Moi!
Mua ahistaa ja jännittää kauheesti!!Ajattelen kokoajan mitä muut musta ajattelee,en pysty käveleen vaikka esim.kaupungilla kun mietin et miten kävelen tai ajatteleekohan joku musta jotain.onko kellään muulla tälläistä ongelmaa?
Ja mun itsetunto on ihan huono,en tiiä miten parantaisin sitä.en luota itteeni ollenkaan ja pidän itteeni kokoajan muita huonompana!Sitten mua on alkanut jännittämään puhuminen ihmisten kanssa ja oon koittanut välttää ihmisiä sen takiakkin.en tajuu mietin siinkin et mitä musta mietitään jne.haluisin vaan et luottaisin itteeni ja et mun itsetunto parantuis! Oisin kiitollinen jos joku vastais mulle ja auttais,tää on aika rasitaavaa miettii yksin näitä juttui.:/
Mua ahistaa ja jännittää kauheesti!!Ajattelen kokoajan mitä muut musta ajattelee,en pysty käveleen vaikka esim.kaupungilla kun mietin et miten kävelen tai ajatteleekohan joku musta jotain.onko kellään muulla tälläistä ongelmaa?
Ja mun itsetunto on ihan huono,en tiiä miten parantaisin sitä.en luota itteeni ollenkaan ja pidän itteeni kokoajan muita huonompana!Sitten mua on alkanut jännittämään puhuminen ihmisten kanssa ja oon koittanut välttää ihmisiä sen takiakkin.en tajuu mietin siinkin et mitä musta mietitään jne.haluisin vaan et luottaisin itteeni ja et mun itsetunto parantuis! Oisin kiitollinen jos joku vastais mulle ja auttais,tää on aika rasitaavaa miettii yksin näitä juttui.:/
Vastaukset 8
Vanhimmat
Lakkaa ajattelemasta niin paljon! Hoe itsellesi jotain mantraa, että olen ihan hyvä ja ok ihminen. Sitten osta just sellasia kuteita ja meikkejä jne. Kun tykkäät ja sulle sopii. Kyllä se itseluottamus sieltä tulee, kun otat rennosti. Ajattelet kikoajan, että et oo yhtään muita huononpi. Ja loppujen lopuksi ei ihmiset kattele ketään niin tarkasti, eikä kukaan ole niin täydellinen. Sulla saattaa olla vaan jonkin sortin esiintymisjännitys ja olet ujo ja siihen vielä huono itsetunto, niin siks sulla on tollasia, mutta ala opettelemaan siitä pois!
Koettaa siinä rennosti kävellä kaupungilla, kun alinomaa on varautunut ja itseään tarkkaileva. Uskon että kaikki hieman miettivät olemustaan, mutta miksi se meillä osalla menee liiallisuuksiin? Katse pois omasta navasta ja kiinnostu muista! Helpommin sanottu, koska itseään tarkkaileva henkilö on jo kiinni noidankehässä.
Ajatteles, jos me voisimme vaan kävellä ja olla luonnollisia ja itsevarmoja. Emme olisi oman häpeän vankeja. Me näkisimme paremmin katseet ja meistä kiinnostuttaisiin. Minäkin löytäisin puolison.
Mietipä sinäkin sitä pelkoa, jonka takia olet niin itseesi käpertynyt. Eihän löydy mitään oikeaa uhkaa ja pelkoa, jonka vuoksi on oltava peloissaan? Mulle tuli mieleen, että jos kävelen yksin metsässä, ei sitä tarkkailua ole. Eli siihen liittyy ne toiset ihmiset ja ainakin omalla kohdallani suuri tila, pahin lienee tori. Pelkään olla niin monen keskellä.
