaikki rodut nenätyöstä tykkäävät. :)

ensin vaikka espanjanmastiffia? se on isompi kuin tiibetiläinen muttei niin vaikeasti hallittava. espanjanmastiffikin puolustaa perhettään/aluettaan henkeen ja vereen asti ilman koulutusta jos tarve niin vaatii. muuten on aivan lutunen hauveli :) espanjanmastiffia ainakaan ei lenkitetä kun muuten ottaa senkin alueen omakseen ja vartioi sitäkin...jos haluaa lenkille niin vie autolla vähän matkan päähän...yleensä näitä rotuja ei lenkitetä ja siksi niillä on oltava todella iso piha jota vartioida. meillä on 0,8ha eikä naapureita 1,5km säteellä.

...tietolähteitä!
löytäisittekö jonkun tiibetinmastiffisivuston, -seuran tms, saisitte tietoa pitkäaikasemmilta harrastajilta. tai kannattaa kysellä suoraan kasvattajilta; monilla on omat kotisivut.

nämä sivustot ovat aika yleisiä, ja tieto satunnaista...

t: karvalajä ja sen emäntä

2 tiibetinmastiffia.. kyllä ne on itseppäisiä ja itsenäisiä.. niille pitää olla iso piha mitä saavat rauhassa vahtia ja ihan mahtavia koiria ovat, perheelleen. ulkopuoliset on vaa ulkopuolisia, niistä ei välitetä nii kauan ku oma porukka on paikalla mutta pietää silmällä sitte ku oma perhe ei oo lähettyvillä..

Ekaksi tiibettiläiseksi suositellaan narttua ku urokset osaa kuulemmä olla yksiä Vi**upäitä. koiraa ei voi jättää sisälle kotoa poistuttaessa koska useat tiibettiläiset potevat ns.suljetun paikan kammoa ja yrittävät ulos tuhoisin seurauksin..

Lenkkeilystä se tykkää, mutta irti ei voi pitää tai lähtee "reviirinlaajennus"-reissulleen :P
mutta kävelylenkit on ainaki kovasti siskon koirien mieleen :)

Tiibettiläisen voi kouluttaa, ja se oppiikin todella nopeasti, sillä vaan ei paskaakaan kiinnosta näyttää osaamistaan :) paitsi jossain äkillisessä mielenhäiriössä saattaa istua käskettäessä jopa 2kertaa peräkkäin, mutta se tarkoittaa että sinulla on jotain mitä koira TODELLA himoitsee :)
leikkikaveria tiibettiläisestä ei oikein saa, mutta muuten on ihan mahtava rotu :)

jossain on sanottu että "tiibetinmastiffin kanssa voi harrastaa mitä tahansa, mutta tavotteita ei kannata kovinkaan korkealle asettaa" :)

Näitä koiria omistaessa ei ole tärkeää koiran koulutus, vaan sen kasvatus :) Nämä koirat ei myöskään turhia tappele, paitsi jos toinen koira sen ruokakupille erehtyy nii saa äkkilähdön, tässäpä tärkeimpiä,.

http://www.nic.fi/~tejakes/

...luonteeltaan laidasta laitaan. Olen kahdenkymmenen vuoden aikana tuntenut kolmisenkymmentä tiibetinmastiffia hyvin läheisesti, ja yhteisiä piirteitä niille on taipumus tuhota purukalustollaan kaikki mikä huvittaa, ne ovat vaistonvaraisia eivätkä kovin älykkäitä. Niiden tapa tehdä johtopäätöksiä ei juurikaan eroa suomijuntista lauantaiyönä nakkikopin jonossa. Ja ne haukkuvat: louske kuuluu kilometrin päähän. Mikäli yksilö on tyypillinen tiibetinmastiffi, se vouhkaa aamuyöhön asti, jolloin seuraa parin tunnin mahdollisuus nukkua. Tyhmiä koiria, joista on helppo tykätä. Höpinät jalosta, alkukantaisesta upeasta koirarodusta on syytä unohtaa ja tarkastella realistisesti haluaako elää karvojen, kuolan, rikkipurtujen esineiden ja ikuisen räksytyksen kanssa. Ja todellakin, tietyt sukulinjat sisältävät tosi vaikeita luonteita: pelokkaita, agressiivisia, dominoivia.
Mikäli haluatte haastetta koirasta, niin toivotan onnea.

