Miten työporukkasi suhtautuu seksuaaliseen suuntautumiseesi? Millä alalla työskentelet? Oletko huomannut että kerrottuasi suuntautumisestasi, heidän suhtautumisensa sinuun olisi muuttunut?
Miten työporukka suhtautuu
Jonna..-,
224736
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Olen lastenhoitajana päiväkodissa. Omalla osastolla tietävät kyllä suuntautumisestani, enkä ole huomannut sen vaikuttavan juuri mitenkään heidän suhtautumiseensa. Muisen osastojen tyypeistä en tiedä ovatko tietoisia. Todennäköisesti koska eiköhän nää jutut äkkiä leviä kaikkien tietoon:-) En silti voi sanoa että olisi aina helppoa. Pieni pelko persiissä kutkuttaa välillä...olisinpa rohkeampi...
" Pieni pelko persiissä kutkuttaa välillä... "
jotain eloa housuissa siis !
Olen henkilökohtainen avustaja. Teen työtä näkemättä kollegojani.
En ole niin hullu, että kertoisin avustettavalle. Se on perin intiimi suhde kaikkine pesuineen ja pukemisineen. Minä kyllä tiedän, että avustettava ajattelee tosi modernisti. Loput työt ovat sellaisia tosi yksinäisiä siivoustöitä. Seinillekö kertoisin vaiko tiskirätille.
Ilmeisesti elät yksin, joten sinun ei tarvinne kertoa. Jos elää parisuhteessa niin sitä on aika vaikeaa pitää salassa.
lauloi jo muinoin görnin eikkakin.
Helvetin helppoa,jos kukaan ei ole susta ihmisenä kiinnostunut työpaikallas.
...aika monella työpaikalla ollaan kiinnostuneita työtovereiden parisuhdeasioista.
semmosen käsityksen saanut?Kokemuksestako?
Juu, itselläni ainakin on sellaisia kokemuksia, että jokaisen elämä kiinnostaa ja kaikkia työporukoissa. En ole kovin suuresta kaupungista, että voi johtua siitäkin....
miten avoin haluaa olla työpaikalla.Ei ainakaan meillä jankuttamalla kysellä yksityielämästä,jos ei halua vastata kun vaan ympäripyöreästi.
Aavistan että kaikki tietää,mutta kukaan ei vaan "uskalla" mitään sanoa.
En rakentele työkavereitten kanssa ystävyyssuhteita,vaan hoidan hommat ja pikkujoulut sun muut jätän väliin:)
"Kaveri nyt muuttaa nurkkiin asumaan kun on tuollainen hehtaarihalli toi mun asuntoni".
Kovin kauheasti minulta ei kukaan kysele. Se on tavallaan merkki siitä, että ne aavistavat.
Työpaikallani sanon seuraavani L-koodia.
En minä tietenkään töissä ole naisia tiirailemassa vaikka naista joutuu pesemään. Pestessä on pesu mielessä.
Siitä huolimatta en sano.
toisille taas en. työskentelen hoitoalalla, ja olen ollut sekä 5 vuotta samassa paikassa töissä, mutta tehnyt myös lyhyempiä pätkiä. ennen työskentelin vanhainkodissa, ja siellä kun olin 5vuotta, niin työkamut tulivat tutuiksi. lopulta kaikki varmaan tiesivät lesboudestani ja joukkoon mahtui montaa mielipidettä. 90% hyväksyi/hyväksyy asian, mutta muutaman mielestä olin myös epäkelpo hoitaja. tällä hetkellä olen henkkohtavustaja, ja ollut työssäni 1,5vuotta. siinä perheessä tietävät suuntautumiseni, eikä vaikuta mihinkään asiaan.
. . . . .
Kaikki työkaverit tietävät ja osa asiakkaistakin kun pienellä paikkakunnalla ollaan. Työkavereiden kanssa ei ole ollut ikinä mitään ongelmia, mutta asiakkaiden kanssa toisinaan...
Olen hoitoalalla myös, mutta isossa paikassa. Olen kertonut vain niille työkavereille joiden päättelinkin suhtautuvan myönteisesti asiaan. Mitä sitä niille edes kertomaan joiden tietää suhtautuvan negatiivisesti tai joiden suhtautumisesta ei ole varma.
olen samassa työpaikassa ohikulkeneen heteromiehen kanssa.Olen kertonut olevani lesbo,mutta koko ajan se jätkä yrittää iskeä.Näin kaunis nainen ei muka voi olla lesbo.
Asun yhdessä maailman suloisimman naisen kanssa.
Ajankohtainen kysymys. Olen ollut vajaan kuukauden uudessa työpaikassa ja juuri tällä viikolla raotin kaapin ovea mainitsemalla sivulauseessa sanan 'tyttöystäväni'. En ole huomannut, että minuun oltaisi sen jälkeen suhtauduttu mitenkään eri tavalla. Aikaisemmissa työpaikoissani olen kertonut muutamalle lähimmälle työkaverille, hyvin ovat suhtautuneet. Työskentelen työvoimahallinnossa.
Tilitoimistossa työskentelen ja kerroin silloin, kun piti korjata ihmisten sanomisia esimerkiksi siitä, että mitä poikaystäväni tekee. Hämmästyivät hieman, mutta ottivat hyvin, kun en tehnyt siitä isoa numeroa. Meillä on aika pieni toimisto ja suht läheiset välit. Tiedämme toistemme perhesuhteista, puolison ammatin yms. He jopa pyytävät tyttöystääväni mukaan johonkin työajan ulkopuolisiin juttuihin, eli voisin sanoa, että ihan normaalisti suhtautuvat. Kaipa siinä myös oma asenne ratkaisee työkavereiden suhtautumisen. Jos antaa tutustua ensin ja kertoo sitten, kuin se olisi maailman normaalein asia, niin voisi kuvitella, että viimeistään siinä vaiheessa mahdolliset ennakkoluulot kaverilta murenisivat.
kenellekään. Mun esimies on mies ja kolmen lapsen isä. Hän ei koskaan ymmärtäisi. Luulen, että saattaisin saada jollain konstilla jopa potkut. Hän vain toteaisi, että hyviä kirjanpitäjiä on pilvin pimein.
En minäkään ole omaa suuntautumistani laajemmalti huudellut. Ei ole tarvinnut sillä ihmiset ovat uteliaita ja aina joku tuntee jonkun, joten puskaradio on tehnyt tehtävänsä.
Tähän saakka on riittänyt kun on mitä on ja kulkee pilke silmäkulmassa ja tekee työnsä hyvin:)
Eikö sitten ole kokoajan sellainen tunnen, että entä sitten jos paljastun? Aina on riskinä että ihmiset jotka on ollut tosi mukavia työkavereita, kääntävät kelkkansa tiedettyään suuntautumisesi. Sehän on kamalaa kun täytyy joka hetki pelätä että hyväksytäänkö mut enää huomenna!!!
Sain uuden esimiehen, ja päätin kertoa hänelle heti. Naisesimieheni oli hyvin ilahtunut luottamuksesta.