Olen samanmoisesta kärsinyt koko ikäni. Ja ei mitään terapiaa, paitsi yksi jakso päiväosastolla. Sitä kun on kasvanut jännittäjäksi niin taitaa olla elinikäistä ja siintä ei tunnu pääsevän eroon. Nyt on jo vanha ja aina vaan jatkuu. Joten elämänmeno on muokkautunut sen mukaiseksi.
Olin niin paha jännittäjä, että esim. vierailutilanteissa hengitys salpaantui.
Vaikka kyseessä oli vain veljen perheen tapaaminen, ihoni muuttui harmaaksi.
Samoin kämmenet harmaiksi, täplikkäiksi. Veljen vaimo näki tämän.
Sairaanhoitajana näki tilanteeni. Kävelyllä ulkona sain taas happea. Tämä vain yksi tilanne.
Jostain lehdestä sain vinkin alkaa lattialla selällään maaten venytellä.
Aloin vetämään olkapäitä korviin, vuoroin taas varpaisiin.
Myös lannerangan alueen tukikudoksia voi näin vahvistaa. Mukaan tuli palleahengitys.
Hartioista lähti niin vahvoja jännityksiä, että vapisin kauttaaltaan.
Jopa 3 tuntia parhaillaan venyttelin. Jännitykset poistuu hyvin tehokkaasti.
Eikä maksa mitään.
Oletkos koskaan ajatellut mistä epävarmuutesi voisi juontaa? Voin sanoa syvällä kokemuksen rintaäänella, että yleensä ihmisillä on tapana kiinnittää omaan itseensä niin paljon huomiota, etteivät juurikaan ehdi tarkkailla mitä muut tekevät. Voin antaa hyvän esimerkin: Joku menee juhliin, juo ehkä liikaa, ja menee vähän yli. Aamulla on hirveä morkkis, että mitäköhän sitä tuli tehtyä. Kuitenkin, jokainen niissä juhlissa ollut miettii aamulla ihan samaa, mutta kukaan ei muista toisten toilailuja, muistaa vain omansa. (Tuo oli ehkä hiukan huono esimerkki, mutta ymmärsit vaan pointtini?)
En usko, että sinussa on todellakaan mitään vikaa. Epävarmuus kuuluu jokaisen elämään ja aina tietyissä elämän vaiheissa se saattaa olla enemmän näkyvillä. Itse ylä-aste ikäisenä en kehdannut esimerkiksi kouluun mennessä kävellä tupakka alueen poikki, koska ajattelin, että kaikki tyypit tuijottaa mua. Ja tämän jälkeen kun olen heidät ohittanut, ne alkaa puhua tietenkin puhua musta. Asia ei tietenkään mennyt niin. Kukaan ei kiinnittänyt muhun mitään huomiota, tai jälkeenpäin olen kuullut, että pojat, jotka usein siellä tupakoivat, katsoivat vaan, että onpas nätti tyttö, siinä kaikki. :)
Kun on siinä 14-16-vuotias kaikki tuntuu niin ylivoimaiselta. Kiinnittää koko ajan itseensä huomiota ja sitä ajatellaan mitä muut minusta ajattelee. Jotenkin niiden muiden mielipiteet ovat niin tärkeitä.
Kannattaa ajatella niin, että mitä sitten mitä muut ihmiset minusta ajattelevat, Mä olen tällainen ja hyvä niin. Kävelet vaan reippaasti kadulla ja ajattele, että olet just hyvä sellaisena kuin olet. :)
Tsemppiä, kyllä se siitä! :)
Oletkos koskaan ajatellut mistä epävarmuutesi voisi juontaa? Voin sanoa syvällä kokemuksen rintaäänella, että yleensä ihmisillä on tapana kiinnittää omaan itseensä niin paljon huomiota, etteivät juurikaan ehdi tarkkailla mitä muut tekevät. Voin antaa hyvän esimerkin: Joku menee juhliin, juo ehkä liikaa, ja menee vähän yli. Aamulla on hirveä morkkis, että mitäköhän sitä tuli tehtyä. Kuitenkin, jokainen niissä juhlissa ollut miettii aamulla ihan samaa, mutta kukaan ei muista toisten toilailuja, muistaa vain omansa. (Tuo oli ehkä hiukan huono esimerkki, mutta ymmärsit vaan pointtini?)