itse asumme taajama-alueella, eikä ongelmia ole esiintynyt oikeastaan lainkaan.
eivät hauku, jos ei ole aihetta päivisin, mutta illalla en mene vannomaan..kuvittelevat kaikenlaisia mörköjä nurkkien taakse..

jos koiruus pääsee karkaamaan, kiinni ottaminen on vaikea haaste..joten ei kannata edes kokeilla.itse olemme saaneet kiinni aina eritapoja käytettäessä, mutta nekin konstit kohta loppuu..sitten varmaan vain odotellaan milloin saapuvat takas kotia.

minulla on aina ennen ollut vain kissoja ja jyrsijöitä, joten tiibettiläinen on ensimmäinen(narttu) koirani. sinänä se ollut loistava asia, koska en ole tottunut ns. tottelevaisiin koiriin :) ihailen kovasti näidän määrätietoisuutta, eivät todellakaan halua palvoa omistajaansa..

kun käyn lenkillä, matkaan saa varata aikaa. luonnossa on niin paljon mielenkiintoisia hajupaikkoja, ja monesti pysähtyvät yhtäkkiä vain istumaan.. siinä voidaan istua sitten se 3min, kunnes taas jatketaan matkaa (huom: tämä ei ole ihanaa 25-c pakkasessa..)

tottelevaisuus.. no tottelevat silloin kun huvittaa. meillä osaavat käskyt : istu, tassu,maahan ja pois. mutta on sitten eriasia viitsivätkö vaivaantua. monesti käy niin, että käskystä puolenminuutin päästä sitten tekevät niin :)

itse ainakin suosittelisin narttua ensimmäiseksi..ovat paljon lepsumpia luonteeltaan. meillä nyt tuo uros pentu, ja huh hänestä löytyy luonnetta. on murina herkkä tms.. mutta tämä tietty tapauskohtaista.

varuadu kuitenkin näihin ennekkoluuloihin, itse ainakin saan kuulla ihmisten suustä, että omistan tappajakoiran(!!!). monet oikeasti kuvittelevat, että kaikki mastiffi- loppuisat ovat petoja, eivät tajua että kyseessä erirotuja.
niin ja toinen ryhmä ihmisistä pitää näitä tyhminä. mutta onneksi tietty helmiä joukossa jotka ymmärtävät näitä luonteita

Kyseisen rodun edustajan omistaneena neuvoisin sinua kääntymään rotuyhdistyksen puoleen . Sieltä saat luotettavaa tietoa ja neuvoja tämänkin rodun suhteen .Täältä kyseleminen ja neuvojen saaminen kun on vähän niin ja näin .

..oma tiibetiläinen rakastaa pitkiä metsälenkkejä! Mikäs sen ihanampaa kuin kulkea vapaana luonnossa. Ei lähde (ainakaan kauas) hajujen perään, voi olla hetken näkymättömissä ja palaa sitten luokse. Kontakti omistajaan pitää olla vaikka tuttuja reittejä mennään. Peurat, hirvet ym. metsäneläimet ajaa pois jos osuu näköpiiriin, eli sen kannalta turvallinen kaveri. Tykkää myös lenkkeillä "kylänraitilla" jossa pääsee tapaamaan muita koiria ja ihmisiä (hmm...ja ennenkaikkea haistelemaan), niin tulee tuo sosiaalinen puolikin hoidettua ettei ihan mettäläiseksi muutu! Tekee tosiaan omia johtopäätöksiä ja ajattelee omilla aivoillaan hyvin järkevästikin, ei turhan takia ikinä hauku, mitä nyt välillä niitä pikku-ukkoja näkee. Hyvin empaattinen ja tuntuu ettei välillä tarvita edes sanoja kun se jo ymmärtää mistä on kyse =)Ihana rotu, mulle oli eka koira tämänrotuinen ja ns.ongelmakoira(muuttui täysin meillä..) jonka jälkeen ei ollut epäröintiäkään tämän seuraajan rodun suhteen. Vaatii varmaan tietyntyyppisen ihmisen, en tiedä, mutta suosittelen ehdottomasti maalle, omalle reviirille ja luotettavaksi lenkkikaveriksi!