Onko kellään muulla koskaan ollut sellaista olo, että haluaisi tulla kiusatuksi?
Minulla on tämmöinen tunne nykyään kokoajan.
En vain jaksa enää tätä elämää... Mutta kun ei ole mitään kunnon syytä tehdä itsemurhaa.
Jos joku kiusaisi minua saisin heti syyn kuolla ja lähteä pois tästä maailmasta.
Helvettikin olisi parempi paikka...
Minulla on tämmöinen tunne nykyään kokoajan.
En vain jaksa enää tätä elämää... Mutta kun ei ole mitään kunnon syytä tehdä itsemurhaa.
Jos joku kiusaisi minua saisin heti syyn kuolla ja lähteä pois tästä maailmasta.
Helvettikin olisi parempi paikka...
Vastaukset 17
Vanhimmat
Oletko ajatellut terapiaan menoa? Siis kyl se tekis hyvää :)
Mä tunnen ihmisii, jotka on valitellu ku ei menny terapiaan aikasemmin, tilanne paheni niillä ennen sitä.
Puhusit jonkun kaa :)
Helvetti ei oo parempi paikka, ei ikinä.
Mä tiedän mitä sä koet tällä hetkellä, mä oon ollu samassa jamassa, mut onnen voi löytää pimeimpinäkin aikoina jos vain pitää valon päällä.
Mä näin ton loppu lauseen telkan harry potteris :)
Kaikkea hyvää sulle, sä oot mahtava tyyppi oikeesti :)
Jumalan siunausta :)
Käyn kyllä psykiatrilla, mutta en pidä siitä.
Tai siis haluaisin ennemmin ystävän, jolle puhua silloin kun siltä tuntuu. En halua siis puhua sille psykiatrille. En kyllä tiedä miksi...
Valikoin ystävätkin hyvin tarkkaan. En kerro huolistani ihan kelle tahansa.
Minulla on ystäviä, mutta tässä vaiheessa kehiin astuu seuraavanlainen ongelma: En voi puhua ystävilleni kuin mesessä.
Nyt kysyt tietysti, että: "Miten niin et voisi?" ja vastaukseni kuuluu seuraavasti: Minulla on siis 3 ystävää. Ensimmäinen asuu kaukana. tuolla jossain. Toinen ei edes käy koulussa vaan lintsaa melkein aina. Kolmas ei voi olla kanssani sillä hänen poikaystävänsä kieltää sen.
Koulukin menee päin persettä. Pitäisi sen verran yrittää, että pääsisi edes pois peruskoulusta.
Siis sehän olis tosi mahtavaa jos voisit puhuu psykiatrilles näist jutuist mut jos teillä ei kerran ole sellaista suhdetta niin sellaisenhan voisi aina yrittää luoda.
Mul on vaan tullu sellanen käsitys et terapia ois parempaa ku siel sais just puhuu kaiken mitä on sydämellä ja sua kuunneltas :)
Mut taitaa psykiatrit olla kyl ihan sama juttu, noh, melkein :)
Puhuminen on siis uskomattoman vapauttavaa ja hienoo.
Ja oliks se niin et vanhemmilles et puhu näistä jutuist?
Mä annan sen vinkin et oo vaan avoin siellä psykiatrilla, kun jotenki tuntuu että et kerro siellä kaikkea.
Sori et tuli spekuloituu. Mä teen tätä liian usein. Sori.
Kohta on kesä ja pääsee ottaa aurinkoa, makaamaan nurmikolla, uimaan ja muuta kivaa :)
Kaikkea hyvää sulle ja Jumalan siunausta :)
Ei en puhu vanhemmille kun en halua vaivata niitä... Enkä huolestuttaa liikaa.
Minä en kyllä puhu sille psykiatrille vaikka kuinka lirkuttelisit. En luota ihan kehen tahansa.
c'moon, mitä pahaa joku säälittävä rillipää-psykiatri vois sulle tehdä?
keneen nyt vois luottaa paitsi sellaiseen joka on palkattu siihen tehtävään, sua auttaan ja sua kuunteleen ja vielä vaitiolovelvollisuudella varustettu -ja onhan niillä kai joku kutsumus , halu auttaa??
En halua, että vanhempani saavat kuulla mitään. Siis kyllähän he jotain tietävät, mutta eivät kyllä kaikkea.
Ystäväni oli kertonut terkkarille jotain henkilökohtaista ja terkkari oli heti mennyt kertomaan tämän ystäväni vanhemmille, vaikka oli ensin sanonut, että hänellä on vaitiolovelvollisuus eikä saa kertoa kellekkään. Tämän vuoksi en luota kehen tahansa.
Jos sul on ennakkoluuloja niin niist ois hyvä päästä eroon.
Ei saa ajatella et sullekin kävis näin.