En usko, että sinussa on todellakaan mitään vikaa. Epävarmuus kuuluu jokaisen elämään ja aina tietyissä elämän vaiheissa se saattaa olla enemmän näkyvillä. Itse ylä-aste ikäisenä en kehdannut esimerkiksi kouluun mennessä kävellä tupakka alueen poikki, koska ajattelin, että kaikki tyypit tuijottaa mua. Ja tämän jälkeen kun olen heidät ohittanut, ne alkaa puhua tietenkin puhua musta. Asia ei tietenkään mennyt niin. Kukaan ei kiinnittänyt muhun mitään huomiota, tai jälkeenpäin olen kuullut, että pojat, jotka usein siellä tupakoivat, katsoivat vaan, että onpas nätti tyttö, siinä kaikki. :)
Kun on siinä 14-16-vuotias kaikki tuntuu niin ylivoimaiselta. Kiinnittää koko ajan itseensä huomiota ja sitä ajatellaan mitä muut minusta ajattelee. Jotenkin niiden muiden mielipiteet ovat niin tärkeitä.
Kannattaa ajatella niin, että mitä sitten mitä muut ihmiset minusta ajattelevat, Mä olen tällainen ja hyvä niin. Kävelet vaan reippaasti kadulla ja ajattele, että olet just hyvä sellaisena kuin olet. :)
Tsemppiä, kyllä se siitä! :)
Oletkos koskaan ajatellut mistä epävarmuutesi voisi juontaa?
Voin sanoa syvällä kokemuksen rintaäänella, että yleensä ihmisillä on tapana kiinnittää omaan itseensä niin paljon huomiota, etteivät juurikaan ehdi tarkkailla mitä muut tekevät. Voin antaa hyvän esimerkin: Joku menee juhliin, juo ehkä liikaa, ja menee vähän yli. Aamulla on hirveä morkkis, että mitäköhän sitä tuli tehtyä. Kuitenkin, jokainen niissä juhlissa ollut miettii aamulla ihan samaa, mutta kukaan ei muista toisten toilailuja, muistaa vain omansa. (Tuo oli ehkä hiukan huono esimerkki, mutta ymmärsit vaan pointtini?)
En usko, että sinussa on todellakaan mitään vikaa. Epävarmuus kuuluu jokaisen elämään ja aina tietyissä elämän vaiheissa se saattaa olla enemmän näkyvillä. Itse ylä-aste ikäisenä en kehdannut esimerkiksi kouluun mennessä kävellä tupakka alueen poikki, koska ajattelin, että kaikki tyypit tuijottaa mua. Ja tämän jälkeen kun olen heidät ohittanut, ne alkaa puhua tietenkin puhua musta. Asia ei tietenkään mennyt niin. Kukaan ei kiinnittänyt muhun mitään huomiota, tai jälkeenpäin olen kuullut, että pojat, jotka usein siellä tupakoivat, katsoivat vaan, että onpas nätti tyttö, siinä kaikki. :)
Kun on siinä 14-16-vuotias kaikki tuntuu niin ylivoimaiselta. Kiinnittää koko ajan itseensä huomiota ja sitä ajatellaan mitä muut minusta ajattelee. Jotenkin niiden muiden mielipiteet ovat niin tärkeitä.
Kannattaa ajatella niin, että mitä sitten mitä muut ihmiset minusta ajattelevat, Mä olen tällainen ja hyvä niin. Kävelet vaan reippaasti kadulla ja ajattele, että olet just hyvä sellaisena kuin olet. :)
Tsemppiä, kyllä se siitä! :)
Nyt tuli muutama viesti vähän liikaa...