Minullehan jäi trauma kansakoulun aprikoosipuurosta, joten päätin tänään ottaa härkää sarvista ja kokeilla miltä aprikoosipuuro 42: vuoden jälkeen maistuu. Keitin sitä itse, mutta säilykeaprikooseista ja puurosta tuli ihan syötäväksi kelpaavaa.
Mutta kansakoulun keittäjä teki puuron kai kuivatuista aprikooseista. Kovat siemenet ja kuidut, jotka hänen valmistamassaan puurossa oli, takertuivat lasten kurkkuun.
Minun ja kahden pojan piti mennä pyytämään keittäjältä anteeksi, kun emme syöneet hänen valmistamaansa hyvää aprikoosipuuroa. Joku oksenti luokan ikkunasta. Se en ollut minä.
Mutta kansakoulun keittäjä teki puuron kai kuivatuista aprikooseista. Kovat siemenet ja kuidut, jotka hänen valmistamassaan puurossa oli, takertuivat lasten kurkkuun.
Minun ja kahden pojan piti mennä pyytämään keittäjältä anteeksi, kun emme syöneet hänen valmistamaansa hyvää aprikoosipuuroa. Joku oksenti luokan ikkunasta. Se en ollut minä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
sitten? Aineen pitää olla pitempi.
Yritä uudelleen.
Näen todellakin unta vielä kokeista ja aineen kirjoittamisesta, että kun tunti on jo lopussa, en ole saanut mitään kirjoitettua paperille.
Eihän kukkokaan käskien laula!
oli vikana kun kaikki ruoka maistui hyvältä, - taittiin olla totuttu kotona jo niin tavallisiin ruokiin ettei koulussakaan mitään ikäviä yllätyksiä sattunut.
aikoinani kansakoulussa siitä kaurapuurosta, jossa oli luumuja! Vaikka kaikki ruoka kylläkin syötiin tarkasti, ei köyhän kakaralla ollut syytä valikoida syömisiään. Kouluruoka oli usein päivän ainut ateria.
rahassa ryvetty, mutta koskaan ei jääty nälkäiseksi.
Aina oli kaksi ateriaa päivässä, aamupäivällä joku vahvempi liha- tai kalaruoka ja iltapäivällä joku maitoruoka, velli tai maitopuuron ja marjakeitto.
Äiti ja isä olivat tarkkoja näissä asioissa.
esikoulussa piti syödä lusikalla syviltä lautasilta kaikki ruoat. Olin tottunut käyttämään kotona veistä ja haarukkaa. Saimme sitten kerran jotain sieniruokaa, jossa oli kammottavia, limaisen liukkaita, tummia sienenkappaleita. Siinä sitten istuin ja yökkäilin, enkä pystynyt ruokaa syömään. En muista miten tilanne loppujen lopuksi päättyi, mutta pitkän yksinäisen istuntoni muistan ja sen liukkaan limaiselta tuntuvan löntin suussani. - Ehkä siinä meni samalla kyky nauttia ostereistakin.;))
Kesti monta vuotta ennenkuin suostuin sieniä vapaaehtoisesti suuhuni laittamaan. Mitään limaisen liukkaita isoja lönttejä en laita vieläkään. Monista sienistä on tullut suurta herkkua, mutta pieneksi hienonnettuna keitossa ja muhennoksessa tai muuten vain veitsellä ja haarukalla syötyinä.;))
simpukoita pitsan päällä kerran yhdessä ravintolassa. En tarkalleen tiedä mitä ötököitä ne olivat, mutta mereneläviä kuitenkin.
Illalla aloin saada kauheaa nokkosihottumaa koko kroppaan. Olen sen jälkeen ollut vähän varovainen meren elävien kanssa.
sellaisessa ympäristössä, jossa en muista kenenkään lapsen äimistelleen mitään ruokaa.
Tosin, ei meidän koulussa aprikoosipuuroa tarjottu.
tiedetty mitään. Ehkä Helsingissä. Coca-Colaa en ole koskaan oppinut juomaan. Sekin tapa olisi pitänyt oppia ilmeisesti lapsena.
ei ollutkaan pahemmin paino-ongelmia, ainakaan lapsilla.
opetti minut hampurilaisia syömään. Hän oli oikea mammanpoika. Ei koskaan myöhästynyt ruoka-ajoilta.
Minusta aprikoosipuuro oli aivan ihanan makuis Pitäisiköhän joskus tehdä, miltä nyt maistuisi Meidän kulun keittäjä oli tosi hyvä tekemään ruokia
Olisin minäkin aprikoosipuuroa syönyt. Mutta tänäänkään ei söisi kesäkeittoa ja tillilihaa YÖKSS.....
Kuka vatipää nuokin keksi kouluruuiksi????
Kesäkeitto on tosi hyvä ruoka. Ja menee tillilihakin, juolahti tuossa mieleen kokeilla millaista se itsetehtynä on, loistoruoka sekin.
Koulussa söin kaikkea, olihan siellä rikkampien pentuja jotka nyrpistelivät nenäänsä juuri esim. noille ruoille.
Mieleen juolahti armeijan aikainen jälkiruoka, "Vääpelin Räkä" tai "Kuutamokiisseli" nimellä kutsuttu maitopohjainen vaniljakisseli.
Pari kertaa nyt kokeiltu, maito meinaa aina palaa pohjaan..perk..