Rohkeutta ja voimia sinulle :)
Ei noin saa tehdä -kyllä niitä sitoo sellaiset säännöt, hoitajia ja lääkäreitä, että ei ne saa nuorestakaan mitään kertoo kenellekkään ilman lupaa, paitsi silloin iästä riippumatta pitää järjestää lisäapua, jos on sellainen hätätapaus että joku uhkaa tappaa itsens tms. Kantsii varmaan tarkistaa sun shrinkiltä mitkä säännöt sitä sitoo ja voisko se jossain tilanteessa ottaa yhteyttä jonnekin...reilu peli, ei se voi sulle valehdellakkaan. (tai sit sen pitäis vaihtaa ammattia poliitikoks)
must on tuntunu iha samalt,mut älä anna periks,tiedän et sul on vaikeet mut aina kannattaa yrittää jaksaa...
Aika pessimistinen näkemys. Mikset voisi miettiä elämän varjopuolien sijasta sen positiivisia puolia?
Olen aivan varma, että on joku asia jonka takia haluat elää.
Mieti, mitä ajattelet itsestäsi millainen olit pari vuotta sitten. Ehkä et ymmärtänyt niin paljon asioita kuin nyt, ja olit kokematon verrattuna siihen mitä nyt. Mutta mieti, että kahden vuoden päästä katsot nykyistä itseäsi taas uudella ymmärryksellä. Ja jos nyt vahingoittaisit itseäsi ja vammautuisit, katuisit lopunikääsi, ja jos kuolisit, menettäisit kaikki mahdollisuudet. Ajat muuttuu, ihmiset muuttuu, kiusaajat muuttuu, kiusatut muuttuu, kaikki muuttuu...ainoa mikä on pysyvää on muutos. Eli jos nyt on niin huonosti, ettei huonommin voi olla, niin suurella todennäköisyydellä 2v kuluttua on paljon paremmin.
Minulla menee yllättävän hyvin verrattuna yhteen ystävääni. Siis huonomminkin voisi mennä. Perhe ja sukulaiset rakastaa minua ja tiedän sen kyllä, mutta koulu vihaa minua eikä vaan voi sietää minua. Minä kyllä vihaan myös koulua. Se etäännyttää vanhoista ystävista ja pilaa kaiken. Siksi en jaksa opiskella ja tuskin saan edes peruskoulun päättötodistusta.
ei kai koko koulu voi sua vihata? harmi jos muutama tyyppi pilaa sulta opiskelut ja sun jatkomahikset rajoittuu joidenki tyyppien takia, jotka ei varmaan ole sen arvoisia. Varmaan sulla on joku hyvä syy miksi sä vihaat, mutta sen vihan varmaan aiheuttaa joku yksittäisempi juttu kuin koko koulu.
Eiks sieltä koulusta voi ottaa pieniä paloja kerrallaan mietittiväks, ei kaikki voi olla pelkkää samaa vihattavaa massaa -muuten et ehkä tunne heitä...? entä jos vaik miettii olisiko joku kiva aine, edes yksi kiva kiva opiskelukaveri?
Kyllä minä ennen tunsin kaikki luokkakaverini, mutta nyt he ovat ihan outoja. Vittuilu ja päihteet on niitten huvia.
Minulla oli ala-asteella 2 erittäin hyvää ystävää, joille kerroin aina kaiken. Siis aivan kaiken. Mutta sitten toinen heistä muuttui hyvin kusipäiseksi ja vittuili ihan kaikesta, eikä ole vieläkään sitä lopettanut. Toinen se ehkä vielä hiukan parempi ystävä löysi uuden paremman ystävän enkä minä enää kelvannutkaan. 7. luokan jälkeen en ole enää ollut heihin minkäänlaisessa yhteydessä, enkä ole sen puoleen uusiakaan ystäviä saanut.
Minulla on pari kouluainetta, joista oikeasti pidän, mutta ei yhtään hyvää opiskelukaveria. Kesän leireillä saa aina hetkeksi hyviäkin ystäviä, mutta kun leiri loppuu niin sitten ei enää ollakkaan ystäviä. Sitä minä en kyllä ymmärrä... Kaikki vaan ovat niin erilaisia ja kauhean lapsellisia. Kokoajan kerjäämässä huomiota ja riehumassa, "koska kaikki kovat jätkät tekee niin".
että sun ympärilläs on noin rasittavia tyyppejä. Ongelma on ehkä siinä, että sä olet niitä henkisesti kypsempi, ja ajattelevampi -osa ehkä muuttuu siedettävemmiks kasvaessaan vähän.
...joten sitä suuremmalla syyllä kannattaa yrittää.
Kadotus ei oo parempi paikka, sen voin vannomalla sanua, jos ei muuten niin sen takia että tietää mitä on ikusesti menettäny... ja sinne joutuu, jos päättää elämänsä ite sen takia ettei uskalla loppuun asti. Ennemmin vankilaan tai vaikka ihmiskauppatavaraksi muttei sinne! Äläkä menetä toivua, jos onni käy niin saatat nukkua luonnollisesti pois jo ensi yönä, eihän sitä tiiä!
Ja siitä että haluaisko olla kiusattu niin kyllä oon miettiny millaista olis olla mutten oo toivonu sitä... en olis varma säilyttäisinkö mielenterveyttä.